En ehtinut katsella keskittyneesti sarjaa mutta onneksi on areena ja kuuntelin sieltä väliin jääneet kohdat. Valtaoja oli aluksi julkisuuteen tullessaan kiinnostava ja piristävä hahmo mutta on alkanut vähitellen ärsyttää. Kaveri on ollut vähän liiankin suosittu ja samojen juttujen kuuleminen eri ohjelmissa on alkanut kyllästyttää. Tajunnantutkija Revonsuon monet ajatukset Valtaoja ohitti sujuvasti ja viidennen jakson loppujutut meni jo aika korkealle. Enqvistinkin juttuja ei ensimmäisessä jaksossa jaksanut oikein kuunnella mutta viidennessä tuli vähän mielenkiintoisempaa ja yhteinen hyminä illan isännän kanssa jopa hiukan säröili. Olihan ohjelma ihan hyvä, ei siinä mitään.
Vähän ihmettelin tuon viimeisimmän jakson kosmologin puheita teknologian kehityksestä. Herra kun ilmoitti että hänen mielestään ne suurimmat keksinnöt on jo tehty, ja 1950-luvun seutu tullaan aina muistamaan sinä aikana jolloin nämä tieteen suurimmat edistykset keksittiin. Ja että tieteen kehityksen tahti ei ole vakio, vaan se tulee hidastumaan tulevaisuudessa, merkittäviä keksintöjä tehdään ehkä muutama kymmenessä vuodessa. Mitenhän noinkin pessimistinen kaveri on ylipäänsä päätynyt niinkin korkealentoista alaa kuin kosmologiaa harrastamaan? Syyksi näille arveluilleen hän esitti sitä että esimerkiksi nämä Jetsons-piirretyn lentävät autot ja 3-tuntiset työpäivät eivät ole vielä toteutuneet, siispä tiede on "epäonnistunut" näissä tulevaisuuden visioissa. Osittain kai huumorilla. Vähän eri mielipidettä löytyy esimerkiksi Ray Kurzweilin youtubesta löytyvästä luennosta (linkki). Kurzweil on esimerkiksi arvioinut että seuraava singulariteetti, eli mullistava askel tieteessä, tullaan saavuttamaan arviolta vuonna 2045. Varovaisen arvion mukaan jopa nykyisillä tekniikoilla tietokoneiden suorituskyky saavuttaa ihmisen aivokapasiteetin mukaansa 2020 kieppeillä, ja näitä muisteja saa noin 1000 dollarin hintaan. Vuonna 2045 tuhannella dollarilla saa jo tietokoneen jonka laskentateho on miljardikertaisesti koko ihmiskunnan aivokapasiteetin verran. Tuon tasoisella laskentateholla tekee jo varmasti aika mielenkiintoisia asioita. Ja mistään ihan turhasta kaverista ei kuitenkaan ole kyse, Kurzweililla kun on vyön alla mm. 15 kunniatohtorin arvoa. :hitme: Siinä olen samaa mieltä tuon kosmologin kanssa että tieteen kehityksen tahti ei ole vakio, tosin tahdin muutoksen suunnasta yhtyisin enemminkin Kurzweilin veikkaukseen siitä että tieteellinen kehitys tulee jatkamaan eksponentiaalista kasvua, joka tulee ylittämään lähes tiedemiesten villeimmät veikkauksetkin.
Eikös tuossa kritisoitu kuitenkin teknisen kehityksen nopeutta (tai hitautta), ei niinkään saavutuksia. Tieteen ja tekniikan kehityksen _nopeus_ oli juurikin vertaansa vailla 50-luvun molemmin puolin, ja on siitä sittemmin vain hidastunut.
Kyllähän se nopeuskin nimenomaan on kasvamassa jatkuvasti. Yksi Kurzweilin pointteja oli se että kehityksen tahtia arvioidessa ei yleensä oteta huomioon sitä uuden ja tehokkaamman teknologian kehittäminen helpottaa aina vielä uudemman ja tehokkaamman kehittämistä. Uusi teknologia voi tarjota työkaluja saman teknologian parantamiseen, tehokkaammilla tietokoneilla on aina helpompi suunnitella uusia tietokoneita. Ja nykyään kun lähes kaikessa tutkimustyössä lääketieteestä tähtitieteeseen tarvitaan raakaa laskentatehoa, tuo tietokoneiden tehon kasvaminen on aika merkittävä seikka. Toinen kehityksen nopeuteen tietokoneissa vaikuttava seikka on hinta/teho suhde. Siinä missä raaka laskentateho on kaksinkertaistunut 1-2 vuodessa, tietokoneiden hinta suhteessa tehoon on kasvanut jopa "tuplaeksponentiaalisesti", eli eksponentin kerroinkin on kaksinkertaistunut. Näin rankka hinnan lasku lisää huomattavasti tietokoneiden käyttökohteita, ja sen tietysti huomaa kun nykyään jonkin sortin suoritin löytyy jo melkein purukumistakin. Tai ettei tuo kehityksen nopeuden hidastuminen olisi sitten jonkin sortin harha siitä että 50-luvun aikaan keksittiin enemmän konkreettisesti uusia esineitä ja asioita, niinkun telkkarit ja ydinvoima, siinä missä nykyään tuo keksiminen on enimmäkseen entisen parantamista. Toinen syy harhalle voisi olla että asioita ei osata katsoa tarpeeksi pitkällä aikavälillä. Kauempaa historiasta jos aloittaa niin teollistuminen länsimaissa kesti toista sataa vuotta, televisio ja puhelin yleistyivät noin puolessa vuosisadassa, internet ja kännykät löivät läpi kymmenessä vuodessa. Eikä kehitys näillä näkymin ole hidastumassa. Kuten mainitsinkin, nämä nykyisetkin teknologiat riittävät tämän tahdin ylläpitämiseen tuonne 2050-luvun kieppeille asti. Mutta jo muutaman vuosikymmenen sisällä tulemme näkemään nanoteknologian ensimmäiset sovellukset, jotka tuonne 2050-luvulle mennessä edistävät tiedettä ja teknologiaa siinä määrin että se tulee vaikuttamaan koko ihmiskunnan elämään, samalla tavalla kuin kivityökalut, metallinkäyttö, mekaaniset koneet ja sähköelektroniikka aiempina vuosituhansina. (Tosiaan vaikka tuosta teknologiasta lähinnä kirjoitin, niin tieteen kehityshän siinäkin on tietysti taustalla, esimerkiksi jo pelkkä laskentatehon kasvaminen nopeuttaa tahtia jolla esimerkiksi ihmisen aivojen toimintaa tai universumin syntyä voidaan ymmärtää paremmin.)
Kehitys voi olla kvantitatiivista ja/tai kvalitatiivista. Tietokoneiden laskentatehon kasvu on kvantitatiivista kehitystä. Vanhallakin koneella laskut olisi voinut suorittaa mutta olisi pitänyt odottaa 10 kertaa kauemmin. Suurempi laskentateho realisoituu tuskallisen hitaasti esim. maailmankaikkeuden perimmäisten kysymysten ymmärtämisessä. Einstein loi maailmankuvaamme rajusti ravistelleen suhteellisuusteoriansa kauan ennen tietokoneita. Kvalitatiivinen kehitys tuo aivan uusia mahdollisuuksia tehdä asioita. Esim. Gravitaatiovoiman kumoajan keksiminen olisi kvalitatiivinen kehitystä ja mahdollistaisi asioita joista emme tänä päivänä edes uneksi. Ihmisellä on taipumus yliarvioida lyhyen aikavälin kehitys ja aliarvioida pitkän aikavälin kehitys. Tämä johtuu siitä että kehitys on muodoltaan eksponentiaalista eikä lineaarista suhteessa aikaan. Kehitys ottaa myös ennalta-arvaamattomia suuntia ja linjoja. 1950-luvulla arveltiin meidän omistavan kotirobotteja ja käyttävän lentäviä autoja. Kännyköitä ja internettiä he eivät pystyneet ennustamaan.
Tietyllä tavalla ajatellen tuo saattaa olla tottakin, jos puhutaan vain laskentatehosta, vaikkei ihmisen laskentateholle kait mitään vertailukelpoista lukuarvoa taidakaan olla. Vai onko joku jo sellaisenkin määritellyt? Aivokuvista nähdään ainakin se, että aivot toimivat jotenkin rinnakkain, eli useat eri alueet aktivoituvat samanaikaisesti, kulloisestakin tehtävästä riippuen. Mutta sellaista olen aina hämmästellyt, eli että kuka muka tietää, että mikä/mitä on tuo "ihmisen aivokapasiteetti". Psykologiassa, psykiatriassa, filosofiassa ja tietenkin ihan aivotutkimuksessa ja aivokirurgiassa on vielä valtavan paljon epäselvää ja ihmeteltävää. Ja kun fantasioidaan sillä että piinpalanen ylittää "ihmisen aivokapasiteetin", täytyy muistaa että tuon piin palasen on luonut ihminen. Tai nanoverkon tms. Kuitenkin, tehokkainkaan prosessori tai tietokone ei osaa tehdä yhtikäs mitään itsekseen. Vaan aina tarvitaan jonkunlainen ohjelmisto, jonka taas koodaavat ihmiset. Ja kenellekään insinööreistä tai kodareista ei varmastikaan ole vielä valjennut, että mikä on "ihmisen aivokapasiteetti". Varmuudella se ei ainakaan ole sama asia kuin laskentateho. Vaikka ylikellottaisin äärettömiin saakka oman tietokoneeni perusinteliä, niin ei se yhtään älykkäämmäksi tulisi. Windows ja pelit vain toimisivat nopeammin (olettaen ettei liikaa ylikuumenisi). Toki järeät shakkitietokoneet pistävät nykyään kampoihin parhaimmilllekin ihmisille (ja heikoimmatkin koneet minulle), mutta shakki onkin erittäin kapea-alainen ja eksaktit säännöt omaava sovellutus. "Tietokoneen tekemän" sääennusteen laatiminen perustuu ihmisten määrittelemien sääntöjen ja matemaattisten ehtojen perusteella tapahtuvaan laskentaan, tietyin tiukoin ehdoin. Ja mitä enemmän laskentatehoa, sitä nopeammin tulee valmista. Tai: samassa ajassa ehditään laskea entistä monimutkaisempi matemaattinen malli (jonka yksin ihmiset ensin naputtelevat koneeseen ja vasta sitten laittavat koneen laskettavaksi). Tietokone ei voi, eikä osaa tehdä yhtään mitään muuta, kuin mitä on käsketty, luovuutta ei ainakaan nykyisellään ole kuin ohjelmoijan päässä. Välillä tuntuu, ettei liikaa sielläkään... On valtavasti asioita, joissa suorituskykyisinkään shakkitietokone ei pärjää edes pienelle lapselle. On toki mahdollista luoda aina vain parempaa koodia, jotta tekoäly vaikuttaisi edes hieman fiksummalta. Mutta nyt, vuonna 2008 tuntuu utopistiselta scifiltä, että "ihmisen aivokapasiteetti" saavutettaisiin jo esim. 2020, siis 12 vuoden sisällä. Se on toki täysin eri asia, jos puhutaan jostain yhdestä kapeasta asiasta, jolle on helppo luoda matemaattiset säännöt. Silloinhan jo nykyiset koneet ylittävät ihmisen kapasiteetin. Itse ymmärrän termin "ihmisen aivokapasiteetti" niin, että moisen omaava kone olisi aidon itsenäisesti luova, sehän on nykyään olennainen ero koneen ja ihmisen välillä. Tai no, ainakin joidenkin ihmisten. Kone siis kykenisi abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Ja tekemään kulloiseenkin tilanteeseen sopivia kysymyksiä ja luomaan niistä hypoteesin, toisin kuin mikään nykyinen kone. Se ymmärtäisi ihmisten kanssa kommunikoidessaan myös vaikkapa mustan huumorin, sarkasmin ja ironian. Entä olisiko sillä makuaisti, hajuaisti ja kaikki muutkin aistit, joita ihmisellä on. Käsittäisikö se taiteen, kirjallisuuden ja musiikin tapaisia kulttuuri-innovaatioita? Ihminen kuuluu niihin muutamaan harvaan tunnettuun lajiin, jotka läpäisevät ns. peilitestin (poislukien alle kaksivuotiaat ihmislapset). Testattavan pitää siis tunnistaa oma itsensä peilistä. Eli robotin kamerat eli sen silmät hyvin toteutettuina kyllä havaitsevat peilikuvan vaikka HD-resoluutiolla. Vaan hoksaakos robotti, että onko kuvassa se itse, vaiko joku muu samalta linjalta valmistunut? Ja tietenkään ei saisi olla näkyviä numerokoodeja tms. Voisiko koneella olla kyky empatiaan, kuten ihmisillä (sosiopaatteja lukuunottamatta)? Voisiko kone olla luova ja omata vilkkaan mielikuvituksen? Osaisiko se leikkiä lasten kanssa, ensin keksittyään uuden jänskän leikin (joka olisi turvallinen ja sosiaalisesti hyväksyttävä)? Voisiko kone kokea aistiharhoja ihmisten tapaan (enkelit, jumala, abduktiot), sairastua skitsofreniaan tai nähdä unia, jopa painajaisunia (huoltomies valitsee vahingossa System Resetin)? Kenties sillä olisi kaikki inhimilliset tunteetkin, ovathan ne tärkeä osa ihmisyyttä, sääliä, pettymystä ja syyllisyyttä myöten. Pitäisikö se seksistä? Rakastuisiko plasmatelevisioon ja olisi siitä niin hämillään, että hakeutuisi kognitiiviseen psykoterapiaan? Haluaisikohan se kehittää itseään tai jopa monistaa itseään? Olisiko se yhteisöllinen, muodostaen sosiaalisia ryhmiä? Omaksuisiko se kielen kautta välittyvät rituaalit, traditiot, arvot ja lait? Entä kun tulisi ohjelmistopäivityksen aika, voisiko se kieltäytyä, vedoten siihen, että se on uniikki ja ajatteleva olento, jolla on todelliset tunteet. Se ei siis haluaisi kuolla tai joutua edes robottien "lobotomian" tai "aivopesun" uhriksi. Sillä kaikki uusi koodihan olisi aina ihmisten oman mielensä mukaan koodaamaa, ei robotin omia ajatuksia. Vai miten se nyt oli. Esim. Matrix -elokuva antaa oman mielenkiintoisen näkövinkkelinsä koneälyyn. Tiedemaailma on edelleen kummissaan sanan mieli kanssa (alaotsikot: ajattelu, muisti, tietoisuus, mielikuvitus). Joku vekotin, jolla ei ole minkäänlaista mieltä tai tietoisuutta, ei varmastikaan mitenkään kykene ylittämään "ihmisen aivokapasiteettia". Siis että jo 12 vuoden kuluttua moinen vekotin olisi jo vähintäänkin protoasteella? Pulkkista siteeraten: "Epäilenpä taas hyvin vahvasti." No, aivan tuollaista ei varmaan kyllä tarkoitettukaan, takerruinpa vain tuohon termiin "ihmisen aivokapasiteetti". < ?
Kirjoitinkin hiukan ristiin noita käsitteitä vahingossa. Kurzweilin wikipedia-sivulla puhutaan yhdessä kohtaa että 2018 saavutettaisiin muistiteknologiassa ihmisaivojen kapasiteetti, ja toisessa kohtaa että 2020 saavutettaisiin aivojen laskentateho. Mietin kyllä itsekin hiukan tuon kapasiteetin ja laskentatehon eroa. Jos puhutaan minkään sortin älystä, niin silloinhan tuo pelkkä laskentateho ei tietysti merkitse mitään. Vaikka laskentatehoa olisi 10^100 laskutoimitusta sekunnissa, niin laitteen "äly" on tietysti nolla, jos sillä ei ole kykyä ottaa vastaan tai syöttää ulos tietoa. Tämä asioiden tulkitseminen onkin se missä ihminen pieksee minkä tahansa tietokoneen. Kurzweilin esimerkkiä lainatakseni muutaman vuoden ikäiselle lapselle vaikkapa kissan ja koiran toisistaan erottaminen on triviaali tehtävä, mutta edes koko planeetan yhteenlaskettu "keinoäly" ei kykene tähän. Hahmontunnistus onkin kriittinen seikka sille että koneet saadaan tekemään mitään järkevää reaalimaailmassa, ilman että niitä täytyy "kädestä pitäen" ohjata. Tosin tämäkin tulee tulevaisuudessa kehittymään huimasti laskentatehon kasvamisen myötä, ja hahmontunnistus tulee tehostumaan varmasti silläkin kun käytettävissä olevien kameroiden tarkkuus kasvaa. "Näkökyvyn" ja laskentatehon lisäksi koneella pitää myöskin olla jokin referenssi että mitä se näkee, eli miten sen tulee tulkita kamerasta välittyviä kuvia. Tässä kohtaa avuksi tulee alati kasvavat netistä löytyvät tietokannat, esimerkiksi Googlen kuvahaulla "dog" tuo 105 miljoonaa tulosta ja "cat" 137 miljoonaa tulosta, niistä löytynee jo kohtuullinen määrä referenssikuvia tarkentamaan tunnistusta. Muotojen ja kuvioiden tunnistaminen on tietysti jo nyt tietokoneille vahva alue, taskupokkarestakin löytyy jo kai jonkin sortin hahmon- ja perspektiivintunnistukseen perustuvia kuvankorjaustoimintoja. Sitä on tietysti nyt paha veikkailla miten tietokoneen voi opettaa simuloimaan tai "oikeasti" tuntemaan ihmismäisempiä tuntemuksia. Kuvittelisin kyllä että kun tuota hahmontunnistusta ylipäänsä kehitetään, niin sitä mukaan sitä opitaan soveltamaan aina monimutkaisemmille osa-alueille. Niinhän sitä kai ihmisetkin niitä käyttäytymismalleja oppivat, tarkkailemalla maailmaa ja sitä miten se reagoi vuorovaikutuksessa. Yksi ero tietysti on ihmisen perimä, se kun tarjoaa ihmiselle valmiita käyttäymismalleja, jotka eivät perustu itse opittuihin kokemuksiin. Tietokoneilla tätä tosin korvannee koneen lähes loputon oppimiskapasiteetti ja kyky "muistaa" samaan aikaan joka ikinen tietohiukkanen mitä sen muistipankeista löytyy. Siitä johtuen tietokoneen oppiminen onkin varmasti enemmän kumulatiivista kuin ihmisen, lisäksi tietokoneet on mahdollista yhdistää verkon kautta toisiinsa, jolloin koneet voisivat mahdollisesti jakaa kaiken tietonsa yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämän kuvittelisi lisäävän huimasti sitä tahtia jolla tietokoneet "oppivat" uusia asioita. Mutta tämä vaatii tietysti sen että tuo abstakti hahmontunnistuskyky olisi suht kehittyneellä tasolla, jotta tuosta tietomäärästä saisi oikeasti mitään käyttökelpoista kokonaisuutta aikaiseksi. Kenties tuohonkin tuo tulevaisuudessa apua se että esimerkiksi kuvaustekniikoiden kehittymisen ansiosta ymmärrys aivojen toiminnasta paranee, nykyisellään tietokonetomografian kuvien resoluutio kaksinkertaistuu joka vuosi. Sitä mukaa kun saadaan tarkempia kuvia, saadaan varmasti myös tarkempia yksityiskohtia aivojen toimintatavasta, ja tästä kenties ajan mittaan saavutetaan "reverse engineeringillä" ideoita joita voidaan hyödyntää tekoälyn kehittämisessä. Kannattaa tosiaan mulkaista tuo Kurzweilin kolmiosainen luento läpi, jos vaan englanti luistaa. Siinä nuo samat asiat on selitetty varmasti sata kertaa helpommin (ja paikkaansapitävemmin) kun mitä minä näin aamuyöstä osaan ulkomuistista referoida.
Tuosta saa sen käsityksen kuin mielestäsi sillä jo olisi älyä . Kauan sitten jo sanottiin japanilaisten kehittelevän niin ja niin monennen sukupolven tekoälyä. Kun sanoin että mielestäni mitään tekoälyä ei vielä ole olemassakaan, sain melkoisen kerettiläisen maineen huimista kehitysnäkymistä innostuneilta työkavereilta. Eräällä laitetoimittajan järjestämällä kurssilla Pallaksella olimme illalla tietysti ottamassa kuppia. Eräs jostain Raahesta valmistunut tietokonemies alkoi hämmästyttämään meitä sanomalla että kolmen vuoden kuluttua juomme ilmaista kaljaa kun tuottavuus nousee tietokoneiden ja automatisoinnin ansiosta niin huimasti. Ainoana porukasta taas häiriköin ja kaveri suorastaan suuttui kun en malttanut olla esittämättä eriävää mielipidettä. Oli varmaan kaksinkertainen aika kulunut kun kävin työreissulla hänen työpaikallaan. Kaveri pinkoi pakoon minua minkä ehti ja lähti ruokalassakin pois puoliksi syömätön ruoka tarjottimella kun menin syömään. Oli mielenkiintoista kuulla joitain vuosia sitten kun Gates sanoi että tietokoneissa ei ole vielä lainkaan älyä ja ennusti sellaista ilmestyvän, olisikohan ollut joskus v. 2020, plus miinus 5 v. Nykyään tekoäly näköjään ajatellaan riitävästi ihmiselle tyypillistä älykkyyttä vaativana ja muistuttavana tietokoneen toimintona ja sille on kehitelty testejä. YLE lähetti joskus ohjelman Huima Sattuma jossa foorumilla ja ketjussakin mainittu Daniel C. Dennett esitti ajatuksen että tekoäly voitaisiin muodostaa korvaamalla aivot solu kerrallaan jollain tekniikalla niin että niiden toiminta ei mitenkään muuttuisi . Siitä vaan allekirjoittamaan adressi että saadaan hyvä ohjelma uusintana.
Poimin tämän muualta, mutta kuuluu tähän ketjuun. Jäikö Groke sinulle jotain kysymyksiä, joihin halusit vastauksen? Tai ihan kenelle tahansa muulle, kyllä minä vastaan! Ja herjaaminen toisten fyysisten ominaisuuksien tai leffamaun perusteella... uskontoa ja arvoja saa herjata, mutta pygmiä ei saa sanoa pygmiksi tai scifi-nörtti on jotain muuta kuin scifi-nörtti? Tähän viestien lyhentämiseen kannustan sinua sydämmestäni. Jaksan ehkä lukea jonkun loppuun...
Uskontoa ja arvoja saa arvostella ja jopa herjatakin. Ne voidaan aina kyseenalaistaa. Kenenkään fyysinen vajaavuus ei pakota uskovaiseksi. Mutta lyhyt ihminen ei pääse lyhyydestään eroon vaikka kuinka haluaisi (siksi häntä on asiatonta herjata). Uskonnosta pääsee kyllä eroon, jos omaa tarpeeksi kriittistä ajattelukykyä (ainakin länsimaissa, muualla voi olla hengenvaarallista luopua uskonnon harjoittamisesta, vaikka olisikin luopunut uskosta). Kukin voi harjoittaa minun mielestäni uskoansa mielin määrin kunhan ei vahingoita, määrää tai/ja vaikuta muiden elämään, jotka eivät ole samassa uskossa.
Enpä jaksa analysoida, sillä ei siitä tule muuta kuin tappelua. Tähän ei tarvi kommentoida kenenkään mitään, tai ainakaan odottaa että jatkan keskustelua. Kerron vaan oman mielipiteeni, te saatte olla samaa tai eri mieltä. Enisimmäinen kirja Kotona maailmankaikkeudessa oli hyvä ja asiapitoinen opus. Sitä voin suositella muillekin sillä ilmiselvästi Esko tiesi mistä kirjoitti ja osasi vielä hienosti kertoa tietonsa niin että tyhmäkin tajuaa. Välillä vähän tökki julistaminen, mutta eiköhän se ole sallittua tieteen popularisoinnissa. Mieleen vaan tuli "Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava" -sanonta. Ja ei, tuo ei ollut hyvä juttu. Toisessa kirjassa Eskolta oli jo lähtenyt mopo totaalisesti lapasesta ja kirja oli tuskastuttava lukukokemus. Avaruuspoika Esko oli vähän tutkinut asioita ja muodostanut niistä omia mielipiteitään, jotka sitten esitti faktoina. Typerä kirja, sillä ei tähtiä tuijottamalla kaikkea opi ja kaikkien alojen mestariksi kasva. Tavasin loppuun kuitenkin, vaikka oli se välillä rankkaa. Ja omasta historiastaan Esko paljasti seikkoja, jotka vahvistivat kuvaani näistä avaruuspojista. Kolmas opus odottaa vielä, sillä tuo toinen kirja oli sellaista paskaa, että ei ihan heti jaksa alkaa talikoimaan.
Näillä foorumeillahan ne asiantuntijat aina ovat... Jonkin verran voisi ehkä kuitenkin pohjata siihen arvostukseen jota muut Suomen huippututkijoista/tiedemiehistä(esim Enqvist&co) Valtaojaa kohtaan osoittavat, mutta ehkä heillä ei ole pätevyyttä arvioida... Ei tämäkään mikään keskustelunavaus ollut.
Tuo on kyllä hyvä tiivistys Skepsiksestä järjestönä. Mitenköhän olisi jäsenien oman ajattelutavan epäily? Ai niin, kaikkea ei sovi epäillä. Itse tämä ohjelmasarjahan oli aika hyvä, erilainen ja mielenkiintoinen. Vaikka tosiaan antaa lähinnä tieteellisen painotuksen asioihin mutta Valtaoja oli muistaakseni tässä ok johtamassa keskustelua, joka oli nykyajalle harvinaisen rauhallista ja keskittynyttä.