No joo. Ei kyllä iskenyt. Tai ehkä en oikein sisäistänyt. Outo leffa. Liian outo, jotta olisin pitänyt. Ei pysty antamaan arvosanaa.
Mistäs blu-rayn olet tästä saanut? Tammikuussa 2010 näyttäs olevan julkaisupäivä ainakin britti-amazonissa.
Erittäin mielenkiintoinen (ja inhoa nostattava) leffa, jonka ymmärtäminen vaati kuitenkin omalla kohdallani visiitin imdb:n foorumeille... Gainsbourgin hahmon käytös selittyy erittäin loogisesti tällä oireyhtymällä. 8/10.
Vaikea oli, mutta ei nyt sentään Lynchiä kuitenkaan. Toisaalta hyvä lauantai-illan elokuva, jossa seksiä ja väkivaltaa Pidin kovasti karusta kerronnasta. Mainiot suoritukset näyttelijöiltä ja eivät pääse von Trierin ohjauksessa näyttelijät helpolla.
juu, oli kyllä aika inhottava elokuva. Sai omalla kohdalla hyvin vihan tunteet pintaan tuota eukkoa kohtaan.. Ei välttämättä huvita ihan heti uudestaan katsoa, jos ollenkaan. *** / *****
Leffa on vissiin ihan avoimen naisvihamielinen! Tällainen aspekti toki aina lämmittää kaltaiseni pitkän linjan sovinistin sydäntä :thumbsup:
Vihdoinkin oli sellainen fiilis, että tämän katsominen tuntui hyvältä idealta. En ole mikään von Trier fani (etenkin nuo alkupään Dogmat ovat mielestäni juurikin tekotaiteellista paskaa), mutta toisaalta esim. Dancer in the Dark näytti miehen pystyvän myös hyviin teoksiin. Ensimmäinen asia, johon katsoessa kiinnittää huomionsa, on visuaalinen upeus. Jo prologi on karmeudessaan äärettömän kaunis. Samoin pelkojen vääristämä metsä on painostavinta ja synkintä luontokuvausta aikoihin, ehkä koskaan. Visuaalisesti viime vuoden kovin leffa (siis näkemistäni). Tarina, tai tapahtumien järjestelmällinen kaaos, kulkee menetyksen, viettien, pelkojen ja syyllisyyden johdolla kohti pimeyttä josta ei ole paluuta. Kaikkiin kysymyksiin ei vastata ja tällä kertaa niin onkin parempi. Elokuvan kohuttu väkivalta on oleellinen osa tarinaa ja onneksi von Trier näyttää sen mitä pitää, ei sitä mitä yleensä on tapana. Molemmat näyttelijät tekevät loistavat roolit. Helpommallakin varmaan saisivat saman rahan tekemällä jotain perushöttöä, mutta onneksi jotkut haluavat olla mukana tälläisissäkin. Tässä tuskin on myöskään muutettu käsistä näyttelijöiden vaatimuksesta vaan asiat on tehty niin kuin kuuluu - ohjaaja vie ja näyttelijät vikisevät. Mitä huonoa sitten? Muutamassa kohdin kerronta junnaa liikaa paikallaan ja muutaman minuutin typistys olisi tehnyt kokemuksesta vielä intensiivisemmän. Osa väkivallasta tyylillisesti ehkä hieman kornia ja turhaan ristiriidassa muun tunnelman kanssa (en tarkoita saksia vaan lähinnä hiomakiveä) - tainnut von Trier katsoa Auditionin tai ainakin itselleni tuo tuli valitettavasti mieleen. Pisteitä näin aluksi ainakin 4/5. Chaos reigns!
Tämä olikin ensimmäinen näkemäni Lars Von Trier -elokuva. Antichristin alku teki kaksi asiaa selväksi: ohjaajalla on oma hieno taiteellinen tyylinsä ja elokuva on toden totta rohkea. Hienosti kuvatun prologin jälkeen elokuva alkoi verkkaisasti edetä kohti kahden päähahmon kiirastulta. Antichrist tarjoaa hyvin paljon tulkittavaa ja elokuvassa riittää useita eri teemoja, joista kirjoittaa vaikka lopputyönsä. Von Trier selvästikin pitää elokuvansa katsojaa korkeassa arvossa, koska hän ei yksinkertaista sitä mikä päähenkilöitä, etenkin naista, motivoi. Kokeilenpa kepillä jäätä... Spoiler Elokuvan viesti oli kai se, että ihminen on ihmiselle peto. Mies ja nainen Eedenissä samaistuu tietenkin Aatamin ja Eevan Eedenin. Toisaalta Aatami ja Eeva poistettiin paratiisista ja niinpä elokuvan Eeden ei ole se Jumalan varjelema Eeden, vaan saatanan hallitsema Eeden. Nainen menee sinne tekemään lopputyötä naisvihasta ja tässä saatanan kirkossa nainen muuttuu pahuutta täynnä olevaksi naiseksi, jollaiseksi aikoinaan miehet naisia luulivat ja tällä oikeutuksella heitä tappoivat. Nainen on sadisti lastansa (miespuolinen) kohtaan kenkien väärinpäin laitoin kautta ja lopulta seuraa katseellaan, kun Kolmen Kerjäläisen vaatima kuolema korjaa saatanan ikkunaan ohjaaman lapsensa. Kun mies ja nainen menevät Eedeniin, niin nainen muuttuu jälleen sadistiksi saatanan kirkossa, tällä kertaa miestänsä kohtaan. Tällä kertaa kuitenkin Kolme Kerjäläistä ottavat uhrikseen naisen -- kaiketi siksi, että klitorismutilaation yms. kautta naisen hyvyys yrittää taistella pahuutta vastaan. Willem Dafoe sekä Charlotte Gainsbourg tekevät molemmat hienot roolisuoritukset. Dafoen ääni on aivan mainio, ja vaikka Gainsbourg tuntuu aluksi näyttelevän roolihahmoaan sen sijaan, että olisi hän, niin hienon askeettisesti ja antaumuksellisesti hän sitä tulkitsee. Vaikka Gainsbourh on brittiläinen, niin hänen kasvonsa ja olemuksensa on hyvin skandinaavinen -- mikä ei liene sattumaa ohjaajan muistaen. Naisen anorektinen vartalo ja karut kasvot ovat todella osuvat rooliinsa. Antichristista saa helposti ennakkohypen perusteella sellaisen kuvan, että kyse on jonkinlaisesta taiteellisemmasta Hostel-elokuvasta. Vaikka elokuva tasa-arvoistaa erään Hostel II:n kohtauksen, niin toisin kuin Hostel-elokuvissa niin tässä elokuvassa K-18 materiaalilla on tarkoituksensa -- en kokenut ainoankaan raa'an kohtauksen olevan millään lailla ns. shock valuen kautta rakennettu. Esimerkiksi se kohuttu Spoiler klitoriksenleikkuu-kohtaus oli hyvin symbolinen eikä mitään gorella mässäilyä. Paljastavat seksikohtaukset symbolisoivat muun muassa ihmisen syntiä sekä luonnon tasolla olemista, joten niitäkään ei "mässäilyn" takia oltu tehty. Itse asiassa nuo seksikohtaukset olivat paljastavuudestaan huolimatta aika epäeroottisia sillä ne olivat luonteeltaan hyvin normaalia parisuhdeseksiä -- kyse ei ole mistään pornosta. Jopa se Spoiler ns. verilastin runkkaus , minkä en kuitenkaan sano olevan osa normaalia parisuhdekäyttäytymistä , tuntui kesyltä. Jokaisella on oma maailmankatsomuksensa, mutta minusta Von Trier oli kuvannut nuo aikuisille tarkoitetut kohtaukset niin, etteivät ne luonteeltaan sisältäneet himoa -- tai mikä tekijä se ikinä onkaan, joka muuntaa seksin pornoksi ja väkivallan gorella mässäilyksi. Kaikella on tarkoituksensa ja symbolinen merkitys. Ne joista Antichrist on sitä mässäily-osastoa lienevät yksinkertaisesti liian herkkiä tuollaisille asioille, jotka kuitenkin ovat enemmän tai vähemmän oikeaa elämää. Fiktioseksi ja -väkivalta ovat sitten erikseen. Antichrist oli hieno taiteellinen pläjäys, jonka ainoa pienoinen heikkous lienee jonkinlainen koomisuus mikä tulee tämän naisen mielialan muutoksista elokuvan viimeisellä kolmanneksella. 4.5/5 :naminami::naminami::naminami::naminami::thumbsup:
Itse en ole vielä tätä nähnyt, olen pahan kuukkelin kanssa suunnilleen samaa mieltä että Von Trierin leffat on tekotaileellista paskaa, joten ei ole mikään kiire... mutta pakko nyt on vähän kommentoida: Siis miten tämä on mahdollista, nyt on jo vuosi 2010... ja tämä oli eka Von Trier -leffasi? Hyvin outoa... no kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, eipä siinä mitään. Täytyy sanoa että fanitan sekä Dafoeta että Gainsbourgia joten kyllähän tämä joskus pitää katsoa. Gainsbourgin brittiläisyys on muuten aika suhteellinen käsite - Hän on kyllä syntynyt Lontoossa mutta kasvanut Pariisissa ja käsittääkseni asustaa edelleen suurimman osan ajasta Ranskassa. Englanninkielisellä Wikipedian sivulla sanotaan että hän on englantilais-ranskalainen ja ranskankielisellä että ranskalais-englantilainen... Ja on muuten hyvä laulajakin, suosittelen tutustumaan hänen levyihinsä jos yhtään kiinnostaa.
Tämä on niitä elokuvia, että ei tiedä mitä tästä on mieltä ja oliko tämä hyvä vai eikö ollut. Raskasta katsottavaa tämä ainakin oli, eikä tuo lopun Spoiler veriläträily ym. leikkely ainakaan mieltä ylentänyt enkä oikein osaa edes sanoa, että tekikö tämä elokuva ollenkaan mitään vaikutusta, saiko se pohtimaan asioita. Ehkä tästä jotain mahdollisella seuraavalla katselukerralla tajuaa. Arvosanan jätän nyt antamatta.
Ensimmäinen näkemäni von Trierin elokuva minullakin ja olisihan sitä voinut heikommallakin teoksella aloittaa. Visuaalisesti erittäin komea ja tunnelmaltaan sopivan painostava. Ihan kaikkia shokkikohtauksia en pitänyt tarpeellisena, mutta kokonaisuus oli kyllä todella vahva. Willem Dafoe ja Charlotte Gainsbourg olivat rooleissaan erinomaisia. Ensikatselulla 4/5.
Ei mikään niitä helpoimpia leffoja. Alku oli vähän tylsänpuoleinen, mutta kun päästiin sinne mökille, niin hyvin nappasi mukaansa. Lopussa meno olikin sitten aika villiä. Pari kertaa teki aika häijyä, mutta ei tää kuitenkaan överiksi missään vaiheessa menny. Tuommoisia ne naiset vaan ovat luonnoltaan... Visuaalisesti paikoitellen erittäin kaunis elokuva. Myös Willem Dafoe ja Charlotte Gainsbourg vakuuttivat haastavissa rooleissaan. ***½
Tämä oli taltioitunut Canalin FilmHD-kanavalta vappuna. Katselin sen ilman mitään ennakko-odotuksia. Olen huomannut että leffoista saa parhaat fibat kun tietää niistä mahdollisimman vähän etukäteen. Nähtävästi tuli sensuroimaton versio. Hätkähdyttävä leffa kun on kuitenkin tottunut Hollywood-saippuaan. Ei herkille ihmisille (imo). Yleensä poistan leffan katselun jälkeen, tämän jätin kovolle, näitä ei tule ihan joka toinenkaan päivä vastaan.
Hämmentävä se oli tämäkin elokuva. Itseasiassa olisi varmaan ilman ylilyöntejään mässäilyn kautta ollut todella tehokas ja erinomainen. Hyvä tarina joka etenee ja avautuu loppua kohden. Vähemmällä tehostemäärällä olisi tosiaan varmaan ollut oikeinkin hieno. Nyt jäi päällimmäiseksi mieleen ihan väärät asiat.. Spoiler ja jotten ihan kukkahatuksi leimaudu, niin mielestäni pitkään näytetty sananmukaisesti pallon jalkaan (sääreen vai oliko nilkkaan) kiinnittäminen hakkaamalla ja äijältä runkkaamalla ulos saatu verinen sperma tjms. eivät ole ihan normitavaraa ns. taide-elokuvissa
Tiukka parisuhde-elokuva von Trierin tyyliin. Lajityyppinä kauhuelokuvaa on aikoinaan turhaan korostettu tämän kohdalla, enemmän psykodraaman linjoilla tässä mentiin korostetusta fyysisyydestäkin huolimatta. Tunnelmaa kehiteltiin taitavasti, mutta jotain jäi vielä puuttumaan siitä, että nostaisin elokuvan tekijänsä parhaimmistoon. ½
Hieno elokuva nykyään tällaisia taiteellisesti korkeatasoisia kauhuelokuvia tulee liian harvoin. Mielestäni myös Von Trierin paras elokuva
Erittäin, äärimmäisen kaunis. Näkemys Trieristä syventyi kovasti pelkästään prologin aikana. Nyt oltiin päästy pois tekoaitoudesta sekä hökkelikylistä, Lars oli löytänyt muotonsa ja tarinansa erinomaisen käsikirjoituksen kera, eikä tämä näyttelijöistäkään kiinni jäänyt. Huh, temaattisesti tämä oli jo niin megalomaaninen ja kuitenkin puhdas, ettei tunnu oikein mielekkäältä edes lähteä yksilöimään enempää. Kokonaisuudessaan harvinaisen tyydyttävä, tunteellinen ja moraalinen teos. Tuskin jättää kylmäksi ja erottuu mahtavasti ajassaan. Elokuvan rakenne oli alusta loppuun mietitty ja hiottu, eihän tässä ollut mitään liian vähän eikä myöskään ylimääräistä. Äänimaailmassa erityisesti oli selvää lynchmäistä vaikutetta, toimivasti. Tapahtumapaikat kuvauksineen kevyesti sanottuna onnistuneet. Hyvin, hyvin lähellä "täydellistä" elokuvaa ja elokuvakokemusta. Tietyn pintakipuilun takia herää ajatus, että melkein pakko tässä on jotain vikaa olla, ei pysty sanomaan tarkalleen että mitä. Vaikka samalla se tietysti myös leffan vahvuus. En voisi kuitenkaan sanoa tätä ihan lempileffaksi tms., ehkä siinä se. Ulkona laulavat linnutkin alkavat olla liikaa. ****½