Kokemuksia kodin ledivalaistuksesta?

ettei vain olis lampun virtapiirin vuotovirran aiheuttamaa valovuotoa ?
joskus sama ilmiö on loisteputkissakin kun on oikein pimeää ja lamppu maadoittuu ohi virtakytkimen tms.

 

Se on johtimiin indusoitunutta virtaa. Indusoituminen tapahtuu ehkä kytkimelle menevän ja sieltä tulevan johtimen välillä.

Jos sulla on useampi tuollainen ledilamppu saman katkasijan takana, niin koitappa laittaa yhteen hehkulamppu. Loput ledlamput lakkaa "hehkumasta"

 

Millainenkas valokatkaisija on huoneessa?

Oletko koittanut ruuvata irti, kun hehkuu, sitten tietäisi onko vuotovirran aiheuttamaa vai onko jokin loisteaine ledeissä?

 

Kuinka kuumaksi ledit tulevat? Eli uskaltaako niitä asentaa esim. akustiikkalevyn taustaan?

Nuohan vaativat suht hyvänkokoisen virtalähteen?

 

Turha pelätä. Ledinauhassa on paljon kuparifoliota "jäähdytyslevynä" ja leditkin ovat tavallisia ledejä, eivät teholedejä. Mitään erityistä jäähdytystarvetta ei ole. Ledinauhan voi jopa liimata/teipata kiinni vuorivillaan tai polyuretaanivaahtoon eli lämpöeristeeseen, kunhan toinen puoli eli ledien puoli nauhasta jätetään ilmalle alttiiksi.

Jos nauha syö tehoa esim. 4,5 wattia metriltä ja sillä siis on "metrin pituinen jäähdytyslevy", se lämpenee niin vähän, että ledinauhaan voi koskea kielellä, sormella, silmällä sun muulla ulokkeella ilman pelkoa palovammoista. Tuskin lämpenemistä edes tuntee iholla.

Jos ledejä on vaikka 60 kpl metrillä, kukin ledisiru kuumenee 4,5/60=0,075 wattia eli 75 milliwattia. Teholediksi voi kutsua yli watin tehoisia ledejä, eli nauhassa olevia tehottomia vakioledisiruja pitäisi niputtaa kiinni toisiinsa (parin kuutiomillimetrin sisälle) noin 13 kpl ja vasta sitten olisi tarvetta erilliselle jäähdytyslevylle.

Vakioledit eivät tarvitse jäähdytyslevyjä, ledien omat koivet ja niihin juotetut/puristetut sähköjohdot hajaannuttavat ledin synnyttämän lämmön huoneilmaan tai ulkoilmaan.

 

No niimpäs juu tietenkin. Ei ne toki ottotehoaan enempää voi lämmöksi kuumentua.

Millanen virtalähde noille sitten pitää olla? 12 V DC. 5 metriä esimerkiksi vaatti n. 25 W joka on kaiketi 2000 mA @ 12 V. Pikkuinen wallwart ei kyllä riitä, siis ainakaan halvimmat.

 

Myös lasiputken tai muoviputken/letkun sisälle voi ledinauhan tai vakioledejä piilottaa. Läpinäkyvän putken läpi ledien synnyttämä lämpö säteilee pois.

Ovahan loisteputketkin "putken sisällä" eli säteilevät pois hukkalämpöä putken seinämän läpi. 60 cm pituinen loisteputki syö sähköä eli lämpiää 18 watin verran, joten yhden metrin matkalla se olisi 30 wattia.

Joten putken sisälle asennetun ledinauhan synnyttämä 4,5 watin kuumuus säteilee pois riittävän hyvin metrin matkalla. Ledit kuitenkin lämpenevät hieman enemmän jos niiltä riistetään "ilmanvaihto", eli putkeen asennettu ledinauha ei ole niin pitkäikäinen kuin vapaasti huoneilmaan viilenevä paljas ledinauha.


----------------------------------------------------------------------------


Putkia kannattaa käyttää silloin kun haluaa pöly- vesi- tai vesihöyrytiiviyttä (suihku, uima-allas, akvaario, ulkotila). Ei tule oikosulkuja ja korroosiota.

Tai kun tarvitaan enemmän diffuusiota, kun ledit vaikka näkyvät suoraan silmään ja häikäisevät jos niitä paljaaltaan katselee. Tällöin maitolasinen/muovinen tai valkomuovinen tai sävytetty putki tekee valosta miellyttävämmän katsella ja pehmentää varjontuottoa.

Ympärisäteilevän vale-loisteputken voi tehdä käyttämällä noin sentin paksua neliömäistä sisäputkea/tankoa, jonka jokaiseen kylkeen teipataan ledinauha, ja kokonaisuus sitten piilotetaan 25 mm tai 40 mm tai minkä vain kokoisen maitolasi/muoviputken sisälle, silloin se näyttää loisteputkelta.

Ja kuten jo muinoin olen todennut, kun keskiputkessa käytetään nestejäähdytystä, silloin ledit voivat olla teholedejä, eli metrin pituisella vale-loisteputkella voi synnyttää helposti kilowatin tehoisen (263 kpl 3,8 W ledejä) 77585 lumenin valaisimen, joka siis vastaa noin 111 kpl 60 watin hehkulamppuja (6,66 kW). 10 kilowatin metrin pitkä lediputkikin onnistuu jos nestevirtaus pidetään kiivaana ja putken sisäpuoli on profiloitua.

 

Tällä 2 ampeerin 19 euron verkkolaitteella voi ruokkia 24 watin edestä ledinauhoja eli 5,3 metrin pitkän ledinauhan:
http://www.biltema.fi/osteri/osteri...index_kauppa.htm&linkki=38114.htm&tuote=38114

1 ampeerin 9 euron mallilla ruokkii 12 watin edestä ledinauhoja, 2,6 metrin pitkää siis, jos nauha mutustelee 4,5 wattia per metri:
http://www.biltema.fi/osteri/osteri...index_kauppa.htm&linkki=38112.htm&tuote=38112



Ja koska noissa verkkolaitteissa on jännitteen säätökin, ledinauhaa voi mukavasti himmentää säätämällä 12 voltin antojännite pienemmäksi! Eri tehosia malleja tuolta saa, kuten saa monesta muustakin paikasta. Kunhan siis 12 volttia on verkkolaitteen antojännite, jos ledinauhakin on 12 voltille tarkoitettu.

 

Mikähän tuon verkkolaitteen hyötysuhde on? Aika ison oloinen, voiko hyötysuhde olla heikohko? Jos hyötysuhde on siedettävä, se voipi olla mullakin Biltemareissu edessä.

 

Mulla oli tässä taannoin Nordic Powerin AC/AC muuntaja 24 VAC. Se piti hitosti hurinaa, ei jaksanut kuunnella sitä.

Miten Bilteman virtalähteet, muriseeko tai huriseeko?

 

Niillä pienemmillä (ovat varmuudella hakkuurimalleja) on aika hyvä hyötysuhde, ne eivät lämpene huomattavasti. Mutta isommat mallit voivat olla "analogisia" ja ne kyllä hukkalämpiävät selvästi. Massasta sen erottaa onko poweri hakkurimallinen vai 50 Hz muuntajalla. Jäähdytysreikien puute myös viittaa hakkuriin. Tosin ihan pikkuiset kännylaturipowerit ovat joskus analogisia eli hurisijoita, vaikka kotelot niissäkin ovat umpinaisia.

Käytön aikana hakkurimallin tunnistaa siitä, että jos siihen ei ole liitettynä mitään kuormaa, niin laite ei lämpene ollenkaan. Tai kyllä se ottaa puoli wattia tms. pikkutehoa verkosta, mutta mitättömän vähän kuitenkin. Sen sijaan analoginen poweri on "aina lämmin", vaikka siinä ei olisi kuormaa kiinni. 3 W tuntuu syövän hukkatehoa ilman kuormaa 6 watin antotehoinen piliteema-poweri, vanha analoginen malli. Hyötysuhde siinä on surkea, etten sanoisi.

Suosittelen ostamaan mieluummin hakkurimalleja, vaikka 2-3 kpl pieniä mieluummin kuin yhden ison analogisen painavan kuumakallen. Jos siis ei saa yhtä tarpeeksi isoa hakkuripoweria. Analogiset myös jyrisevät, eli jos niitä pitää kaapissa tai hyllykössä niin koko huonekalu alkaa jyristä 50/100 Hz tahdilla; nukkuminen samassa huoneessa vaatii puurokorvia tai korvatulppia. Mitä tehokkaampi analoginen verkkolaite, sitä voimakkaammin se jyrisee mekaanisesti. Hakkurilaitteista puuttuu jyrinä kokonaan, mutta ne taas voivat tikittää tai vinkua, mutta onneksi korkeat taajuudet on helppo tappaa sulkemalla poweri kaappiin inisemään. Pieni piliteeman hakkuripoweri on äänetön ja viileä, yksi sellainen on minulla jossain, en nyt löydä sitä mitattavaksi.

 

http://www.biltema.fi/osteri/osteri...index_kauppa.htm&linkki=38110.htm&tuote=38110

Tuosta näkee lukea arvoista (ja tekstistä Switching), että laite on hakkurmallinen, koska sen tehonantokyky pysyy tavallaan vakiona antojännitteestä riippumatta. Sulkeissa tehonantokykyprosentti kullakin jännitteellä suhteessa laitteen maksimitehonantokykyyn.
12 V 800 mA = 9,6 W (100%)
9,0 V 1000 mA = 9,0 W (94%)
7,5 V 1200 mA = 9,0 W (94%)
6,0 V 1500 mA = 9,0 W (94%)
4,5 V 1600 mA = 7,2 W (75%)
3,0 V 1600 mA = 4,8 W (50%)



Analoginen malli taas antaa suht vakion maksimaalisen antovirran, ja tehonantokyky laskee jännitteen laskiessa. Ei kannata käyttää pienillä jännitteillä.

Esim. tämä malli vaikuttaa pelottavasti analogiselta, tehonantokyky tippuu jatkuvasti jännitteen alentuessa:
http://www.biltema.fi/osteri/osteri...index_kauppa.htm&linkki=38113.htm&tuote=38113

12 V 1700 mA = 20,4 W (100%)
9,0 V 2000 mA = 18,0 W (88%)
7,5 V 2200 mA = 16,5 W (81%) kenties, kuva on epäselvä
6,0 V 2500 mA = 15,0 W (74%)
4,5 V 2500 mA = 11,25 W (55%)
3,0 V 2500 mA = 7,5 W (37%)
1,5 V 2500 mA = 3,75 W (18%)



Kummatkin toki ovat jännitereguloituja teholähteitä, eli pitävät antojännitteen vakiona, mutta powerin tehonantokyky siis vaihtelee jännitevalinnasta riippuen. Hakkuripoweri antaa ulos vakion maksimitehon vaikka mikä antojännite olisi valittuna, ja analogisella powerilla maksimivirta rajautuu aina vakioon arvoon, vaikka mitä antojännitettä käyttäisi. Näin simppelisti sanottuna.

.

 

Ihan normaali kytkin.

Ja en ole ruuvaillut irti. Viitsi niitä keskellä yötä alkaa purkamaan kun pitäisi nukkua.

Pitääpä koittaa. Kyseessä on spotti, jossa on kolme lamppua.

 

Laitoin kodinhoitohuoneeseen jalkalistaan SMD-ledinauhaa jossa on valkoisia ledejä 66kpl/m. Yhteensä 3 metriä, ohjeistetulla 12VDC 350mA/nauha virralla nuo ovat suhteelisen kirkkaita... eivät kuitenkaan käy valaistukseksi sijoituksestaan ja kapean valokeilansa johdosta. Ovat lähinnä kulkuvalo paikassa jossa ei ole ikkunoita/luonnonvaloa. Tilan/käytävän jossa nuo ovat pituus on 4.80. Virittelin virran rajoituksen LM317 piirillä 1000mA arvoon. Sitten laitoin vielä järjestelmään kytkimen josta nuo valot saa himmennettyä "yövalosi" koska käytävän päässä on vierashuone. Yövalo -asennossa virta on rajoitettu 500mA joka on ehkä hieman liian suuri asetus, valoa ei tarvitsisi olla niin paljoa. Virtalähde on vanhasta akkuporakoneesta jäänyt laturi 12VDC 2A.

 

Muistakaa virtareguloinnissa se, että ei saa kytkeä tuotteita rinnan.

Jos regulaattori on asetettu vaikka 1000 milliampeeriin, ja sen perässä on 3 rinnakkaista ledinauhaa (tai sarjaan kytkettyjä ledejä), niin kukin nauha ottaa 333 mA. Ei siinä mitään pahaa vielä ole, mutta samalla hetkellä kun yksikin sarjassa oleva ledi tai kontakti katkeaa, eli yksi ledinauha menee pimeäksi, jäljelle jääneet 2 ledinauhaa saavat osakseen 500 mA virtaa per nauha. Alkaa ylilämpeneminen, ja kun yksi ledi tai kontakti jommasta kummasta toimivasta nauhasta katkeaa, jäljelle jäävä ainoa toimiva ledinauha saa niskaansa 1000 mA ja sen jokainen ledi palaa vähitellen pilalle muutamassa minuutissa tai muutamassa sekunnissa.

Toistan: kun käytetään virtaregulointia, saa sen perässä olla vain yksi jono tuotteita, ei rinnakkaisia jonoja.



12 voltin ledinauhassa on 12 volttiin liitettynä aina kolmen sarjaledin ja yhden sarjavastuksen nippu, eli nauhassa tavallaan on sisäänrakennettuna useita rinnakkaisia tuotteita. Niin kauan kun käytetään jänniteregulointia, muut ledit ovat täysin turvassa vaikka osa ledeistä tai vastuksista pimenisi. Mutta jos käytetään virtaregulointia ja jokin ledi tai vastus hajoaa, silloin muille ledeille menee entistä enemmän virtaa. Ei haitallisen paljon aluksi, mutta kun vaikka 30% ledinauhan ledeistä on jostain syystä pimentynyt, jäljellä olevat 70% alkavat kuumentua liikaa. Ledinauha on siis tavallaan "hitaasti hajoava" ja ihminen ehtii pimeät ledikohdat huomattuaan sammuttaa valot ennen kuin lopullinen tuho rikkoo loputkin ledit.

Toistan: ledinauhaa ei kannata käyttää virtareguloidusti vaan jännitereguloidusti.



Virta & jänniteregulointi kyllä sopii mainiosti. Eli kun virtaregulointi toimii kirkkautta rajaavana elementtinä, ja kaikesta huolimatta jänniteregulointi pitää maksimijännitteen 12 voltissa. Tällöin mikään ei koskaan mene rikki, koska suurin jännite on 12 V ja virtaregulaattorilla vain hoidetaan portaaton himmentäminen.

Minä suosittelen tekemään jännite & virtareguloinnin niin, että reguloiduksi jännitelähteeksi valitaan 13,2 volttia antava verkkolaite. Jos sellaista ei löydy, 13,8 V myös kelpaa, sellaisia taatusti saa, koska 13,8 V on ylläpitolatureiden suosima jännite lyijyakuille. 14,5 voltin reguloitu powerikin kelpaa. Toki voi käyttää tavallisia 12 voltin powereitakin, mutta silloin ledit eivät ole maksimaalisen kirkkaita, ledinauhalle päätyy enintään noin 10,8 V, käytännössä vähemmän.

Tämän perään pannaan LM317-regulaattori tai muu vastaava otus virtaregulaattorimoodiin. Lankapotikalla saa säädettävän kirkkauden aikaiseksi. Täydellisestä pimeydestä täyteen kirkkauteen. LM317 antaa aktiivisesti viilennettynä 2000 mA virtaa, mutta passiiviilenteisenä jonnekin 1500 mA paikkeille kannattaa tyytyä, sen speksit takaavat. Regu ei kylläkään kovin paljon lämpene, koska sen yli jää kovin pieni jännite hukattavaksi. Lankapotikka kyllä lämpenee, 2 ampeerilla se tuottaa 2,5 wattia lämpöä. Ampeerilla noin 1,25 wattia.

Oikeaoppisempi tapa olisi ensin olla virtaregulointi ja sen perään vasta jänniteregulointi, silloin virtaregulaattorin jännitehäviöllä ei ole mitään merkitystä. Mutta se menee kokonaan tee-itse-hommaksi, helpompaa on käyttää halpaa kaupallista jänniteregua ja kytkeä sen perään LM317 sekä lankapotikka.

.

 

DVB-G on oikeassa rinnankytkentää ei voi harrastaa pelkällä virtareguloinnilla, mulla tuo "hoituu" kun tuon DC virtalähteen ulostulo on vain tuo 12VDC.
Ja tässä tapauksessa ledien maksimaalinen valo ei ollut tavoitteena. Tuo mainittu virta -> jännite -regulointi vois olla vaikka LM317 -> "rajoitusvastus" -> LM7812 -> ledit (12V nauha)

 

Juuri näin tapahtui. Ilmeisesti kytkin "vuotaa" hiukan, sillä hehkuminen palaa heti kun otan hehkulampun pois.

 

voisiko joku valaista sähköjohtojen jännitehäviöstä, eli jos virtalähteenä on 12VDC niin kuinka pitkä tai ohut sähköjohto alkaa olla haitaksi?

 

Sata kilometriä ja signaali alkaa olla heikossa hapessa. Valtameren ali menevät tuhannen kilometrin datakaapelit tarvitsevat varmaan yli 12 voltin jännitettä...

5 mm matka alkaa olla liian paljon, vaikka volttimäärä olisi 1,5 V. Tämä siis mikroprosessorin laidalta toiselle matkaavalla signaalilla, kun 6 GHz taajuudella bitit köpöttelevät.

5 mm tai 1000 km? Johonkin siihen väliin sattuu eri tilanteissa "liian pitkä" kaapeli. USB-kaapelissa 5 m on maksimi, sen jälkeen tiedonkulku alkaa tökkiä. HDMI-kaapelilla samoin, mutta sitä sentään pystyy kalliilla kaapelilla venyttämään 10 metriin ja hieman pidemmällekin.

Sen sijaan, että tähän listattaisiin 9999 triljoonaa muutakin määrittelyä erilaisten kaapelien maksimipituuksista, kannattaisi ehkä mieluummin määritellä mitä ihmettä sen kaapelin tehtäviin oikein kuuluu. Muuten on mahdotonta sanoa mikä on liian pitkä ja mikä ei.

12 volttia tai muukaan jännite ei sinänsä vaikuta mitään kaapelin pituuteen, kun puhutaan kuluttajan käyttämistä normaaleista kaapeleista. Eli se 12 volttia saadaan menemään vaivatta IDE-lattakaapelissa, 230 voltin lamppujohdossa, metallihenkarissa, ratakiskossa ja niin edelleen. Jännite ei siis ole tärkein asia tietää, vaan virta ja signaalin nousuajat/laskuajat ja kaistanleveydet. Mitä suurempia taajuuksia kaapeliin pusketaan, sitä lyhyempiä kaapeleita täytyy käyttää. Tosin LAN-kaapelit ovat hassu poikkeus, lähiverkkopiuhassa saadaan kulkemaan älyttömän suuria tietomassoja satojen metrien päähän, vaikka ei uskoisi kaapelin hintalappua katsomalla.

Yksinkertaisena sääntönä voisi sanoa, että 1 neliömillimetrin piuhassa kulkee 4 ampeeria tasavirtaa kaikkialle kodin sisällä eli parinkymmenen metrin matkalla. Ja 6 ampeeria 50 Hz vaihtovirtaa. Mikäli se 4...6 ampeeria täytyy kuljettaa 200 m päähän rantasaunaan, kaapelia täytyy silloin paksuntaa. Kuinka paljon, se pitää laskea erikseen. Jos haluaa kuljettaa verkkovirran ohella datasähköä eli tietoliikennettä, se vaatii eri piuhan kuin pelkkä hehkulamppu. Eli mitä pidempi kaapeli ja enemmän dataa, sitä vaativammaksi kaapelin tyypin valinta käy.

Otin virta+data-asian esille siksi, koska nykyään voidaan komentaa valot sammumaan/syttymään/himmenemään siirtämällä virtakaapelissa myös ohjausdataa. Joten kaapelin pitää olla hieman parempaa kuin 30-luvun paperieristeiset sateesta vettyvät kaapelit. Mikä vain halpakin virtakaapeli kelpaa matalataajuiseen ohjausdataan, mutta jos aletaan kuljettaa videosignaalia virtakaapelissa niin se on eri juttu.

 

http://koti.mbnet.fi/~huhtama/ele/index.php?si=ml18.sis&pa=j

Laskeskele itse tuon sivun laskurilla asioita. Laskuri ei ota huomioon taajuuksia, suuret taajuudet kuolevat enemmän kuin tasajännite, eli datakaapeleihin laskuri ei sellaisenaan oikein sovellu.

Lasken esimerkin vuoksi erään tilanteen, kaiutinkaapelia ja 4 ohmin kaiutinta ajatellen:
4 neliömillin poikkipinta-ala
Kuparijohdin
5 m pitkä
20 asteen lämpötila
3 ampeerin virta

Tällöin, jos 12 volttia kaapelin toiseen päähän tungetaan ja 3 ampeerin virta kulkee (36 W teho), kaapelin loppupäässä jännite on 65,6 mV volttia alentunut eli 11,9344 V perille asti pääsee. Kaapeli kuumenee 0,2 W verran.



Ja kiinalainen rimpulavalaisin-skenario seuraavaksi:

0,75 neliömillin poikkipinta-ala
Kuparijohdin
10 m pitkä
20 asteen lämpötila
6 ampeerin virta

Tällöin, jos 12 volttia kaapelin toiseen päähän tungetaan ja 6 ampeerin virta kulkee (72 W teho), kaapelin loppupäässä jännite on 1,4 V volttia alentunut eli 10,6 V perille asti pääsee. Kaapeli kuumenee 8,4 W verran.



Kumpikin esimerkkitilanteista on täysin realistinen. Lamppuviritelmiä rakentavat eivät ajattele asioita niin suurella turvakertoimella kuin hifistit. Eli hifistit käyttävät varmuuden vuoksi liian paksua kaiutinkaapelia, ja lamppurakentelijat taas liian ohuita, kun eivät jaksa laskea hyötysuhteita ja kaapelin hukkalämpenemistä.

Minä olen esimerkki kummastakin tapauksesta, kaiutinkaapelit ovat liian paksuja, mutta fillarilampussani käytän ihan piruuttani 0,15 neliömillin piuhaa ajamaan yli ampeerin virtaa. Laskenpas senkin samalla:

0,128 neliömillin poikkipinta-ala (lähin sopiva arvo)
Kuparijohdin
10 cm pitkä
5 asteen lämpötila (vain talvisin fillarivaloa tarvitsen)
1,2 ampeerin virta

Tällöin, jos 3,6 volttia kaapelin toiseen päähän tungetaan ja 1,2 ampeerin virta kulkee (4,32 W teho), kaapelin loppupäässä jännite on 15,4 mV volttia alentunut eli 3,5846 V perille asti pääsee. Kaapeli kuumenee 18,5 mW verran. Tällainen naurettavan ruipelo kaapelikin siis riittää tähän tapaukseen. En koskaan laskenut asiaa, arvioin piuhan riittävyyden näppituntumalla kokemuksiin perustuen, ja riittävän paksua tämäkin piuha näemmä on. Mutta kaiutinkaapeleitani en siitä huolimatta rupea ohentamaan, vaikka laskuri sanoisi mitä.



Muistutan vielä siitä, että laskuri laskee yhden piuhan ominaisuudet. Useimmiten kohteeseen kulkee 2 piuhaa, virta siis menee kohteeseen ja palaa sieltä takaisin. Eli jos laskuri kertoo yhden piuhan hukkaavan lämmöksi vaikkapa yhden watin, niin se toinenkin piuha silloin hukkaa yhden watin, joten yhteensä 2 wattia tehoa katoaa kaapeleiden lämmitykseen.

.