-offtopic- Ja Village on noista vieläpä paras elokuva.. Päivittynee dvd bd levyksi kun joskus ilmestyisi..
Eilen katselin tämän. Ennakko-odotuksia ei ollut, mutta kovin oli heikon katastrofileffan tuntu alusta asti. Eikä se siitä mihinkään parantunut. Zooey oli ihan viehkeä, mutta mistähän se ne vaatteet sai mitä lopussa vaihtoi ylleen. En ainakaan huomannut mitään matkalaukkua mukana raahattaneen missään vaiheessa.
Olihan tässä leffassa jokunen virhe, aika kamalia roolisuorituksia, tyhmä idea, jne. lisää ongelmista voitte lukea ketjun aiemmista postauksista. Silti ihan viihdyttävä paketti, jotenkin tuli mieleen 50-lukun kauhu-scifi-leffat. Paskoja nekin on, mutta kiva niitäkin on katsella.
http://blastr.com/2010/11/mark-wahlberg-the-happen.php Tulihan se vahvistus leffan paskuudesta itse Marky Markiltakin
Tällä kertaa ei tarinassa ollut sen suurempia ongelmia esim. Lady in the Water -kammotukseen verrattaessa, juonesta olisi saanut varsin viihdyttävän vanhanaikaisen luonnon kosto -elokuvan, mutta yksi omituinen ratkaisu teki tästä kovin ristiriitaisen katsottavan. Miksi ihmeessä näyttelijät oli laitettu näyttelemään kuin komediassa? Vakava naama pelaa kyllä komedioissa, mutta komediallinen elekieli ja replikointitapa tapahtumiltaan täysin vakavassa elokuvassa on outo yhdistelmä. Jotain omaperäisyyttä Shyamalan tällä kai on tavoitellut, mutta lopputulos on epäonnistunut.
Tämähän oli hienokin teos! Katselin tosin Sohvaperunoita ekan tunnin, kun kiinnosti näköjään enemmän, mutta kun pääsin tähän käsiksi niin alkoi mahdoton tykitys kohtaus kohtaukselta! En käsittänytkään aiemmin, millainen virtuoosi Mknight Shmyaalaian on myös komedian saralla. Mark Wahlberg loistaa elokuvassa harhaisena päähenkilönä, joka fantasioi paranoidisten tunnelmiensa koskevan kokonaista ihmiskuntaa, kunnes tajuaa myöhemmin uutisia katsoessaan että harhaili vain piirikuntatasolla. Anyways, amerikkalaiset siis ampuvat toisiaan epätoivoissaan (ei ole totta) ja kasvitkaan eivät enää maistu jonka ratkaisuyrityksenä on niille juttelu. Elokuvan pääkohtauksessa tieteilijä anookin paniikissa armoa lisäajasta ajatteluun, hitaat aivot omaavana tämä kosketti paljon, tuohan oli kuin omasta elämästä idioottimoden ottaessa aina aika ajoin vallan tyhjääkin tyhmempine silmineen. Loppuvaiheilla mies (jonka nimi ei nyt millään muistu mieleen) alkaa kääntyä kohti GILF-osastoa antaen torpanmummon johdatella itsensä kiusaukseen, koska ybernätti tyttöystävä ei myöskään ymmärtänyt miesparkaa. Ikävä kyllä tämä ratkaisu jäi puolitiehen kun mummelikin paljastui myös joko riivatuksi tai vainoskitsofreeniseksi vanhukseksi jolla on fetissi hajoileviin ikkunoihin. Kyllä tämä omassa genressään toimii, sanottiin mitä vaan, vaikka loppu jättikin pienen kitkerän maun suuhun mahdollisesta väärässä olemisesta. Etenkin mainion henkilöohjauksen siivittämä dialogi ja oivaltavat closeupit kuitenkin olivat osoitus kaiken jos ei nerokkuudestaa niin silmiinpistävyydestä, ja luultavasti tuomasrintalamaisesta loistokkuudesta. 3,13