No, juuri Parrotseja(varmaan edes koskaan ostanutkaan) ja irtokamaa tulee välteltyä hinnan takia. Sitten sortuu noihin Rainbow/Xtra/Elrorado/liiteri versioihin.
Ovatko paahdettuja, nuo valmiiksi kuoritut? Menee liian vaikeaksi jos pähkinät täytyy itse uunissa kärventää ja sen jälkeen uittaa suolaliemessä ja sitten antaa kuivua pari päivää. Tai mikä lieneekään se menetelmien sarja, jolla tavalliset pistaasit on käsitelty. Kuoriminen on hauskaa puuhaa. Maanista ja terapeuttista, saa tuskanhiki otsalla ja kynnet verissä kurittaa kuoren retaleita. Kuoriminen hillitsee lihomista ja köyhtymistä. Valmiiksi kuorittuja tulisi syötyä 5 kiloa päivässä ja huomenna heräisi teho-osastolla pistaasikrapulassa.
Hyvä, mielessä on ollutkin että jostain etnokaupasta voisi saada, pitääkin käydä ostoksilla, jos joskus tuollainen tulee vastaan.
Eilen tuli sitten tehtyä pistaasipähkinätesti jossa olivat mukana 3 eri merkkiä: -Lidlin pistaasipähkinät 2,79/200g -Prismasta Rainbown pistaasipähkinät 2,75/200g -Prismasta Mistral pistaasimanteli (sama kuin pähkinä) 6,90/350g Parhaaksi suolatuksi pistaasipähkinäksi julistin ylivoimaisena Mistralin suolatut/paahdetut pistaasimantelit. Ne olivat kaikista eniten paahdettuja ja kuivimpia, suolaa oli sopivasti. Huonoja pähkinöitä ei ollut yhtään koko pussissa (mikä on todella harvinaista). Pussissa tosin oli kaikista eniten pähkinöitä jotka eivät olleet auenneet ollenkaan. Hinta oli korkein. Toiseksi tuli Lidlin pähkinät. Olivat keskipaahdettuja ja hieman suolaisempia kuin Mistralin. Hinta/laadultaan tosin parhaita. Pähkinät olivat kooltaan kaikista suurimpia. Kolmanneksi tuli Rainbown pistaasit koska olivat vähiten paahdettuja ja sen takia myöskin kosteudeltaan pehmeimpiä. Suolausta oli sopivasti. Jatkossa ostan edelleenkin näiden kaikkien valmistajien pähkinöitä ja suosittelen kyseisiä merkkejä kaikille kokeiltavaksi. :naminami: Hyviä ovat kaikki!
En tiedä ovatko suolattuja tai paahdettuja, aina olen kuorittuja ostanut, pistaaseissa tulee olla kuoret aivan kuten paidassa tulee olla napit. Pitää kysäistä asiaa kun seuraavan kerran kaupassa asioin.
Noita Lidlin pistaasipähkinöitä on tullut ostettua useaan otteeseen. Aivan mahtavan makuisia esim. oluen kera. Kerran kuorin parin desin lasiin pistaasit valmiiksi. Ajattelin, että siitä niitä on kiva napsia, kun ei tarvitse kuoria. Tämä oli virhe. Puolessa välissä suoritusta iski yrjötys, kun olin syönyt suolaisia pähkinöitä liian nopeaan tahtiin. Eli selvisi syy, miksi niissä ylipäätään on kuoret; ei makiaa mahan täydeltä Milläs olette suoriutuneet niistä pussin pohjalle jäävistä yksilöistä, jotka eivät ole lainkaan raollaan? Sellaisiahan ei sormilla aukaista ja vasarat sun muut työkalut pistävät pähkinät niin murskaksi, että syötävä osa hukkuu kuorenpalasiin.
Kuorten hävittäminen on helppoa. Syön nekin. Tämä ihmetyttää monia :thumbsup: Välillä kyllä joutuu kuorimaan jos enemmälti napostelee.
Otin kuoret hyötykäyttöön kesän alussa. PistaasiKuoriTyyny on palvellut mainiosti. Tyyny muokkautuu haluttuun muotoon ja pitää muotonsa vaikka tyynyä kanniskelen sisään ja ulos päivittäin, kun aurinkoa otan ulkosalla pää PistaasiKuoriTyyny:n päällä. Tai rintakehä, tai mikä ruumiinosa nyt tyynyn korokevaikutusta milloinkin halajaa. Elikkäs: pistaasikuoret olivat litran-parin kokoisissa muovipusseissa. Muutaman sellaisen kuoripussin panin ruokakaupan muovikassiin. Ja päälle vielä toinen muovikassi. Uloimmaksi ruokakaupan kangaskassi, se on kestävä ja siinä on kankaiset kahvat, joista tyynyä voi helposti kantaa. Tyyny painaa 3 kiloa. Froteepyyhettä viikattuna pidän tyynyn päällä, se imee hikeä ja pehmentää pintaa, ei ihon pintaverenkierto jumiudu. Pesen pyyhkeen ja kangaskassin silloin tällöin. Muovikassit uusin seuraavan kesän auringonottoja varten, ellei viikatemies käy kylässä sitä ennen. Halpa tyyny. Ei maksanut mitään. Vastaava tyyny maksaisi hunajaa kaupassa. Muotoiltava ja muotonsa pitävä. Kestää siis rintakehän painon liiskautumatta littanaksi, eli tyynyn tilavuus pysyy vakiona vaikka sen päällä seisoisi. Parempi kuin hiekkasäkki-tyyny, jos sellaisia ylipäänsä on olemassa. Hiekka nimittäin menettää muotonsa aina kun tyynyä liikuttelee, eli muotoilu pitää tehdä joka kerta erikseen, liian työlästä. Koska olen superlaiska, näin vältyin kuorien hävittämisen ongelmalta. En hävitä kuoria ikinä, koska en edelleenkään tiedä parasta virallisesti hyväksyttyä hävityskeinoa. Viis siitä. Valmistan loputtoman määrän PistaasiKuoriTyyny-otuksia itselleni. Vielä rakennustarpeita ei ole riittävästi toista tyynyä varten, mutta ehkä ensi vuonna voin rakentaa toisen tyynyn. Ristiselän alle kaipaisin koroketta, se tyyny voisi olla matalampi kuin niskatyyny.
Olen tyystin jättänyt huomiotta, että ehdotukseni päätyi tuotteistettavaksi ja aktiivikäyttöön. Hienoa! \o/