Lattiakaiutimet hintaluokka 1000-1500€

Kun asteikon jakoväli on 15 dB:ä, näyttää melkein kaikkien kaiuttimien huonevasteet hyviltä.

 

Isoa asteikkoväliä on hyvä käyttää yleisen sointibalanssin viilaamiseen. Siitä näkee hyvin laajat korostumat, mutta pienet rosot silottuvat, eivätkä häiritse kokonaisvaltaista vastetta (esim. jos subbari on liian kuuma kaiuttimiin nähden). Kerrostalossa vaste on niin piikikäs, että suurella tarkkuudella esim. subbarin tason sovittaminen on lähes mahdotonta ja muutenkin sointibalanssin kokonaisvaltaisesta katsauksesta ei tule mitään.

 

Mittauksia ja omia kaiuttimiaan voi tulkita juuri niinkuin haluaa.

Kaiuttimen etuvasteen suoruus ei tänä päivänä ole temppu eikä mikään asian ammattilaisille/harrastajille.

Kaiuttimien vaste ei paljon muutu kahdella parilla? Kyllä se mun silmään näyttää, että keskialue on 3-10 dB kuumana toisessa käppyrässä. Ja lisäksi kummassakin on bassot aika kuumana.

 

Tuo vaste on ilman subeja, ja tosiaan, betoniseinäisessä kerossatalossa. Vaste on vanha, sillä laiteteline on vaihtunut välissä ja kaiuttimien etäisyys toisiinsa vähän kasvanut.

Tornauksella on omat hyvät ja huonot puolensa. Selkein parannus tulee keskiääniin ja bassoihin, sillä ääni summautuu hyvin niillä alueilla sekä vertikaalisen suuntaavuuden lisääntyminen tuo ääneen lisää resoluutiota. Toisaalta taas se seikka, että vaste (ei summaudu kovin paljon diskanteilla ja) tuntuu tässä huoneessa summautuvan voimakkaimmin 3kHz tienoilla, saa joillain äänitteillä tuon 3Khz alueen kuulostamaan rasittavalta kovaa kuunneltaessa.

Pelkkä etuvaste on kyllä melko huono mittari muuhun kuin sointitasapainon mittaamiseen. Esimerkiksi kääntämällä ylemmän parin tuuttaamaan takaseinään päin antamaan suoria heijastuksia kuuntelupaikalle, vaste pysyy melkolailla samanlaisena, mutta soundi on aivan erilainen. Olen juuri demottelemassa erilaisia vaihtoehtoja mm. takasäteilyä lisäämällä kääntämällä toisen parin väärin päin tai tuomalla ylempää paria hieman alempaa paria edemmäs täysin eteenpäin tuuttavassa tornissa. Molemmissa tapauksissa tuntuu olevan jotain hyvää, vaikka idea sinänsä voi kuulostaa hulluhkolta.

 

Room EQ Wizardilla ja sen vakiolla 500 ms:n aikaikkunalla mitään kaiuttimen kehittelyvaiheen oikeita "etuvasteita" pysty mittaamaan, suoran ja heijastuneen äänen suhdemuutokset eivät sillä tule esille. REW:llä mitataan vain valmiitten kaiuttimien huonesijoituksia ja säätöjen muutoksia. Ja sitten vielä katselet tuloksia jollain 15 dB:n jakoasteikoilla ja ihmettelet kun kaikki näyttää aina niin melekein samanlaiselta?

Koko mittausketjusi on päin pieksämäkeä.

 

Kävin eilen koekuuntelemassa n. 1500€ hintaluokan lattiakaiuttimia ja oli pakko ottaa Dalin Ikon 7 kajarit kotiin. Oli nimittäin koekuuntelun perusteella niin paljon isompi ja selkeämpi saundi, kuin kilpailijoissa (siis minun korviini ja soittamillani kappaleilla). Itse olin suosinut B&W:tä yli 10 vuotta, mutta kyllä nyt ei ollut niilläkään jakoja tuon Dalin rinnalla (B&W:tä olin vähän menossa ostamaan nytkin). Saapa nähdä jäänkö kaipaamaan B&W:n muhkeampaa bassotoistoa, mutta epäilenpä... Dalin bassopää tuntui kyllä ohuemmalta, mutta toisaalta myös kontrolloidummalta. Kotona en ole kerennyt muuta kuin yhden bly-rayn vasta katsomaan, joten syvällisempää analyysiä noista kajareista on vielä turha heittää.

 

Minua häiritsi aika kovasti Ikon-sarjan (testannut Ikon 6:n) silmille hyppivä diskantti, joka oli tosi räikeä (tosin kyllä mielettömän erotteleva). Keskiäänipainotteisella matskulla toisto oli kyllä loistava, mutta diskanttipainotteinen tavara (esim. lautaset) kyllä särähtää korvaan ja kovasti. Tiedän, että Ikonit aiheuttaisivat välittömästi kuunteluväsymyksen minulle. Ikon 7 (kuulemma) hieman tasapainottaa korostunutta diskanttipuolta muhkeammalla alapäällä.

B&W:hen tummaan soundiin verrattuna ero on kyllä varmasti kuin yöllä ja päivällä. Testailehan vain rauhassa eri matskuilla.

 

Joo, olen lukenut tuosta diskanttiongelmasta joistain arvosteluista myös, mutta testimateriaalilla (jossa oli sekä diskantteja, että bassoa ja myös dynamiikkaa) toimi kyllä varsin hyvin. Kuulemma nuo Ikonit myös paranevat diskantin osalta sisäänajon myötä.

Mutta joo, pitää harrastaa kovaa kuuntelua erilaisilla materiaaleilla ja pistää sitten syväluotaavampia kommentteja tänne.

 

Mielestäni Ikon 7 diskantti on aivan loistava. Eihän sitä voi kaiutinta syyttää jos äänite on huono. Markkinoilla on kyllä kaiuttimia joiden diskantti ei koskaan rasita, mutta ei se kyllä kuullosta koskaan hyvältäkään...

 

(Repeäminen) .... kröhöm! Melkeinpä kääntäisin toisinpäin: Eihän sitä äänitettä voi syyttää jos kaiutin on huono. Ikonien diskantti on kaikkea muuta kuin neutraali ja tasapainoinen suhteessa muuhun äänialueeseen. Jotkut tykkää jotkut ei.

 

Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta äänitteitä tehtäessä filosofiana on yleensä se, että kaikki äänitetään mahdollisimman kirkkailla saundeilla, koska sitä kirkkautta ei saa EQ:lla millään loihdittua jälkeen päin, mutta sitä voi kyllä helposti loiventaa myöhemmissä vaiheissa. Äänitteisiin jätetään monesti tuota kirkkautta vielä miksaus ja masterointivaiheessakin, koska äänitteellä on mahdollista menettää kirkkauttaan myöhemminkin (pakkaus, radioiden kompressointi, iPodit, heikkolaatuiset stereolaitteet ja kuulokkeet jne. jne.). Ilmeisesti Dalin ideologiana on toistaa myös yläpää mahdollisimman uskollisesti ja siitä johtuen monet (etenkin uudemmat) ääniteet kuulostavat turhankin riipivältä yläpään suhteen. Amphionilla ja joillain muillakin merkeillä on tuota samaa ongelmaa.

Eniten olen tähän mennessä tykännyt kotisoitossa noiden Ikon 7:n bassojen toistosta. Tarkkuutta ja auktoriteettiä löytyy (B&W oli muhkeampi, mutta myös epämääräisempi). Tuosta diskanttien toistosta en ole vielä ihan varma. Onhan tässä kyllä aika iso hyppäys B&W:n pehmeistä diskanteista...

Minäkin syytän ensisijaisesti huonosti tehtyjä äänitteitä, mutta koska suurin osa äänitteistä (ainakin populäärimusiikin kentällä) tehdään nykyään aika huonosti, niin ehkä näiden kaiutinvalmistajien pitäisi ottaa se paremmin huomioon... Tiedä häntä. Riippuu toki paljon siitä mitä itse kuuntelee. Itse kun kuuntelen kaikkea jazzista heviin, niin on vaikea löytää kajareita, jotka toimisivat kaikenlaisella matskulla optimaalisen hyvin.

 

Juupajuu.

Pääsääntöisesti kyllä vois sanoa, että mitään pääsääntöä ei ole. Equlla saa kyllä korostettua ihan siinä missä vaimennettuakin.

Dalin ideologia, uskollisesti? Mites muut merkit? Olen kuullut mm. Helicon 300 MK2 eikä se ollut kaikkein kivoin mun korvaan yläpäästään. Ehkä tykkään hieman silottelevasta äänestä koska se kestää aikaa paremmin kuin semmonen ääni joka on koivuvihdan hakkaamista korville.

 

Totta on se, että varsinkin rokkimusan diskantit miksaillaan nykyään paljon kirkkaammiksi kuin ennemmin. Hyviä ja huonoja äänitteitä on tehty siitä asti, kun musiikkia on alettu tallentaa, ja se jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Minusta kaiuttimien ei pidä koskaan lähteä tietoisesti tasoittamaan ääniteteollisuuden tallenteisiin tekemiä painotuksia vaan aina pyrkiä HiFiin eli muokkaamattomaan äänitteen äänentoistoon. Kuinka latteilta kuulostaisivatkaan vanhemmat äänitteet kaiuttimilla, jotka on muokattu tasoittamaan esim. nykymiksauksen kirkkaita diskantteja...

Ikonit eivät tosiaan oikein hyvin istu kaikkeen nykymusiikkiin, mutta täysin yleispäteviä kaiuttimia on vaikea löytää. Itsellä Argon 2, joka on kyllä yleispätevin kuuntelemistani kaiuttimista tässä hintaluokassa. Kireähkö diskantti siinäkin joo, mutta ei omaan makuun liika kireä kuin ehkä joillain todella harvoilla tallenteilla.

 

Saa ehkä vähän korostettua, mutta kirkkauden lisääminen jälkikäteen ei oikein onnistu. En tiedä oletko ollut studiossa, mutta minulle kävi ensimmäistä levyä äänittäessä niin, että kitarasaundeista tuli liian "tumput", koska soitin samoilla saundeilla, kuin normaalisti. Toiseen sessiioon älysin vääntää tonet kitarasta ja vahvistimesta täysille, niin sai paljon paremmat saundit äänitteelle. Pointtina siis se, että puuttuvaa kirkkautta ei saa helposti jälkeenpäin lisättyä oikein mitenkään (tai ehkä saa jos on ihan high end masterointikamat, niistä ei ole kokemusta). Ja nykytrendi tuntuu tosiaan olevan se, että kirkkaampia saundeja kohti mennään. Liekkö johtuu iPod, myspace ja spotify optimoinnista vai mistä. Nykyisin vallalla oleva levyjen lyttyyn masterointikaan ei auta asiaa millään tavoin. Päinvastoin, jos haluaa biisien kuulostavan hyvältä myös pakattuna, striimattuna jne., niin tulisi suosia kevyempää lyttäämistä. Mutta joo, taas mentiin ohi aiheen...

The Beatlesin Abbey Road (uusi remasterkin) kuulosti Daleilla todella hyvältä, mutta se onkin hyvin tehty levy kaikin puolin.

 

Lainataas tätä ketjua, kun osuu aika lähelle (pl viimeisten parin sivun offtopic). Haussa noin 1000e lattiakaiuttimet, saa olla halvemmatkin Musiikkina enimmäkseen metalli, mutta myös rokki pitää taittua. Eikä ole pahitteeksi onnistua myös klassinen ja iskelmä, kun parempikin puolisko haluaa musiikkia joskus kuunnella. Hifitermistö on hieman hukassa allekirjoittaneella, mutta en pidä hirveän tummasta äänestä ja erottelukykyä saisi keskialueella löytyä. Ehkä parempi, kun pistän referenssiksi muutaman merkin, joista olen tähän mennessä liikkeissä käydessä pitänyt:

SA (System Audio) SA1530
B&W 684 (tämän mallista en ole aivan varma, muistaakseni oli 684)

Myös Monitor Audion RS6 oli ihan ok, mutta kuuntelukokemus jäi valitettavan pinnalliseksi.

Lisäksi hyllykaiuttimista Dynaudio Excite X12 on ollut hyvänkuuloinen, mutta ensisijaisesti lattiamalli haussa tällä tietoa.

Kommentteja edellämainituista merkeistä ja mahdollisista vaihtoehdoista otetaan vastaan

Pois voi suoraan sulkea Wharfedalet äänensä puolesta ja Genelecit ei tule kysymykseen myöskään ulkonäkönsä puolesta.

 

http://www.epos-acoustics.com/products/m16i.php

http://www.hifihuone.fi/tuotteet.php?id=551

Myydään noin 1k€:lla

 

Amphion Helium 520 täytyy nostaa tähän. Kaveri hankki ko. pöntöt nimenomaan pääpainoiseen rokitteluun, ja hyvin minustakin toimii. Ehkä aavistuksen keskimääräistä tummempi soundihan noissa on, mutta kyllä sitä kunnon rokitteluun pitää potkua löytyä. Keskimääräistä B&W:tä tummempi se ei kuitenkaan ole (tuota B&W:n mallia en tosin ole kuunnellut).

 

Ok, kiitti tipseistä. Lisää otetaan vastaan yhä. Pitää käydä Eposit ja Amphionit vielä kuuntelemassa. Eilen vaan sattui olemaan Amphionit koekuuntelussa jossain asiakkaalla, enkä nyt äkkiseltään muista oliko kyse Argoneista vai juuri noista 520:stä. Joskus aiemmin olen verrannut Eposin hyllykaiuttimia Dynaudion Excite X12-malliin ja sen vertailun Epos kyllä hävisi. Muistaakseni noi lattiakajarit löytyy paikalliselta Hifihuoneelta, joten täytyy muistaa tyypittää, kun muutenkin siellä täytyy vielä käydä.

 

Ovatkos nuo kovinkin vaativat vahvarin suhteen? Jerkku taitaa kelvata?

 

No joo onhan ne jossain mielessä. Impedanssi dippaa 3 ohmiin.

Suurempi M22i on helpompi eikä sekään maksa kuin reilun tonnin tingittynä ja käytettynä vähemmän.