Venetsian festivaalien pääpalkinnon Kultaisen leijonan voittaja. Visionäärisen ohjaajan Darren Arafnovskyn (Unelmien sielunmessu) uusi elokuva The Wrestler on ollut Venetsian ja Toronton elokuvajuhlien kohutapaus. Mickey Rourke on Randy ´The Ram` Robinson. Marisa Tomei on Cassidy. Evan Rachel Wood on Stephanie. Elokuva kertoo Randy "The Ram" Robinsoninista, 1980-luvun ammattilaispainijasta, josta tulee vain varjo siitä, mitä on joskus ollut. Saatuaan sydänkohtauksen erässä pikkuottelussa, lääkäri kertoo, että jos hän jatkaa ottelemista se saattaa koitua hänen kohtalokseen. Randy aloittaa uuden elämän, saa uuden työn kahvilassa, muuttaa yhteen ikääntyvän stripparin kanssa ja yrittää samalla tutustua hänen poikaansa. Mutta mahdollinen uusintaottelu entistä arkkivihollistaan vastaan muodostuu liian houkuttelevaksi ajatukseksi vaikka sillä saattaakin olla kohtalokkaat seuraukset. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 16.01.2009 (USA:ssa 19.12.2008)
Satuimme naiseni kanssa olemaan Venetsiassa lomalla juuri paikallisten elokuvajuhlien aikaan, joten pakkohan sinne festivaali-fiilareita oli päästä tunnustelemaan. Aronofskyn leffat ovat kiinnostaneet aina Pi:stä lähtien, joten hänen uusi teos oli korkealla toivomuslistalla. Menimme siis katsomaan sen. Näytöksen jälkeen tapahtui suht. yllättävä episodi, kun yhden kadunkulman takaa vastaamme käveli Mickey Rourke ja hänen entourage. Karkasivat kuitenkin VIP-alueelle ennen kuin ehdin reagoida. Yhteiskuva The Ram:in kanssa olisi ollut pop. Leffa oli todella vaikuttava. Se on koskettava ja raadollinen tarina ikääntyvästä ex-showpainijasta. Elokuva tuntui etenkin kuvaukseltaan erittäin pelkistetyltä, eikä ihan heti voisi uskoa että sama ohjaaja on tehnyt Fountainin tai Unelmien Sielunmessun. Kesti hetken virittäytyä leffan tunnelmaan ja tottumaan paikoin tärähtelevään kameraan. Leffan ehdoton tukipilari ja sen suurin ansio on herra Rourke. Äijä pistää ittensä likoon ja vetää erittäin koskettavan roolisuorituksen. Aronofskylle tämä on ehdottomasti taas uusi sulka hattuun. Back to basics- kuvaustapa toimii tässä leffassa mainiosti. En olisi yhtään yllättynyt vaikka Rourke löytyisi akatemian Best Actor- ehdokkaiden joukosta. 4/5
Trailerin perusteella vaikutti kyllä todelta hyvältä ja Rourke tosiaan oli vedossa. Pakko nähdä kunhan tämä saapuu teattereihi .
Hyviä arvosteluja on saanut Rotten Tomatoes. Saanut 3 Golden Globe ehdokkuutta, Paras miespääosa (Rourke), paras nais-sivuosa (Tomei) ja paras leffabiisi (original song in a motion picture).Tämä elokuva on kyllä pakko mennä katsomaan, sen verran vakuutti traileri, toivottavasti tulee lähelle teatteriin.. Traileri Kysäisin ensi-iltaa paikallisesta teatterista, heidän mukaansa on tulossa suomeen vain 8 esityskopion voimin eli voi joutua odottelemaan..
Käsittämätöntä nyyhkyilyä ja oscar-hakuisuutta havaittavissa, näinköhän Aronofsky yrittää kosiskella suurempaa yleisöä kun edellinen The Fountain oli kaupallinen floppi. Nyt kun Rourke on saanut lähivuosina kivasti nostetta uralleen, niin olisihan tämä mielenkiintoista nähdä pelkästään hänen roolisuorituksensa vuoksi, mutta eipä oikein muuten innostanut traileri...
Tuli tämäkin nyt nähtyä kun on pientä hypeä saanut jo osakseen ja aikalailla osui myös kohdalleen. Rourke tekee kyllä aivan loistavan suorituksen parhaat päivänsä nähneenä ammattipainija Randy 'The Ram' Robinsonina, joka taistelee arkielämässään niin vanhentumista kuin myös ihmissuhteita vastaan. Onhan tässä selvästi lähdetty haistelemaan Oscareita, kuten lähes jokaisessa tähän aikaan ilmestyvässä elokuvassa, mutta ei se silti vie sitä tunnelmaa pois tästä elokuvasta yhtään. Rourke hoitaa suorituksensa niin hyvin, että välillä rupesi ihan oikeasti säälimään kaveria, kun tuntuu, että hän on 2000-luvulla jumiutunut 80-luvulle. Itselleni ainakin yksi tähän asti vuoden parhaimpia elokuvia Frost/Nixonin ja Milkin jälkeen. Miespääosan oscareista tulee kyllä tiukka kamppailu tänä vuonna, mutta tällä hetkellä toivon, että Rourke sen voittaa. Myös viimeinen vartti ja elokuvan lopetus oli todella huippua. 4,5/5
Erittäin onnistunut pätkä. Rourke oli täydellinen tähän rooliin. Voisi jopa sellaista Golden Globe -tasoa olla. Oscaria tuskin livahtaa, kuitenkin pieni B-elokuvan vire aihevalinnan takia pohjalla. Tuntui muuten siltä, että Marisa Tomei oli neljäsosan elokuvasta alasti. Ei huonoa viihdettä sekään :thumbsup:
Kyllähän AMPAS on viime vuosina alkanut huomioimaan pienempiä ei niin suurelle yleisölle suunnattuja elokuvia Ja Marisa Tomeista vielä. Ei uskoisi todellakaan, että nainen on 40, sen verran hyvännäköiseltä näyttää!:thumbsup:
Mickey Rourke muuten tosiaan nappasi kultaisen pallon roolistaan! Itselläni on aina ollu jotenkin semmonen kutina että Rourke on vaan joku Nykkiläinen juoppo joka nyt on sattunut saamaan roolin sillon tällön, mutta kyllähän mies selvästi näytelläkin osaa. Varsinkin tässä takavuosina (eli siis 90-luvun jälkeen) Mickey setä on vetänyt ihan hyviä rooleja (Get Carter 2000, Spun 2002, Sin City 2005) ja on Sin Cityn jälkeen ollutkin selvässä nousujohteessa. Liekö herra sitten lopettanut ryypiskelemisen? Itse leffa oli ihan kiva katsoa, ja Rourke tosiaan veti tuon rispaantuneen ex-julkkis-painijan roolin hyvällä otteella. Dokumenttityylisen ohjauksen ja Rourken hyvän esiintymisen ansiosta tuon "Randyn" elämä tuntui hirmu aidolta. Ja Marisa Tomein ja Evan Rachel Woodin esittämät hahmot toivat mukavan lisämausteen elokuvaan. :naminami: Leffan loppu jätti paljon ajatuksia....
Varmaan nyt itsetunto kohentunut niin paljon kun laittoi naamavärkin uuteen uskoon, että on jättänyt alkoholilla läträämisen kokonaan.
Kannattaa lukea tästä mainio artikkeli, niin Rourken varsin värikäs ura alkaa valottua. Ja leffa on tosiaan vallan mainio. En osaa sanoa mihin se sijoittuu Aronofskyn tuotannossa, kun miehen kaikki työt ovat aika erilaisia keskenään, mutta pitemmittä jorinoitta 4+ / 5
Ei ihan odotuksien arvoinen, mutta mainio pätkä silti. Rourke oli todellakin loistava. Springsteenin laulu lopputeksteissä kruunasi elokuvan.:thumbsup: 4+/5
Napakymppi! Ei tätä elokuvaa oikein muuksi voi sanoa. Kaikki osui kohdalleen. Näyttelijäsuoritukset, Rourken etunenässä, olivat onnistuneita ja elokuva jaksoi alusta loppuun saakka pysyä viihdyttävänä ja kiinnostavana. Ehkä lopetus oli hieman tyly, joskin taiteellisesta näkökulmasta oikeutettu, mutta olihan tämä sangen upea elokuva. Puhutaanpas Mickey Rourkesta. The Wrestler tehoaa parhaiten katsojaan, jos tietää herran historiikin, sillä kyseessä voisi yhtä hyvin olla omaelämänkerta-elokuva. "Fuck the 90s" niinkuin elokuvan repliikki menee, ja Rourkehan juuri kärsi pahimman inflaation tällä aikakaudella. Vaikka pidinkin erittäin paljon hänen suorituksestaan Marvina Sin Cityssä, niin hypetyksestä huolimatta pelkäsin häntä kehuttavan vain sen takia, että "tohjonaama saa sympatiat comeback-yrityksensä puitteissa". Onneksi Rourke näytti, että hänessä on karismaa ja näyttelijänlahjoja vaikka millä mitalla, ja tällä suorituksella, vaikka kyseessä olikin enemmän karisma kuin näyttelijämetodit, pestiin viime vuoden Day-Lewikset mennen tullen. Kaiken kruunasi, ei niinkään Springsteen, vaan elokuvan lopussa soimaan pärähtänyt Sweet Child O'mine, joka sinetöi miehen kuolemattoman suorituksen. Sekin taitaa kertoa jotain, että tämän elokuvan jälkeen liputan miehen Oscar-voitolle kovemmin kuin Ledgerin Oscar-voitolle. Uskoisin miehen Oscar-puheesta tulevan jotain upeaa ja erittäin tunteikasta. Tulossa siispä ehkä kaikkien aikojen kovin Oscar-gaala. :naminami::naminami::naminami: Lopuksi on pakko mainita sananen Marisa Tomeista. Tämä Oscar-voittaja näytteli hienosti, mutta kyllä pääosiin nousivat naisen ulkoiset avut. Aivan käsittämättömän upea ilmestys hän oli (jopa au naturel -lookissa elokuvassa) ja peittoaa mennen tullen käytännössä kaikki Hollywood-kaunottaret. Plazalla liikkuvaan "viisi julkkista jonka kanssa harrastaisi seksiä" galluppiin en ole koskaan vastannut mitään, koska julkkisnaisista ei ole löytynyt, ehkä Michelle Pfeifferin ohella, sellaista naista, joka vastaisi ihanteitani. Marisa Tomei tämän elokuvan perusteella menee Michellenkin ohi. The Wrestlerille tekisi mieli antaa 5/5, mutta tällä erää päädyn olemaan hieman varuillani, ja annan 4.5/5 :naminami::naminami::naminami::naminami::thumbsup:
Pitäis oikein käydä kattomassa leffa uudelleen nyt kun se suomeen on saapunut. Rourken puolesta kyllä täälläkin liputetaan, vaikka (tai ehkä juuri siksi) en ole esim. Milkiä tai Frost/Nixonia nähnyt. Ei ole viime aikoina koskettanut mikään elokuva niin paljon kuin Wrestler. On erittäin kunnioitettavaa tehdä lähtökohtaisesti yksinkertaisesta tarinasta jotain näin hienoa.
Mickey Rourken suoritus tässä elokuvassa oli siinäkin mielessä upea ja uniikki, että elokuvan nähtyään ei edes tarvitse nähdä muiden elokuvien miespääosien suorituksia tietääkseen kuka tänä vuonna korjaa potin -- niin "alaston", viihdyttävä ja tunteisiin vetoava mies oli.
En tiedä, tarkoitatko tässä nyt omaa arviotasi Oscar-pystin saajaksi, mutta olit aikaisemmin jo jakamassa palkintoa Ledgerille Jokerin roolista - näkemättä ensin edes muiden elokuvien miessivuosien suorituksia. Tämä vähän hämmentää. Itselläkin kovasti ko. elokuva kiinnostaa, mutta pelkona on jo Mookidin aiemmin mainitsema oscar-hakuisuus. Sinänsähän oscar-hakuisuudessa ei ole mitään vikaa, eikä sitä taida ilmiönä varmasti käytännössä olla olemassakaan. Tietty leima joissakin ennakkosuosikeissa Oscar-pystin saajiksi kuitenkin joskus on. Yleensä ne enemmän häiritsevät ennakkoon elokuvan katsomista kuin palvelevat sitä. Kuinka paljon sitten itse elokuvan ansioista on saanut arvostelijoita jakamaan ylistäviä lausuntoja? Vai onko kyseessä kuitenkin Rourken taustat ja elokuvan taustatekijätkin yleensä? Jotenkin tällä hetkellä tuntuu, ettei elokuva välttämättä tule tarjoamaan mitään sen ihmeellisempää kuin Rourken hyvän roolisuorituksen ja jo moneen kertaan nähdyn ja valkokankailla kuvatun tarinan mitättömyydestä keskinkertaisuuteen. Tietenkään tässä vaiheessa - leffaa näkemättömänä - ei pitäisi ryhtyä kommentoimaan ensinkään.