Eiköhän kyse ole siitä että harvaa kiinnostaa tuijottaa kun kankaalla rullaa nimiä 10min vain sen takia että josko sinne olisi jäänyt jotain hauskaa. Nuo voi kuitenkin nähdä etukäteen/jälkikäteen netissä. Lisäksi tietysti 2h istumista surkeilla penkeillä (en vieläkään tajua miksi kukaan haluaisi kotiinsa samanlaiset penkit) niin sitä kaipaa jo jaloittelemaan. Ehkä litran limun juominen aiheuttaa myös tarvetta vessassa käyntiin jne.
"Sillöin tällöin" Sillöin tällöin mukava katsoa, milloin - sillä tuntuu olevan erityisen suuri korrelaatio hyvien ja ajatuksia herättävien elokuvien kanssa. Ja silloin jos leffa jättää ns. wtf-fiiliksen, parhaiten asiat pystyy kelaamaan heti tuoreeltaan. Leffateatterissa en ole koskaan jäänyt katsomaan. Haluttaisi monestikin, mutta ei vaan viitsi jäädä ruuhkan tukoksi ja "takki päälle ja pois" on kai jotenkin automaattinen toiminto.
Leffateatterissa kyllä (silloin kun vielä kävin), kotona en. Paitsi kotonakin kyllä, silloin kun etsin jotain tiettyä asiaa, esim. sketsejä, joita komedioiden lopputeksteihin piilotellaan. Kuuntelen kyllä lopputekstimusiikin, koska samalla kun tekstit rullaavat, kirjoitan asioita muistiin, eli teen tappomerkinnän tai säilyttämismerkinnän. Että hyvä leffa löytyy jatkossa tallesta tai huono löytyy tapettuna, eikä sitä tarvitse uudestaan ottaa talteen. Vajaat 5000 merkintää on nyt kertynyt tapettuja ohjelmia, aloitin tapettujen muistiinpanemisen vuonna 2006. Sitä aiemmin lähetetyt leffat (joista ei löydy mitään merkintöjä) pitää ottaa uusintana talteen, kun en tiedä kuuluiko leffa hyviin vai huonoihin. Tapetuksi merkintä on kaikista tärkein nykyisistä merkinnöistäni. Kun lasketaan mukaan sarjajaksot, jotka on merkitty tapetuiksi, eikä niitä siis tarvitse enää vaivautua katsomaan, löytyy merkintöjä 10051 kpl kun äsken suoritin haun. Eikä siinä vielä kaikki. Aikapulan takia nykyisin merkitsen tapetut jaksot sarjalle varattuun tekstifileeseen, ja sellaisia fileitä löytyi 52 kpl, niissä fileissä on esimerkiksi 18 jakson pituinen sarja tapettu, eli vajaat 1000 tappomerkintää lisää. Noin 11000 tapettua ohjelmaa siis löytyy merkinnöistä. 200000 olisi tarkempi lukema, jos olisin älynnyt jo vuosia aikaisemmin alkaa pitää kirjaa tapetuista asioista. Idioottina merkkasin mustiin vain otetut hyvät ohjelmat, lähes hyödytöntä tietoa, koska niitähän on minimaalisen vähän huonoihin tapettuihin nähden. Tappomerkkaaminen on sama asia kuin ruoka-arvostelu. Kun eteen sattuu mansikka, luetaan sen arvostelu ensin. Aha, löytyi merkintä: mansikka on maukas. Siispä syön mansikan, kun tekee mieli mansikkaa nyt. Nam. Eteen sattuu seuraavaksi koiranpaskaläjä. Ei löydy merkintää, on pakko kerätä läjä talteen ja maistaa. Ai saatana, olipas pahaa. Laadin tästä tuotteesta tappomerkinnän, etten uudestaan samaa (mäyräkoiran) paskaa joudu maistamaan. Eteen sattuu seuraavaksi polymeerivahapurkki. Ei löydy makumerkintöjä, pitääpä ottaa kulaus ja maistaa... Kuten havaittiin, maailma on pullollaan kelvotonta syötävää / katsottavaa, ja kaikista tärkein tieto on se tieto, että se tosiaan on kelvotonta, eikä sitä tarvitse alkaa uudestaan maistamaan.
Jos on kehno pätkä niin yleensä jää väliin tekstit, mutta muuten katson aina, paitsi tietty jos on tulipalokiire jonnekin leffan jälkeen, esim. leffateatterisalista heittämään kepillistä veskin puolelle. Kyllä sieltä teksteistä useimmiten irtoaa esim. jotain kivaa pikkutietoa leffan tuotannosta. Erityisesti hyvien leffojen kanssa elokuvan katsomista ei voi yksinkertaisesti lopettaa ennen kuin viimeinenkin filmiruutu valahtaa projektorin läpi tai dvd hyppää takaisin valikkoon, muuten tulee ärtynyt fiilis. Aika kuluu kuin siivillä jos taustalla soi vielä hyvä musiikki, hyvistä loppumusiikeista tulee nopeasti mieleen ainakin Forrest Gump tai Sotamies Ryan - end titlet ovat etenkin tällöin loistava keino palautua elokuvan maailmasta tähän päivään takaisin.
DVB-G, mielenkiintoinen tuo Sinun tappomerkintäsi Entäs jos kyseessä on esim. draamaleffa joka ei säväytä/merkitse sinulle juuri sillä hetkellä ja merkkaat sen "hyödyttömäksi", mutta sen voi nähdä joskus myöhemmin elämän varrella ihan eri näkökulmasta Itsellä on ainakin leffoja joista aluksi en ole pitänyt tai ollut tyyliin aivan sama, mutta myöhemmin onkin pitänyt elokuvasta esim. Rain Man on tälläinen leffa.
Leffan/sarjan/sapuskan arvostus muuttuu iän ja mielentilan mukana. Nuoruuden superleffa voi olla naurettavaa pelleilyä vanhana katsottuna, ja nuorena nähty tylsä taidepläjäys onkin eläkkeellä katsottuna... hmmm... tylsä taidepläjäys. Jotkut teokset säilyttävät saman vakaan asemansa vuosien vieriessä, niistä tulee henkilökohtaisia klassikoita. Tappomerkinnät tarvitaan kiirettä ja stressiä pienentämään nykyisen infoähkyn vyöryessä yli. Sitten (vuonna 9999) kun löytyy vapaata aikaa katsoa RAUHASSA jokin hyvä teos, valitaan se teos niistä tallenteista mitä käsillä on, luultavasti miljoona leffaa on silloin omassa varastossa. Tai hommataan teos kyseistä katseluhetkeä varten jo etukäteen. Olen merkinnyt muistiin myös sen, jos leffa pitää katsoa uudelleen SITTEN KUN on kunnolla aikaa. Että nyt ei ollut aikaa siihen keskittyä, tapettiin tallenne kiireessä pois, mutta otetaan uusintana talteen JOS silloin löytyy aikaa katsoa se. 8.12.2008 lähetetty Pink Flamingos tapettiin pikakelaamalla, ei ollut nyt aikaa siihen keskittyä. Minä sentään olen nähnyt leffan valkokankaalla leffakerhossa muinoin. En muista mitä mieltä siitä silloin olin. Arvostelut kirjasin muinoin vihkoon, ja vihko on ties missä. Luultavasti pidin silloin ja nyt leffaa irvokkaana, rumana, mutta vaikuttavana. Luultavasti vuonna 10000 on aikaa keskittyä irvokkaaseen ja rumaan tarjontaan.
No jos aion katsoa leffaa niin tarkoitus on - yllätys, yllätys - katsoa sitä leffaa eikä tuijottaa 5min ruudulla välähteleviä nimiä jotka a) ovat suurimmaksi osaksi jo tiedossa tai ne eivät kiinnosta b) joiden katsominen tai katsomatta jättäminen ei vaikuta elokuvaan mitenkään Sama juttu tv-sarjojen kanssa joissa alkutekstit saattavat pyöriä jopa 2min. Tuohon päälle vielä nykyään ärsyttävän pakollinen "mitä tapahtui viimeksi" niin voi olla että 5min alusta on täysin turhaa. Tietysti jollekin alkutekstien katsominen voi olla jonkunlainen tapa tai jopa pakollinen rituaali mutta en ole huomannut että ne olisivat juuri koskaan vaikuttaneet siihen mitä mieltä on itse leffasta.
Joskus tulee katsottua, joskus ei. Jos katson niin sitten bongailen suomensukuisia henkilöitä eli jos sattus vaikka virtasen bongaamaan No halvat on huvit...
Riippuu aika lailla elokuvasta - ja siitä että tiedänkö tapahtuuko tekstien aikana/jälkeen jotain. Cross Of Ironista katselin lopputekstit, kun tänään leffankin katselin, koska siinä oli oikeata valokuvamateriaalia II maailmansodasta ja ihan mukavat musiikit. Suurimmalti osalti kyllä jää katsomatta.
OT: Yleensä itselle alkuteksit on ihan kiva katsoa, yleensä ne ovat jopa hyvin tehty ja yleensä niiden tekemiseen panostetaan kaiken lisäksi paljon, grafiikkaa ja musiikkia jne. Alkutekstit itselle pohjustaa hyvin tulevaa leffaa ja yleisesti ottaen ne ovat nautinto, jos ovat jotain turhanpäiväisempiä tekstejä ja silmälle roskaa olevia, hyvin kerkee käydä laittaa vaikka popcornia tulemaan ja kaataa cokisen lasiin tai jotain. Musiikkien kannalta, esim tää Bondi; die a another day oli sellanen että korvani eivät sietäneet sitä moskaa, kun aina bondeissa on mielestäni aina ollut laadukkaat nämä musat, niin tämä meni jo yli, mutta ehkä jonain päivänä tämäkin "aukeaa". :thumbsup:
Eipä juurikaan tule lopputekstejä katsottua. Joskus jos haluan tietää jonkin näyttelijän nimen niin silloin tulee katsottua siihen asti kun löydän sen. Musiikki kappaleita olen joskus myös etsinyt lopputeksteistä. Muuten omasta mielestäni on turhaa jotain tekstejä ja nimiä tuijotella kun ei niistä jää loppuen lopuksi mitään mieleenkään. En autolla ajamisen jälkeenkään jää kuuntelemaan autoon kuinka pakosarja napsuu ja jäähtyy
Käytäntö on sama kuin vuonna 2001 tähän ketjuun vastatessa. Kotona lopputekstit tulee seurattua lähes aina, elokuvateatterissa sitten vähän vaihtelevasti. Ei niinkään tiettyjen osa-alueiden tekijöiden selvittämiseksi, vaan lopputekstit ja taustalla soiva musiikki suovat elokuvan loputtua sopivan hetken irrottautua elokuvan maailmasta hiljalleen.
Kyllähän nuo lopputekstit tulee katsottua aina silloin tällöin, leffateatterissa lähes aina, mutta kotona katson lopputekstit useimmiten vain silloin kun jonkun näyttelijän nimi on jäänyt leffan aikana vaivaamaan, tai pitää saada tietää mikä biisi on ollut kyseessä.
Vastasin "silloin tällöin". Tämä siitä syystä, että homma menee ihan leffan ja fiiliksen mukaan. Jos elokuva on hyvä ja hieno, niin usein lopputekstit tulee tsekattua ihan fiilistelymielessä. Jos taas kyseessä on parin tunnin kärsimysnäytelmä, niin kiekko pysähtyy kyllä aika nopeasti lopputekstien pamahtaessa ruutuun. Leffateatterissa en jää kyllä lopputekstejä katsomaan, mikä varmaan johtuu siitä, etten viitsi juuri istua muiden, salista poistuvien, tiellä