Minulle taasen oikeen hyppi silmään noi ylinäyttelemiset, ja tuntui että koko ajan mentiin semmoinen "gunning for Oscar" kiilto silmissä(tuo yleensä tuhoaa täysin minun elokuva kokemuksen) ja muulla leffalla ei niin väliä, siitäkin huolimatta en jotenkin ollenkaan uskonut tuohon nuorempaan poikaan ja hän olikin se heikoin lenkki, kaikesta ylinäyttelystään huolimatta DDL näytteli tuon junnun suohon(luonnollisesti). En olisi tuosta pääosa Oscaria antanut, muutenkin hemmetin tylsää kun oikeastaan kaikki jo "tiesivät" etukäteen kelle Oscar tullaan ojentamaan. Tuntuu jotenkin että olen DDL:n repertuaarin jo nähnyt täysin moneen kertaan mutta minuun ei vain iske millään 2/5
Hienon elokuvan oli Anderson taas saanut aikaan. Tarina öljymiehen uhosta, noususta ja tuhosta tempasi komeasti mukaansa ja eteneminen oli sellaista elokuvakerronnan juhlaa, että mielelläänhän tätä katsoi. Materialistisen ja hengellisen ahneuden välisestä kilvoittelusta olisi ollut mahdollista saada jyrkempikin vastakkainasettelu aikaiseksi, mutta jo tällaisenaankin hengenmiehestä saatiin öljymiehelle kylliksi vastapainoa. Day-Lewis oli jälleen uppoutunut rooliinsa kuin vain Day-Lewis osaa ja eläytymistä oli ilo seurata. Erityisesti miellytti kaste- ja loppukohtauksien lähes Turkkamaiseen kohkaamiseen yltänyt meno. Musiikki oli elokuvassa vahvassa roolissa tehden tunnelmasta paikoitellen yllättävänkin levottoman. Kokonaisuus olisi ollut melkolailla erilainen, jos tilalla olisivat soineet perinteikkäät western-melodiat. Pientä kummastelun aihetta elokuvasta myös löytyi, mutta ei koskien lopetusta, vaan Spoiler Paul ja Eli Sundayn hahmoja. Oliko kyseessä kaksi eri henkilöä vaiko Sundayn pojan kaksi eri persoonaa? Hahmoja ei koskaan nähty yhdessä (nykyaikana ei sama näyttelijäkään tätä oikein perustele) ja Elin vihaatihkuva suhtautuminen Pauliin tuntui myös tukevan tätä. Lopussa kyllä Daniel kertio auttaneensa Paulia, mutta sekoittiko tämä puheillaan vain lisää Elin päätä, vai oliko kyseessä kenties juuri se omaisuus, jonka Eli kertoi menettäneensä. Tekijänsä kolmanneksi paras elokuva -mainintaa ei monellakaan nykytekijällä voisi pitää imartelevana tuomiona, mutta toista se on Andersonilla. Boogie Nights ja Magnolia ovat vielä miekkosen tuotannossa ylittämättömiä, mutta erinomainen oli kyllä tämäkin ja puheet nykyajan klassikosta eivät suurta liioittelua liene. ½
Spoiler 'In an interview on the National Public Radio program "Fresh Air with Terry Gross," Paul Dano told Gross that he had originally been cast in the much smaller role of Paul Sunday, Eli's brother, and another actor had been cast as Eli. However, after Dano had already started filming his one scene as Paul Sunday, Paul Thomas Anderson decided to replace the actor playing Eli. Anderson then asked Dano to play Eli Sunday (a much bigger role) as well as Paul Sunday, and they decided to change the film to make the brothers identical twins. Anderson asked Dano to play Eli on a Thursday, and filming for the role began four days later, on the next Monday. Daniel Day-Lewis, by contrast, had a whole year to prepare to play Daniel Plainview.'
Oscar-vuoden paras leffa mielestäni! Parempi kuin Sovitus ja No country for old men. Todella ahdistavan hyvä elokuva.
8.4. sanoo ainakin Amazon.com DVD-version julkaisupäiväksi: http://www.amazon.com/There-Blood-T..._bbs_sr_1?ie=UTF8&s=dvd&qid=1206216918&sr=8-1 Paramountin julkaisuhan tuo on, joten saattaa kestää hieman kauemmin (varmaan pari kuukautta) tulla Blu-raylle... EDIT: Joo, pari kuukautta oli aika oikea arvio. Amazon.de sanoo notta "Dieser Artikel wird am 12. Juni 2008 erscheinen." eli 12.6. olisi Blu-rayllekin tämä elokuva. http://www.amazon.de/There-Will-Be-Blood-Blu-ray/dp/B0014YT9JY
Lähipäivien elokuvatarjonnassa on ollut kaksi etukäteen lupaavalta vaikuttanutta elokuvaa - No Country For Old Men ja There Will Be Blood - ja molemmat ovat pettäneet ennakko-odotukset. Tämä elokuva pisti ihmettelemään, mihinkä kertomuksen osa-alueeseen tässä elokuvassa haluttiin keskittyä. Öljymogulin menestytarinaan, tai tuhoon, Isä-poika -suhteeseen, kyläpahasen menestykseen, junioripapin tarinaan, junioripapin perheeseen? Lopputuloksena saatiin elokuva, joka ei loppujen lopuksi keskittynyt yhtään mihinkään, ja minä ainakin menetin kiinnostukseni tarinaan puolentoista tunnin jälkeen. Minua elokuvan ensimmäiset hetket jäivät häiritsemään. Jos elokuvassa ei ole kauhuelementtejä, ei niitä pidä myöskään musiikissa käyttää, riipivä score jätti vain ristiriitaisen tunteen. Pöljä idea kaiken kaikkiaan, alun musiikki sopi elokuvaan kuin otsatukka sialle. Jos jotain positiivista elokuvasta pitää kaivaa, niin öljykuumeen ajan miljöön kuvaus oli uskottavaa ja en voisi kuvitella sopivampaa pääosan esittäjää. Day-Lewis oli napakymppi rooliinsa. En antaisi tällekään elokuvalle kolmea pistettä enempää kymmenestä.
Täytyy sanoa että olen hieman samaa mieltä. Itselläni kävi samanlailla eli elokuvan toinen puolisko jätti aika kylmäksi. Alku oli sinänsä kyllä ohjauksen ja kerronnan juhlaa mutta loppupuoli ikävä kyllä ei lunastanut odotuksia. Tuntuu että käsikirjoituksessa ei oikein tiedetty mihin suuntaan pitäisi leffaa viedä. Vaikka hienoja kohtauksia loppipuolikin sisälsi, tarina ei sinänsä edennyt enää mihinkään. Eikä aina mielestäni tarvitsekaan jos puitteet ovat muuten kunnossa mutta alun hienosti etenevän kerronnan jälkeen tässä elokuvassa se tuntui puutteelta. On aika hämmentävää että ottaen huomioon elokuvan ylipitkän keston, ei loppua oltu saatu etenemään kovinkaan sujuvasti ja tuntui että öljymogulin "rappioituminenkin" tuli vähän puun takaa. Lopussa tuli hieman fiilis että oli nyt täytynyt jotenkin kursia tämä tarina tästä kasaan. Itselläni jäi myös henkilöhahmot hieman etäisiksi vaikka todella hienon roolisuorituksen Day-Lewis vetääkin. Elokuvan keskivaiheilla hahmoon yritettiin hieman syventyä mutta sekin jäi jotenkin hieman pintapuoliseksi. Johnny Greenwoodille kyllä pisteitä hienosta musiikista ja paikoitellen riipiväkin score antoi elokuvalle kyllä aivan eri ilmeen. Olisin voinut hyvin kuvitella tähän perinteisen Hollywood tyyppisen jousimaton:sleep: Toisaalta tämäkin hieman vaikutti leffan loppupuoliskon lopahtamiseen koska alun hieno painostava tunnelma ja score(joku täällä vertasi Kubricikin Avaruusseikkailuun ja kyllä selvästi on kyseinen leffa katsottu varsinkin alkua tehdessä) asetti heti tietyn moodin ja odotukset elokuvaan ja kun loppua kohden tarina olisi pitänyt muuttua intensiivisemmäksi ja huipentua, se sen sijaan vaan lopahti ja jäi hieman polkemaan paikalleen. 3,5/5
Spoiler ajoi juuri poikansakkin pois elämästään mikä oli viimeinen inhimillinen asia koko ukon elämässä. millään ei ollut enää mitään väliä. lopullinen sekoaminen ja sai vihdoin tehdä niinkuin halusi välittämättä mistään seurauksista.
Sainpas nyt lopultakin aikaiseksi katsoa tämänkin rainan pois, ja vieläpä suurin odotuksin. Noh, toinen viime aikoina hehkutettu "menetetty maa" oli suht peruskuraa, eikä tämäkään oikeen iskenyt. Mitä tässä nyt tosiaan haettiin takaa, pitkän aikaa odottelin leffan ideaa kyllästymisen rajoilla ja koitin muistella että mitä olinkaan elokuvasta joskus jostain lukenut. Katsoin tämän lähinnä historiallisena dokumenttina öljyjahdista. Ainoa kenen kohtalo elokuvassa edes vähäänkään kiinnosti oli öljymiehen poika. Vaan ei kun sekään paljoa elokuvan aikana puhunut/tuonut ajatuksiaan esille niin aika sama itseasiassa sekin. Pistää miettimään että enkö vain ymmärrä elokuvan hienoutta vai olenko turruttanut itseni niin etten enää pidä mistään... Katsottiin tuossa pari päivää sitten kertauksena Gladiaattori, extended edition -versiona ja se on vaan hyvä, aiheutti jotain tunnetiloja edes. 2/5 (musiikki toimi sekä dokumenttiarvopisteet)
Spoiler asian voisi myös tulkita siten, että teko oli viimeinen inhimillinen teko Plainviewn elämässä. Ajamalla pois poikansa hän takasi tälle ainakin tulevaisuuden ilman häntä, mikä olisi varmasti suopeampi ja iloisempi kuin se, mikä hajoamispisteessä oleva isä saattaisi tarjota.
Spoiler Koko pointtihan oli siinä, että poika oli hiljainen sivustakatsoja, joka vuosia kasvatti vihaansa 'isäänsä' kohtaan. Kaikki Plainviewn teot olivat täydellisesti nähtävissä vain tälle pojalle, eikä kellekään muulle, joten kun poika hylkää isänsä on teolla paljon suuremmat vaikutukset kuin sillä, että olisi aikoinaan sanonut jotain vastaan. Muutenkin kyseessä on jokaisella katselukerralla parantuva elokuva, joka Jesse Jamesin Salamurhan ja Menetetyn Maan kanssa on parasta mitä elokuvateattereissa on nähty häkellyttävän pitkään aikaan.
Tämänvuotinen Oscar-kausi herätti samanlaisia tunteita. Ehkäpä nämä elokuvat nyt ei vaan olleetkaan niin järisyttäviä tällä kertaa.
Tuli nyt vasta nähtyä pätkä ja on sanottava, että yliarvostetumpaa pätkää saa hakea vuosien takaa. Eipä Daniel Day-Lewisin hyvä roolisuoritus paljoa pelasta kun leffa itsessään on täyttä tuubaa.
Aikalailla samoilla linjoilla. Ylipitkä, yliarvostettu ja tylsä elokuva. Ei todellakaan mitään Oscarkamaa, tekotaiteellisuutta haettu pitkillä kohtauksilla ilman puhetta jne. En diggaillut yhtään, piti katsoa kolmessa eri pätkässä, kun leffa junnasi paikoillaan niin pahasti, että meinasi silmäluomet painua kiinni. 2/5
Pitkään tätä sai odotella, kun pääsi jostain syystä teatterikierroksella livahtamaan minulta ohi. Katsomisen jälkeen ei voi kun sano että melkein voisi olla pettynyt, ellei väliinpitämättömyys olisi hiipinyt päälimmäiseksi tunteeksi jo jokusen aikaa ennen loppua. Elokuva oli kuin pitkä mykkäooppera, vahvalla musiikilla ja synkällä tunnelmalla sävytettynä. Juonellisesti askeettisen menon rikkoo lähinnä nuo muutamat Day-Lewisin turkkamaiset kohtaukset, joissa ei oikein tuntunut olevan mitään ideaa itsekseen, ja vielä vähemmän yhtenäisen juonen kannalta. Ja sitten tuo ajassa eteenpäin harppailu rikkoo sen vähänkin tapahtumaketjun mitä on juuri alettu rakentamaan. Tunnelma ja visuaalinen ilme elokuvassa on kyllä kohdallaan, mutta elokuvaa katsellessa kokoajan takaraivossa pyörii ehkäpä ennakkohypenkin ruokkimana se ajatus että "noh, ehkäpä tässä kohta alkaa tapahtumaan jotain, onhan tätä vielä 2 tuntia/tunti/puoli tuntia jäljellä." Eli pakko sanoa että livahti kyllä toistamiseen minulta ohi tämä leffa, kaipa tätä täytyy hieman alkushokin jälkeen sulatella, että uskaltaako tälle mitään erityisempää arvosanaa antaa. Sen verran voin kyllä sanoa että jos viime vuoden parhaan elokuvan titteli pistettäisiin tämän ja No Country for Old Menin välille jakoon niin No Country voittaisi kirkkaasti, minun puolestani ainakin nuo "Oscarit menivät väärään osoitteeseen" puheet voi haudata.
Sanotaanpa tämä omastakin puolesta heti kättelyssä: Menetetty Maa on parempi elokuva kuin There Will Be Blood. Niimpä Oscar parhaasta elokuvasta meni täysin oikeaan osoitteeseen. Sinänsä Paul Thomas Andersonin elokuva on väkevä otos yhden sielun koittelemuksista "rise&fall" tyyppisesti, mutta siinä ei ole Menetetyn Maan charmia eikä viihdyttävyyttä. Toki tätä sopi odottaakin Andersonilta, joka ohjaa hyvin aikuismaisia, lähes dokumentaariseen ankeita elokuvia. TWBB on ehdottomasti kiinnostava teos, ja upeasti kuvattu, mutta siinä vaan nyt ei ole sitä sex appealia... Mitäpäs sitä voisi sanoa Daniel Day-Lewisin roolisuorituksesta? Oscarinsa hän totta kai ansaitsi ja aivan suvereenisti. Tuollaista autenttisuutta näkee harvoin elokuvissa... Ironista kyllä, toisaalta autenttisuus on Day-Lewisin ainoa heikkous. Miehellä kun on tapana olla valkokankaalla niin karismaattinen ja näytellä niin antaumuksella (mitä erikoisimmilla äänillä), että jotenkin se samalla myös syö sitä uskottavuutta. Tuntuu ihan kuin mies näyttelisi enemmän Broadway-näytöksessä kuin elokuvassa. Ristiriitaista... Tämä on kuitenkin lähinnä makukysymys, eikä poista miehen loistokkuutta. 3/5