Aika erikoista, kun kyseessä ovat kuitenkin melkoisen miedot (ja herkulliset :king: ) tuotteet. Onko joskus syötetty pakolla? Itse on vaikea ymmärtää, että joka aiheuttaa inhotusreaktion. Itse syön käytännössä ihan kaikkea - keitetty lanttu, lanttulaatikko ovat inhokkeja, mutta jos pakko olisi niin kyllä nekin menisivät. Tavallisesti lanttulaatikko on joulupöydässä, joten valinnanvaraa riittää "jonkinverran" muutakin, niin ei ole pakko sitä silloinkaan syödä.
Enpä tiedä mistä tuo johtuu mutta noista mainitsemistani en ole koskaan pitänyt. Niiden pelkkä hajukin voi jo käynnistää tuon kyökkäysreaktion (paitsi kylmäsavulohessa ei ole sitä samaa oksennuksen hajua kuin noissa muissa ja onkin siksi pirullinen koska sitä voi esim seisovissapöydissä yms. vahingossa luulla graaviloheksi joka menee taas herkkuosastolle - on aika yleistä että ei ole laitettu mitään lappua kertomaan asiasta kummasta on kyse). Muut maistamani ruoka- ja juomalajit menevät kyllä alas mutta nuo kyllä tulevat ylös melkoisella varmuudella jos niitä olisi pakko syödä. Sitten on vielä lista aineksista joista en todellakaan pidä, mutta jotka tarvittaessa kyllä saa menemään alas ja pysymäänkin siellä: punaviini(t), silli, kookos, oliivit. Enpä oikeen sitten muuta tuohon keksi eli muut menevät joko luokkaan neutraali, hyvä tai siitä ylöspäin... yleisperiaatteena: mitä tulisempi, sen parempi.
Yksi tällainen on intissä leirin loppupäivinä tehty noppasoppa, jossa oli esim. riisiä, makaroonia,perunaa ja nödee, loput voi kuvitella itse. Jäi syömättä yökkäysreaktioiden saattelemana.
Onhan noita kaikenlaisia kauheuksia tullut maisteltua... Simpukat ja simpukkakeitto on jotain aivan järkkyä... :weep: Maistuu about samalta kuin tunkisi kourallisen merilevää suuhunsa ja yrittäisi jauhaa. Ainoa mikä ylittää vielä simpukat, on lipeäkala. :sick: Yleensä, vaikka on ollut jotain kauheaakin mättöä lautasella, niin oon YRITTÄNYT maistaa useamminkin kuin kerran (kuten simpukoiden kohdalla) ja sanon sitten vasta, että "Tää tosiaan ON pahaa", mutta lipeäkalan kohdalla ei tarvitse virhettä enää toistaa. Suorastaan "mykistävä" kokemus... Lähinnä siitä syystä, että on pakko pitää suutaan kiinni sen aikaa, kunnes ehtii ja pääsee vessaan juttelemaan Norjaa pöntön kanssa. :sick: En ymmärrä, miten joku voi pitää lipeäkalaa perinteisenä jouluherkkuna?! Mieluummin syön puoli kiloa simpukoita kuin tungen sitä kuonaa enää turpavärkistäni sisään.:hitme:
Alkoholijuomista löytyy paljonkin valikoimaa, joita ei ole valmiiksi irvistetty, mutta ainakin yksi, joka aiheuttaa oksennusreaktion: Marskin ryyppy. Muistan karvaasti kokemuksen, kun fiinissä ravintolassa sain nenän eteen moisen juoman: Naama meni välittömästi vihreänvalkoiseksi, lämmin sylki täytti suun ja vain vaivoin ja suunnilleen litran vettä kumoamalla sain pidettyä itseni ryntäämästä jamaikalaisen pikajuoksijan tahtiin vessaan ykäämään. Edit: Hömm.. Tähän oli ilmeisesti tarkoitus kerätä vain ruokakokemuksia... No, kalaruoista löytyy kuvotuksia, eli kaikki niljakkaat, limaiset lötköt, joita jotkut pikkusormi pystyssä snobbailevat besserwisserit ihailevat, aiheuttavat minussa joko säälin tunteen niitä syöviä kohtaan, tai sitten vain kuvotuksen tunteen. Simpukat erityisesti. Kamalaa.
En käsittääkseni kylläkään sanonut, että vesimeloni olisi siellä kärkisijoilla. Totesin vain, etten ole siitä koskaan tykännyt.
Maksalaatikko ja kaalilaatikko. Molempia oon joskus pienenä syöny mutta nykyään ei mene millään. Ellei niiden haju jo aiheuttais oksennusreaktiota ni noita vois uskaltaa maistaaki.
Vuotaneen pariston nuoleminen. Mitä lie happoa sieltä oli pursunut yli ja maistoin miltä se mömmö maistui. Tuli aikas kova kiire huuhdella suuta vedellä ja runsaasti. Jaa että miksi tungen pattereita suuhuni? On nopein keino tutkia pariston kuntoa nuolemalla sitä. Jos kieli kouristelee voimakkaasti, voltteja ja virtaa on paristossa paljon, ja jos kieli ei reagoi erityisesti, paristo on tyhjä. 9 voltin patteri etenkin on kiva kapine, kun sitä tarpeeksi imeskelee, siihen tulee himo. En suosittele Patterin Pureskelua ihan amatööreille, tämä on Miesten Harrastus tämäkin. Kaverin mielenterveyslääkkeen maistelu. Sellainen kapseli, jossa on irtopulveria suojakuoren sisällä. Avasin kapselin ja ripottelin jauhetta sellaisenaan kielelle. Ja taas tuli kiire huuhdella suuta, mutta muistaakseni sillä kerralla ei ollut mitään juotavaa lähellä, joten polttavaa fiilistä piti kärsiä pidemmän aikaa. Sen koommin EN ole ikinä availlut pulveria sisältäviä kapseleita. Ne näemmä kuuluu niellä sellaisenaan ja antaa liueta hyvin hyvin kaukana kielestä. Tuntemattomien pulvereiden maistelu on Pimahtaneiden Miesten Sekopäinen harrastus, enkä ole tarpeeksi kajahtanut (vielä) tätä harrastetta jatkamaan. Liuottimien maistelusta en ala tässä luennoida. Bensa ja diiseli toki maistuu pahalle, mutta ei varsinaisesti liian pahalle, etteikö niitä silloin tällöin voisi sormistaan nuoleskella. Palauttaakseen makua mieleen, ja tutkiakseen, onko seassa sopiva suhde öljyä tai muita lisäaineita. Kemikaalit eivät siis ole topikin mainitsemia "pahimpia" makuja, joten jätetään polttonesteiden ja puhdistusaineiden makutestit luennoimatta. Tämäkin kuuluu Todellisten Karjujen harrastuksiin. Hellasärö-hookkanit eivät tykkää putsata öljypurkkeja huulillaan. Paitsi ehkä hierontaöljypurkkeja, mutta niistä minä taas en tiedä mitään.
Muistuuko mieleen oliko mahdollisesti litiumvalmiste vai joku muu esim. prozac-tyylinen? Litium-suoloja käytetään paljon bipolaarihäiriöiden yms. hoitoon. Maku lienee vähintäänkin mielenkiintoinen... Meillä olis labrassa litiumformaattia, mutta suuhuni sitä en laita.
http://www.youtube.com/watch?v=-dfmu0qobqU Tosin en ole maistanut mitään tuon tyypin tuotoksia enkä varmaan maistaisi mutta erilainen tapa tehdä ruokaa. Intiassa katukeittiötkin oli hygienisempiä.
Vaikku nyt ei ainakaan ole herkkua (vaikka vuoden ikäinen poika on ilmeisesti eri mieltä, löysi jostain korvaan käytetyn vanupuikon ja mutusti sitä tyytyväisenä ) Aika kaikkiruokainen olen, en muista koska olisi suurin osa annoksesta jäänyt syömättä. Makeat minttujutskat eivät kyllä ole minua varten. Ja mustien balsamien/yrttiviinojen makuun en kanssa ole ainakaan vielä päässut. Niin joo ja pojan syömät d-vitamiinitipat ovat kanssa varsin etovia.
Meillä ei kanssa tytöllä tunnu olevan mitään noita d-vitamiinitippoja vastaan. Karsean makuista ainetta.
Kaikkiruokaisena täältäkin ääni lipeäkalalle, ei mielestäni ihmisravinnoksi kelpaavaa. Onko kukaan kokeillut syöttää koiralleen lipeäkalaa, epäilen että syökö edes koirat kyseistä "jouluherkkua"?! Toinen on silakkamarkkinoilla maistamani merilevästä valmistettu kaviaarin korvike, hyi hel**tti :sick:
Kiinassa onnistuin tilaamaan pakastettuja kananjalkoja. Siis ne tuli lautaselle ihan umpijäisenä kynsineen päivineen. Oli aika puistattavan näköistä ja myös sen makuista. Syömättä jäi. Normaalituotteista kaprikset ei kyllä tipu meikäläiselle ollenkaan. Ihan hirveän makuisia. Alkoholituotteista kärkipaikkaa pitää aivan ylivoimaisena kiinalainen riisiviina. Saa aikaan välittömän oksennusrefleksin jo pelkällä tuoksullaan. Absintit sun muut ovat aivan herkkua verrattuna tähän tuotteeseen.
Meillä piti vaihtaa toiseen merkkiin, kun koski tytöllä vatsaan. Nuukana miehenä käytin vanhat tipat pois itse. Mehun sekaan vaan ni menihän ne. Paljaaltaan tosiaan kauheeta tavaraa.
Pariin kertaan jo mainittu lipeäkala, sen ajatteleminenkin saa ihokarvat nousemaan. Ihme kun kukaan ei ole vielä maininnut durian hedelmää tai siitä tehtyjä karkkeja. Ylivoimaisesti pahin asia mitä olen suuhuni laittanut. Kesällä kaveri toi karkkeja matkoiltaan ja pitihän niitä maistaa kun luulin että aika on kullannut muistot. Ei ollut, ei todellakaan, tehokasta oksennusta seurauksena. Durian hedelmät ovat monissa paikoissa kiellettyjen listalla hajunsa takia (maissa missä ne kasvavat). Hampaidenkaan pesu ei paljoa auttanut, maku jää pitkäksi aikaa suuhun. Jos joku tästä herkusta tykkää niin nostan hattua.
Otto lonkero Valkoinen. Nappasin tuollaisen koriini viikonloppucocktailia kootessa aivan sattumalta. Hyi saatana oikeesti :sick: Ananas-kookos-rommi?!