Kirjoitin isohkon jutun Finnkinon 3D-teattereista ja niissä käytetystä tekniikasta blogiini. Käykää lukemassa, mikäli aihe kiinnostaa.
Mainio artikkeli. Mielenkiintoinen pointti toi tekstitysosa, ei olisi osannut ajatella että sekin on oltava jonkinlainen veistos, jos kerran kangas muistuttaa elävää showta, eli kai lähin verrokki olisi teatterin näyttämö. Jos siellä orkesteriaitiossa joku nostelee neonvaloina tekstejä, niin kieltämättä näytös varmaan himpun verta häiriintyisi verrattuna 2D kankaalta, missä katsetta tarkentamatta siirretään. Toisinsanoen, Pohjoismaalaisille 3D bisnes voi yskäistä tähän detaljiin vaikka leffateollisuus uskoisi tekniikkaan. No, voihan ne aina dubata halvalla. Mä voin vaikka lukee parilla satkulla per leffa.
Lähipäivinä on tarkoitus mennä hämeenlinnan teatteriin katsomaan matka maan keskipisteeseen. Täytyy laittaa pieni raportti miltä kuva näyttää.
Loistava juttu, suuret kiitokset! Itse näin kyseisen Journey to the Center of the Earth -raihnan täällä Los Angelesissa jo ajat sitten, ja juuri tuolla artikkelissa mainitulla Real D -tekniikalla. Se tosin pisti silmään, että ei ne täällä käyttäneet mitään pahvisia laseja, vaan ihan muovisia. Kun astuin sisään, niin lipuntarkastaja antoi minulle 3D-lasin avaamattomassa muovipussissa. Itse lasit näyttivät täsmälleen tältä, eli kuin olisi laittanut halvat aurinkolasit päähänsä. Ja lasit sai sitten muistoksi leffan loputtua. Mielenkiinnolla todellakin tahtoisin nähdä tämän 3D-pätkän tuolla Finnkinon valitsemalla tekniikalla... Tuo Real D -tekniikka oli ihan ok, mutta ei sekään ottanut mielstäni 3D:stä kaikkea irti. Itse elokuvana Journey to the Center of the Earth on täyttä roskaa, mutta 3D:n takia tämän katsoo. IMAX 3D on silti kaiken 3D:n kunkku.:king:
Ilmeisesti Real D:llä on käytössä kahdenlaisia laseja. Kaverini näki U2 3D:n New Yorkissa ja siellä lyötiin kouraan pahviset lasit, jotka sai mukaansa teatterista lähtiessä.
Kiitos Petri jutusta. Todella mielenkiintoista luettavaa. Hämeenlinnan Biorexissa on pitänyt käydä tarkistamassa U23D:tä. Pääsee tekemään vertailua Finnkinon 3D-systeemiin.
Kajaanissa on ainakin muoviset lasit, joita ei saa mukaan, vaan ovat vain näytöksen ajan katsojalla. Sangassa oli jonkin sortin mekanismi, että kun sitä puristi niin lasit menivät "päälle". Jäinpähän esityksen jälkeen ihmettelemään lasien tekniikkaa kun työntekijä niitä putsaili ja sammutteli. Mitä lie sitten tarkoittaakaan tuo sammuttelu ja päälle asetteminen, kun ei laseissa näkynyt mitään liikkuvaa osaa. Lasit itseasiassa samat kuin tuossa pteittisen juttussa näkyvät.
Linssit ovat nestekidesulkimia, jotka saavat virran sangoissa olevasta paristosta. Sulkimet pitävät huolen, että kumpikin silmä näkee vain sille tarkoitetun kuvan.
Onko tässä lähinnä ideana se, että 90-astetta eri kulmissa polarisoidut kuvat ei-elektronisilla normaaleilla 90-astetta eri kulmissa polarisoivilla laseilla muuten päästäisivät hiemankin kääntämällä myös toisen silmän kuvaa lävitseen (menipä vaikeaksi)?
Jaa-a kuule, en ole ehtinyt perehtyä tekniikan toimintaan. Jutun kirjoitin vain sen perusteella, mitä tuo Saarinen minulle kertoi. Jostain varmaan löytyisi lisäinfoa tuosta, mutta just nyt on vähän parempaa tekemistä
Nykyään 90-asteen polarisointia ei enää käytetä. Teattereissa käytettävistä 3D-tekniikoista löytyy aika hyvä selvitys täältä - loppupuolelta: http://www.mediasalles.it/training/digi08/Matt Cowan.pdf HUOM: 6 megan pdf!
En ole nähnyt 3D-leffoja muualla kuin Linnanmäellä ja Tukholmassa tekniikan museossa (sama tekniikka molemmissa), mutta olen kyllä osittain samaa mieltä. Normaalissa elämässä kolmiulotteisuus ei "pomppaa silmille". Uskon että 3D-pelleilyssä on kyse siitä, että erottuakseen normaalista elokuvasta pitää homma vetää överiksi. Vähän kuin ensimmäiset musiikkikokeilut viisikanava-audiolla. Jos 3D-tekniikoista tulee joskus niin halpoja, että ne korvaavat tavalliset teatterit, niin siinä vaiheessa ehkä tulee jotain kohtuutta touhuun. Leffoissa tosin on muutenkin tapana liioitella kaikkea.
No pääsepähän helpommin todellisuutta karkuun, kun efektejä pomppii ihan silmien eteen, ainakin tuntuu siltä. Kyllä se 3D silti kokemisen arvoinen on, vaikka hieman kikkailua olisikin. U23D:een jälkeen olo oli sangen mairea. Ja uusia kokemuksiahan täällä muutenkin ollaan hakemassa, miksi aina samaa vanhaa pitäisi olla...
Herra Roger Ebert vois kyllä pitää turpansa kiinni nykytekniikasta, jos ainut kokemus on tuo "kuu animaatio". Itse tämän dokumentin IMAX 3D:nä nähneenä voin sanoa, että kyllä on tilausta tälle uudelle tekniikalle. Aivan loistava kokemus! :thumbsup:
Muutama havainto Ebertin jutusta: 1) Hän ei nähnyt Fly me to the Moon 3D:tä. "I missed the press preview for Fly Me to the Moon." 2) "we are back to disposable stereoscopic lenses": Ebert ei ilmeisestikään ole tietoinen Dolbyn tai XpanDin laseista. 3) Valokuvassa Ebertillä on päässään puna/sini-linsseillä varustetut pahvilasit. 'Nuff said.
Kyllä se Ebertti on ihan tarpeeksi thriidiitä nähnyt, tässä joitain lainauksia arvosteluista: Ghosts of the Abyss: The movie is an impressive achievement, but that is not because of its trumpeted selling-point, the fact that it was shot in 3-D. I saw the first 3-D movie ("Bwana Devil") and I have seen most of them since, as the technology has been improved and perfected, and I have arrived at the conclusion that 3-D will never be ready for prime time: It is an unnecessary and distracting redundancy. It can be done very well (as with the custom-made $200 glasses supplied with some IMAX features) and we can admire its quality and yet doubt its usefulness.