Sofia Coppolan Lost in Translation on loistava, mutta muut enemmän tai vähemmän haahuilua. Kestollisestihan ne taitavat huidella vain jossain puolentoista tunnin paikkeilla, mutta ymmärrän kyllä, jos esimerkiksi Somewhere voi tuntua kestoansa pidemmältä, varsinkin jos se ei onnistu resonoimaan katsojan kanssa millään tavalla. Samaa mieltä myös Transformereista (no, ykkönen oli vielä ihan viihdyttävä) ja muista nykyajan toimintaspektaakkeleista tyyliin Battle Los Angeles, todella tylsää kamaa ja se johtuu taas tuosta resonoinnin puutteesta, eli jos henkilöt eivät kiinnosta tai kosketa millään tasolla, niin niiden kohtaloista tai ylipäänsä juonesta ei jaksa välittää. Näissä tapauksissa tuntuu muutenkin, että pituus on itseisarvo, joka tekee elokuvasta muka jotenkin eeppisemmän, vaikka päin vastoin puuduttaa vielä enemmän. Mutta sitten kun kerrontapuoli on kunnossa, niin kyllähän sitten jaksaa katsoa vaivatta useammankin tunnin. Kummisedät voisivat ihan hyvin olla vaikka tunnin pidempiäkin, eikä tuntuisi missään. Haparoivana pointtina siis, että kestolla ei ole niin väliä, kunhan se vain on oikeassa suhteessa tarinaan ja toteutukseen. Silti yleistäen semmoinen 1h45min olisi aivan sopiva raja useimmille elokuville ja moni selviäisi paljon vähemmälläkin. Nicolas Winding Refn on epätasaisesta tuotannostaan huolimatta tajunnut tämän ja leffansa ovatkin kaikki piristävästi puolitoistatuntisia.
Jack nicholssonin Yksi lensi yli käenpesän,aina viihdyttävä vaikka monen monta kertaa nähty. Tosin ei nykyleffa...sen verran offia.
Heaven s gate pitkä versio on kyllä liian pitkä kun leffassa vasta viimeisen tunnin aikana alkaa tapahtua kiinnostavia. Samoin kaikki uudet batmanit kun niissä ei paljon mitään kiinnostavaa tapahdu koko elokuvan aikana joten aika raskasta katsottavaa.