Meryl Streepin ja Pierce Brosnanin näyttelemän parin rakkaustarina kerrotaan ABBAn kuolemattoman musiikin kautta. Streep näyttelee Donnaa, itsenäistä yksinhuoltajaäitiä jolla on pieni hotelli idyllisellä kreikkalaissaarella. Donnan tytär Sophie on menossa naimisiin ja Donna on kutsunut häihin kaksi parasta ystäväänsä, käytännöllisen ja järkevän Rosien (Julie Walters) ja rikkaan, useasti eronneen Tanyan (Christine Baranski), joiden kanssa hänellä oli muinoin bändi Donna and the Dynamos. Morsian on äidiltään salaa kutsunut kuitenkin kolme omaa vierasta - kolme miestä, joista yhden täytyy olla Sophien oikea isä jonka pitäisi saattaa hänet alttarille. Yhden kaoottisen vuorokauden aikana saarella syntyy uusi rakkaus ja vanhat romanssit saavat uutta tulta alleen. Katso trailerit (2kpl) Katso laaja kuvagalleria Ensi-ilta 18.8.2008
Kerrassaan mahtava musikaali! Musiikki repäisee mukaansa, ettei ehdi pitkästyä sekuniksikaan. Amanda Seyfried loisti pääroolissaan oli kuin tähti, ja hänen äänensäkin oli elokuvan parhaimmistoa. Brosnan ja Skarsgård olivat puolestaan hiukan huonommat valinnat, ulkonäöltään sopivat elokuvaan kuin nakutettu, mutta laulutaitoa heiltä ei erityisen hyvin löytynyt. Erittäin suuren yllätyksen teki Dominic Cooper, joka veti laulusuoritukset järisyttävän upeasti. Mamma Mia! on erittäin piristävä ja hauska musikaali, joka ei jätä takulla kylmäksi! Harmi vain että näinkin loistava musikaali jää Batmanin varjoon, salissa kun ei ollut pahemmin porukkaa vaikka ensi-illassa olinkin. Arvosana: 4/5
3 / 5 Elokuva kuitenkin kärsi mielestäni hieman käsikirjoituksen teatraalisuudesta. Hyvä tempo... kannattaa vilkasta :thumbsup:
Joo.. Tuli tämäkin käytyä tarkastamassa paikallisessa teatterissa. No.. ihan kiva, mutta.. Mielestäni Moulin Rouge on nostanut liikaa rimaa näille musikaaleille ja automaattisesti vertaa aina siihen. Mutta ei tietenkään kaduta, että tuli leffaliput ostettua ja leffa katottua, mutta en kyllä varmaankaan toista kertaa tätä katso. Spoiler Mutta kerrankin kiva leffa siitä, että kukaan ei kuollut, kehenkään ei sattunut ja kaikkien tarinat saivat onnelliset loput.. näitä on harvassa
Tällaisia musikaali leffoja on vaikea arvioida. Mieleen tulee Moulin Rouge ja Sweeney Todd, jotka kumpainenkin ovat todella hyviä elokuvia. Mamma Mia on mielestäni myös onnistunut musiikkielokuva, joka sieppaa hyvin helposti katsojan mukaansa. Heti alkumetreiltä on selvää millainen elokuva on kyseessä ja laulua pukkaa melkoisella tykityksellä. Elokuvan rytmitys laulujen suhteen on hyvä ja niiden osa juonen viennissä eteenpäin on onnistunutta. Laulut ovat suhteellisen onnistuneesti laulettuja ja Abban piisejä on hauska kuunnella. Osa näyttelijöistä osaa laulaa oikeasti - esim. Streep - ja osa ei - Brosnan. Heikkoja laulajan lahjoja on peitelty huumorilla ja näyttelemisellä. Kyllähän tämän katsoi mielellään, vaikkei Mamma Miaa varmaan toista kertaa tule koskaan katsottua. Kenelle suositella? Kaikille niille, joille Abban kappaleet eivät aiheuta yökötysreaktiota.
Minuun tämä kolahti ja kovaa, lieneekö syynä se että olen yli nelikymppinen naisihminen. Koko kaksituntisen itkin ja nauroin yhtäaikaa. Vihdoinkin elokuva josta voi vain nauttia. Moulin Rouge oli ihan ok, mutta Sweeney Todd ei todellakaan purrut minuun, joten Mamma Mian iloittelu oli minun silmissäni pelkkää plussaa.
Saattaahan tuokin olla yksi osatekijä . Kaikki tuntemani naisihmiset, jotka kyseisen teoksen ovat nähneet, ovat kehunneet elokuvan maasta taivaisiin, ja kehoittaneet menenään katsomaan sen. Jotkut jopa sanovat sen olevan paras elokuva, jonka ovat koskaan nähneet (veikkaan, ettei tuo ole kyseisille henkilöille paljoa vaadittu) Jep, näin siitä on minullekin sanottu... Kai tuo on sitten mentävä katsomaan...
Vaimo kävi katsomassa tuon pari päivää sitten ja totesi että eipä ole aikoihin nähnyt yhtä pökkelöä leffaa. Meni kuulemma rahat täysin hukkaan, enkä yhtään ihmettele, sillä Pierce Brosnan laulamassa Abbaa ei voi olla positiivinen kokemus... ;-)
Ei Pierce Brosnan mitenkään huonosti vetänyt, vaikka vähän joutuikin pinnistelemään. Parasta oli kuitenkin Meryl Streep, joka ei niinkään näytellyt kuin jammaili koko leffan läpi. Kun plakkarista löytyy Ranskalaisen luutnantin naiset ja Sophien valinnat, niin ilmeisesti yhdestä Abba-musikaalista ei kovin suuria paineita enää tarvitse ottaa. Itse olin katsomassa tuota päivänäytöksessä, jossa lisäkseni taisi olla kaksi miestä. Ihan tykkäsin, ei mitenkään mullistava tuotos eikä siinä aivoja tarvinnut rasittaa, mutta ilmeisesti kakarana päähän syöpyneet disco-hitit vaikuttivat alitajunnassa niin paljon, ettei voinut olla innostumatta. Biisien sovitukset olivat joissain tapauksissa jopa aivan huikeita ja BB-kaksikon sävellykset ovat kestäneet aikaa harvinaisen hyvin.
Tuli tuo käytyä katsomassa vaimon kanssa. Aika uskomatonta, Turussa jouduttiin eturiviin kun muu sali oli täynnä Kyseessä kuitenkin jo 11. viikko. Itse leffa oli kyllä erittäin viihdyttävä, ei juuri tullut pysähtyneisyyden hetkiä. Olihan tuo hieman sellainen keski-ikäisille naisille suunnattu itsetunnon kohotus -leffa, mutta mitäs siitä. Toimii myös mu(i)lle. Tosta on kuulemma järjestetty sing along -näytöksiäkin. Näyttelijävalinnat olivat pääosin hyvät. Mielestäni Brosnan ei tuonut leffaan mitään lisäarvoa, olisi siihen voinut jonkin laulutaitoisenkin valita. Välillä väkinäinen ja aggressiivinen laulaminen jopa hieman vaivasivat. Skarsgård oli mukana todennäköisesti vain ruotsalaisuutensa takia. Streep veti osansa mielettömällä varmuudella ja osaamisella. Myös Seyfried hoiti tonttinsa kunnialla. Oli koko ajan sellainen fiilis, että leffaa tehdessä on varmaan ollut tosi hauskaa. Suosittelen heittämään ennakkoluulot jorpakkoon ja katsomaan leffan (ainakin jos Abba ei aiheuta kylmänväristyksiä) *****
Tulipa kerrankin katsottua hiukan iloisempi elokuva ja kyllähän se kannatti. Elokuva saa hyvälle tuulelle, näyttelijät ovat taattua tavaraa ja maisemat olivat kauniita piristystä syksyn harmauteen. Ehkäpä elokuva toimii naisilla (äidit ja tyttäret) paremmin, kun yhdessä katsotaan naisten illoissa..mutta kyllä tuo ihan karsikimpaakin kaveria kiinnostaa.. Hyvin tehty leffa. 3/5
Vaimon kanssa katsottiin ja taidettiin molemmat olla samaa mieltä, että oli aika keskinkertainen pätkä. Heikointa antia oli nimenomaan juoni, joka kyllä yleensä on heikko musikaaleissa, mutta ei nyt sentään ihan näin heikko. Kumpikaan ei myöskään ole mikään ABBA-fani, joten musiikki ei kolahtanut kauheasti, vaikka ihan hassuja renkutuksia olivatkin. Lähinnä oman tyttären kasvamista katsoessa koskettavin laulu oli Streepin tyttärelleen laulama pätkä siitä miten nopeasti tämä kasvaa. Brosnan lauloi yllättävän hyvin, vaikka näki ettei ole ammattilainen ollenkaan. 2.5/5
Mamma Mia! -filmi kipusi vuoden katsotuimmaksi Suomessa http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/M...katsotuimmaksi+Suomessa/1135240994957?ref=rss Musikaaliin perustuva filmi Mamma Mia! on noussut Suomen kuluvan vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi. Meillä heinäkuussa ensi-iltaan tullut brittifilmi on kerännyt 377 000 katsojaa. Mamma Mia! ohitti yleisömäärässä aiemmin ykköstilaa pitäneen leffan Sex and the City - Sinkkuelämää. Abba-yhtyeen kappaleiden säestämä Mamma Mia! on tehnyt ennätyksiä myös muissa Pohjoismaissa, Saksassa ja Britanniassa. Elokuvan maailmanlaajuiset lipputulot nousivat jo yli 500 miljoonaan dollariin eli noin 387 miljoonaan euroon. Vuoden tähän asti katsotuin kotimainen elokuva oli Mari Rantasilan ohjaama Risto Räppääjä. Musikaalifilmi ylitti 200 000 katsojan rajan.
Tulipa itsekin katsottua tämä, kun äitimuori meni ostamaan dvd:n. Lupaavan alun jälkeen jäi vähän vaisu tunnelma tästä elokuvasta. Ihan hauskahan se oli, ja varustettuna tähtiluokan näyttelijäkaartilla, mutta jotain jäi puuttumaan. Puhutaanpas nyt niistä näyttelijöistä. Yllätyin kun näin Meryl Streepin ensimmäistä kertaa tässä elokuvassa, sillä en olisi uskonut hänen olevan vielä noin vedossa ja noin nuorekkaan oloinen -- toki meikeillä ja valoilla saa aika paljon aikaan. Hänen lauluosuutensakin menivät loistavasti, joten hän jälleen kerran todisti kuinka hieno ja uskottava näyttelijär hän on. Hänen apureiksiin oli pestattu aina hieno mutta tässä elokuvassa jotenkin kummajaismainen Julie Walters ja Christine Baranski -- alansa palkittuja veteraaneja hekin. Sitten siirrymmekin mieskolmikkoon. Mr. Darc... Eikun siis Colin Firth oli ehkä se ilmeisin roolivalinta tähän elokuvaan (Hugh Grantin aika on tainnut mennä jo ohi), ja mies suoritti roolityönsä kuten tavallista -- ihan positiivisessa mielessä siis. Lauluosuudetkin menivät ihan ookoo. Sitten pääsemmekin jo Pierce Brosnaniin. Vaikka mies oli jo Bond-aikoinaan pönäköitynyt ja nyt jo harmaahapsinen, niin kyllähän hänessä riittää charmia tällaiseen elokuvaan. Ne lauluosuudet sitten olivat vähän epämukavaa kuunneltavaa. Kun ensimmäiset niin kutsutut nuotit tulivat ensi kertaa hänen suustaan, muistui mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta Goldeyen repliikki "Who's strangling the cat". Lopuksi sitten Stellan Skarsgård, joka jostain syystä putoaa ensimmäisenä, jos kysytään "kuka ei kuulu tähän näyttelijäkaartijoukkoon". Onko hän elokuvassa siksi, koska hänen roolihahmonsa sukunimi on Anderson vai siksi, että on kyse Abbasta, ja mukaan tarvittiin ruotsalainen vahvistus. Ei siinä, pidän miehen töistä, mutta Colin Firthin ja Pierce Brosnanin rinnalla tavallaan samankaltaiseen rooliin hän tuntuu hieman oudolta valinnalta. Amanda Seyfried oli minulle täysin tuntematon nimi, mutta hieno Sophie hän oli. Itse asiassa elokuvan alussa tuleva Honey Honey -biisi hurmasi minut täysin. Kyseisen biisin aikana hän näytti kyllä niin söpöltä (etenkin lähikuvassa Kreikan siniaurinkoista taustaa vasten), että isävaistoni heräsivät samantien. Yllättäen olen tuota kohtausta katsellut useammankin kerran (en kuitenkaan siinä säätäjämäisen irstaassa mielessä). Mikä sitten jäi uupumaan? Tällaisessa elokuvassa näyttelijöiden karisma pelastaa puuttuvan laulutaidon, ja niin kävi jopa Brosnanin kohdalla. Elokuva kaatui johonkin muuhun, ja minusta se liittyi lähinnä elokuvan keskivaiheilta alkaneeseen ja loppuun asti kestäneeseen sekamelskaan, jossa kohtaukset etenivät vimman lailla, ja Abban biisejä heitettiin sinne sun tänne. Tämä on todella harmi, sillä elokuvan alku oli mitä mainioin. Kovasti tässä oltiin menossa sellaista 4/5 elokuvaa (ei laadukkuudessa vaan siinä, että elokuva tarjoaa sellaista rennolla otteella tehtyä viihdettä), mutta loppua kohden romahdettiin sen verran, että 2.5/5
Railakas musikaali täynnä railakasta musiikkia ja railakkaita näyttelijäsuorituksia. Elokuvan jälkeen oli mukavan railakas olo. ***½
Ei varmaan minullekaan suunnattua viihdettä, mutta kommenttisi hipoo Cleverin tasoa. Ellette sitten ole sama henkilö? Eli pisteet ja arviot julkaistavaksi kuuden minuutin katsomisen perusteella? Melkoisen antoisaa. Itse en tykännyt jotenkin vähän väkisin väännetystä tekeleestä, mutta katsoin kuitenkin loppuun ja voin sanoa ettei ollut minun makuuni.