No, ei tuo mikään sujuva ilmaisu kyllä ollut. Beethovenin kuolema vuonna 1827 ajoittuu suurinpiirtein romanttisen tyylisuunnan alkamiseen ja klassisen tyylisuunnan päättymiseen. Nerona Beethoven ennakoi musiikissaan romantiikan tyyliä. Olisikohan tuo jo ymmärrettävää kieltä?
Itsellä on noita EMIn halpisjulkaisuja ja olen niihin tyytyväinen. Taiteellisesta vaikutelmasta en osaa sanoa mitään, mutta äänenlaatu on vähintään tyydyttävä. Eiköhän tuon tuohon hintaan uskalla ostaa.
Mulla ei Visa-mskau toimi millään tuolla MDT:n systeemissä. Kun palaan Luottokunnan tarkistuksesta takaisin, tilaus jämähtää totaalisesti. Sama homma sekä Safarilla että Firefoxilla. MDT:n tuki tutkii asiaa...
Törmäsin myös ongelmiin. Kortin varmennus jämähtää Nordean 404:ään kun olen antanut verkkopankkitunnukset. Nordea tutkii asiaa. Sama ongelma pari viikkoa sitten jossain toisessakin verkkokaupassa, joten oletan ongelman olevan Nordean päässä.
Oli jotain ongelmia myös itselläni. Luulin, että johtuivat omasta firafoxistani ja sen takia en ilmoittanut mitään tähän ketjuun. Sain tilauksen lopulta tehtyä Macin Safarilla. Toivottavasti saavat systeemit toimimaan. Muutaman aikaisemman tilauksen perusteella ihan kelpo paikka.
Olinkin aina pitänyt väitettä hieman hätiköitynä. En yhtään ihmettele että melkein mikä tahansa musiikki aktivoi aivoja, tavalla tai toisella. Toinen asia on sitten kuinka paljon mikäkin musiikki kehittää yksilöä henkisesti tai kuinka suuria elämyksiä musiikki tarjoaa. Jokainen joka on päässyt sisälle klassiseen musiikkiin pitää onnettomana sitä että niin monet torjuvat kyseisen käsittämättömän laajan musiikin alueen ennakkokäsityksiin ja mielikuviin perustuen. "Jokainen inhoaa oopperaa kunnes kokee ensimmäisen".
Kaipa tämäkin ainakin etäisesti klassiseen musiikkiin liittyy. Aikovat britit näemmä pudottaa E. Elgarin pois 20 punnan setelistä ja korvata hänet Adam Smithillä (lähde).
Joo, niin se taisi olla. Vaihtorumba oli ilmeisesti aloitettu jo aika päiviä sitten ja nyt alkavat olemaan loppusuoralla. Ensi viikolla pitäisi kokea ensimmäinen konserttikokemus livenä. Helsingin yliopiston juhlasalissa Tapiola Sinfonietta soittaa Sibeliusta ja hommasin lipun ensimmäiseen konserttiin (soittavat 1. ja 2. sinfonian).
Konsertissa tuli oltua ja olihan se hieno kokemus. Ohjelmassa oli siis Sibeliuksen 1. ja 2. sinfonia. Orkesterinia oli Tapiola Sinfonietta (vahvistettu kokoonpano) ja kapellimestarina Segerstam. Konerttia ennen oli puolisen tutnia pitkä esitelmä, joka käsitteli etupäässä teosten aikoinaan herättämiä tunteita. Istumapaikkani oli vähän huono (Helsingin yliopiston juhlasalin parvi), joten en nähnyt kunnolla ihan koko orkesteria (kapellimestaria en esim. käytännössä ollenkaan), mutta hieno oli seurata tuollaisen ison orkesterin ja sen yksittäisten soittajien toimintaa. Tuollaisessa konsertissa on visuaalisuuden lisäksi vielä sellainen etu, että tulee keskittyneesti kuunneltua vain sitä musiikkia (ja siis seurattua soittajia). Kotona samanlainen keskittyminen on valitettavasti vain harvoin mahdollista. Lisäksi omat äänentoistolaitteet ja muu ympäristö eivät valitettavasti ihan parasta ykkösluokkaa ole, joten tältäkin osin kotona en samaan äänenlaatuun pääse.
Kyllähän klassisen musiikin kanssa on tullut sinuiksi viimeistään elokuvien myötä. Oikeastaan voisin sanoa pitäväni klassisesta musiikista. Kun leffojen lopputekstit tulee käytännössä aina pälyiltyä loppuun saakka, niin sieltä sitten vaikuttavan scoren innoittamana pongataan minkä kaupungin singfoniaorkesteri tai vastaava oli toteuttanut sen. Esimerkkinä vaikkapa Runaway Train (Pakojuna) jossa Trevor Jonesin score, mutta: "'Gloria' in D Major by Vivaldi" Performed by The USSR Academic Russian Chorus and the Moscow Conservatoire Students Orchestra