Aurelia Graphica, syksyn 2008 merkittävin kotimainen kaiutinuutuus, on esitelty. Graphicassa olisi huoneongelmien kanssa taistelijoille, ja erityisesti v-mäisesti akustoitavissakaan oleville lattia- ja kattoheijastuksille, potentiaalista luontaishoitoa tarjolla. Nämä pystyheijastuksethan vetävät vasteen usein pahasti haitarille yläbassolta pitkälle keskialueelle asti. Ko. heijastukset luomuna eliminoimalla, ilman dipolitoiminnan kiihdytyssuoravaatimuksia/outoja random-häröpalloja huonevasteeseen ja parametrisella taajuuskorjauksella tarvittaessa avitettuna tuloksena saattaisi olla moneen lähtöön The Ultimate Toisto. Tähän ketjuun siis keskustelua tästä Aurelian uutuudesta. http://aurelia.fi/fi/index.html P.S. Ensimmäisen Graphica-huonevastegraafin postaajalle yllätyspalkinto!
Kuten jo Magenta keskustelussa sanoi, niin erittäin mielenkiintoisen oloinen kaiutin. Hifimessuilla tuon näin ja olihan se komia ilmestys. Ääni ei kuitenkaan sytyttänyt siinä tilassa ja paikassa. En päässyt lähellekkään sweetspottia kuuntelemaan, joten en nyt lähde vetämään tuon perusteella mitään johtopäätöksiä.
Näyttää riisitautiselta versiolta muutamien laatikkokaiutinvalmistajien huippumalleista (vrt. vaikkapa Dunlavy SC-VI). Liekö syynä bassojen hallinta, ettei tarttis stadionin kokoista kuunteluhuonetta?
Kuulin messuilla ja täytyy sanoa että Graphica oikein huokuu potentiaalia. Kuuntelukomerolle sekään ei silti mahtanut mitään. Komerossa voi harrastaa seksiä, mutta ei kuunnella kaiuttimia.
Sain tänään mahdollisuuden kuulla Graphicaa messuhuonetta paremmassa tilassa ja huomattavasti järeämmän elektroniikan kanssa. Päällimmäisenä jäi mieleen kaikin puolin siisti toisto. Ei kovinkaan analyyttinen mutta ei erityisen pyöristeleväkään. Auktoriteettia löytyi ja alapäästäkään ei jäänyt mitään toistamatta. Rankemmin käskyttämällä aivan alimmat bassot särähtivät hieman korviin ja toisto hukkasi hieman otettaan, liekö refleksiputki ahdistanut... Stereokuvaa hakiessa tuli huomattua että kuuntelukolmion on oltava kohdallaan. Syvyyttä ja leveyttä löytyi kunhan pysyi tarkassa keskipisteessä, pienikin päänkallistus latisti äänikentän.
Itse ihastuin äänen solidaariseen kukkeuteen, joka toi kuuntelukorkeudelle paratiisinomaisen harmonian. Erityisesti heleät keskiäänet kuljettivat viriilinomaisia tunteita, joita täyteläinen puhkeus pusersi entistä voimakkaammaksi.
Jep, osaat puhua melko kauniin sanoin kaiuttimista jotka mitäänsanomattomuudessaan pakottavat muut puhumaan ympäripyöreitä kun yrittävät kuvailla kuinka kaiuttimen ääni on yhtä mukaansatempaava ja innostava kuin pussilakana keksintönä. EDIT: Eli suomeksi: Yritin tuossa aikaisemmin kertoa että Graphicat olivat todellisen keskitien kulkijat, tylsä ja innoton ääni josta puuttuu koko-/hintaluokkaan mielestäni kuuluva auktoriteetti. Erityisiä virheitä äänessä ei ole mutta ei mitään erityisen hienoakaan.
Tarvinneeko tuota sitten sen kummempaa sanoa, kuin että "Kyllä sieltä kaikki äänet kuuluivat, bassot sekä diskantit, ihan niin kuin kaiuttimesta pitääkin kuulua. Muuta ihmeellistä siinä ei ollut." Viininmaistelutermien käyttäminen lähinnä vaikeuttaa asioiden käsittämistä, ainakin omalla kohdallani. Ehkä en vaan ole harrastanut tarpeeksi ohjattua kuuntelemista, missä joku pro opettaa minkä kuuloinen ääni on pyöreä ja minkälaisessa jyrähdyksessä oli auktoriteettia ja missä ei.
Jos olisit kuunnellut 50+ erilaista kaiutinta niin veikkaan että sinultakin alkaisi tippua adjektiiveja joilla tuossa viittaat viininmaisteluun. Tuo asenne mullakin oli kun olin vain muutamia hieman parempia kaiuttimia kuunnellut.
Nojoo, minulle on vaan kehittyny tämmönen "inhoreaktio" kaikkia ylisanoja ja keksimällä keksittyjä kuvailevia ilmauksia vastaan. Jos sanottaisiin, että äänessä oli potkua ja voimaa, niin kyllähän se täytyy pystyä jotenkin konkretisoimaankin. Oliko desibelejä enempi ku verrokissa, oliko vaste tasainen ylhäältä alas asti siinä missä verrokin toisto loppui kuin seinään 80Hz tienoolle, vai oliko kenties jollain kohtaa sopiva korostuma joka vaikutti tuntemukseen? Entäs se pyöreys? Onko kyse siitä, että kaiuttimessa on jälkisointia joka vaikuttaa teräviin äänten sammumisiin, vai eikö kaiutin pysty toistamaan terävää ja voimakasta äänen syttymistä, esimerkiksi rummun lyöntiä, jolloin terävän iskun sijaan tuloksena olisikin jokin "pyöreä" ääni? Liian paljon tulkinnanvaraa nuissa selittämättömissä termeissä.
Jos sanotaan, että äänessä oli potkua ja voimaa, niin kyllä se silloin tarkoittaa sitä, että kaiutin pystyy toistamaan äänitteen dynamiikan oikein ja ennenkaikkea tarkasti.
Osaisko joku verrata näitä Amberroihin? Niitä itse olen kuullut ja oli aika neutraalit...ja ennenkaikkea tylsän ohuen kuuloset...et oisko näissä enemmän kokoa äänellisesti
Vähän sielä oli heittoa vapaakenttävasteessa. Bassot suht vaimealla tasolla kokoon nähden. Hifimaailman mittausten mukaan.
Graphica kävi HM:n mittauksissa ja ihan hyvältähän siellä näyttikin. Suurin ansio l. normaalia suurempi suuntaavuus ei kuitenkaan näy näissä kaiuttoman huoneen mittauksissa, vasta mittaukset omassa kuuntelukopperossa kertoisivat asioitten tilan. Siltä kuitenkin vaikuttaa jo nyt että tässä kaiuttimessa on potentiaalia: nomen est omen.
Hmm'mm voisin veikata, että JBL:n vastaavan hintaiset, mm.vuoden kaiutin euroopassa, vastaisi makuasi enemmän. Alkuun tylsät kaiuttimet muuttuvat yleensä siedettävän kuuloisiksi, ja alkuun tymäkän kuuloiset, bbc hump, alkavat saada aikaan vieroitusoireita. Tosin täytyy myöntää että olen bassokuminalle allergisempi, kuin kirkaalle yläpäälle, puhumattakaan paksusta keskialueesta, eli jos ääni on erotteleva ja il´mava, loput voi hoitaa sobivalla subbarilla :thumbsup:.
Vanha threadi, mutta olkoon. Kaveri hankki kyseiset kailottimet ja pitihän niitä päästä testaamaan. Vertailukohtana oli Monitor Audion RX6:t. RX6:t oli bassovoittoset, diskantit oli puuroa ja muutenkin ko kaiutin kuulosti Graphican jälkeen aika ankealta. Graphican kohdalla tuo sweetspotti tosiaan pitää löytyä. Ääni on selkeä ja bassokitaran näpyttely kuulostaa enemmän siltä mitä se "oikeasti" on. Rx6:lla se oli myös puuroa. Diskantti ei jäänyt soimaan ja oli selkeän kirkas. Bassot oli nopeat, eikä minkäänlaista jälkisointia ollut. Subbaria ei kummatkaan tarvitse musiikilla. Jos olisi rahaa, niin voisi kyseiset itselle hankkia. Taustakuunteluun ja leffoille RX6:t, laatumusiikille Graphicat. Vahvistin ja CD oli Musicalin molempien kohdalla. RX6:t ei olleet huonot, mutta kyllä ne vähän aneemiset oli Graphican jälkeen.
Vähän lineaarisuutta noihin audiolausuntoihin. Jos kaiutin on oikeasti hyvä, sitä käytetään ihan kaikella äänimateriaalilla. Ihan kaikki äänimateriaali = jokainen äänitallenne mistä kuuluu ääniä.
Näin jälkikäteen arvioituna tuo Janollen taannoinen kommentti näyttää aika huvittavalta: "Graphicat olivat todellisen keskitien kulkijat, tylsä ja innoton ääni josta puuttuu koko-/hintaluokkaan mielestäni kuuluva auktoriteetti." Heh, voisiko enää enempää väärässä olla.