Allekirjoittaneella nousi myös pala kurkkuun ja iski tunteellinen hetki Toy Story 3 loppupuolella. Elokuva toi mieleen omat rakkaat lapsuuden lelut joiden kanssa kohdattiin monet seikkailut omissa lapsuuden leikeissä. Myös uusin Shrek toi palan kurkkuun elokuvan loppumetreillä.
Jes, mahtavaa että joku on kanssani samaa mieltä . Ykköskauden mielestäni surullisin kohta on, kun محتوى مخفي Anna lähtee takaisin Pittsburghiin ja Seth lähtee kentälle hyvästejä varten. Taustalla soi vielä Nada Surfin "If you leave", joka on aivan mainio kappale tilanteeseen. Anna oli vieläpä suosikki naishahmoni, mikä toi lisähaikeutta kohtaukseen.
Sama juttu. Suurimman osan elokuvista/sarjoista olen nähnyt joita täällä ollaan käsitelty eikä kyynelkanavien aukeaminen ole ollut lähelläkään. Toki muutamissa kohtauksissa on tullut hieman haikea olo, muttei sen kummempaa.
Elokuvista Pink Floyd The Wall on itkettänyt selkeästi eniten. Kestoa taitaa olla sellaiset 1½h, ja ainakin kuudessa kohtaa itkin, lähes poikkeuksetta saa mielettömän vahvoja tunnereaktioita aikaan se leffa. Vihreä maili myös itketti ihan kohtuu kovasti. TV-sarjoista Komisario Morse sai itkemään The Remorseful Day -jaksossa. Tällä hetkellä ei tule kyllä muita mieleen, jotka olisivat erikoisemmin itkettäneet. Herkällä fiiliksellä leffoja katsoessa tulee helposti tippa linssiin, mutten varsinaisesti itke kuitenkaan usein.
Eilinen Deadliest Catch Discoveryllä, viimeiset kymmenisen minuuttia... Enpähän muista koska olisi telkkarisarja ollut noin raastavaa katsottavaa. Luultavasti sama jatkuu ensi viikolla, kun lopputulos on selvillä. Sarjaa on tullut seurattua vähemmän tai enemmän aktiivisesti, naamat ja luonteenpiirteetkin on jääneet mieleen, mutta nimimuisti mulla on surkea. Lopussa olleen nuoren ravustajan (jonka sisar kuoli aiemmin, kyseinen jakso oli sekin lievästi ilmaistuna koskettava) sanat pistivät nieleskelemään kunnolla. Hieno sarja, äijät on sananmukaisesti Äijiä, mutta toverius ja toistensa kunnioitus on uskomatonta. Hattua nostaisin, jos moista käyttäisin.
Vain muutama leffa näin aikuisena. LOTR trilogia alkuun oli koskettava, mutta nykyään nähty niin monesti että kaiketi tottunut jo. Schindlerin lista taasen on sellainen ettei sitä voi katsoa tunteilematta, siinä lopussa on jotain niin jäätävää että eipä mahda mitään vaikka miten koittaisi lujana olla
Serenityn loppu se vaan kyllä pistää kerta toisensa jälkeen hiljaiseksi ja nostaa nestettä silmiin. محتوى مخفي Washburnen kuolema, Zoen tuska, lopun hautajaiset ja haikealla tavalla toivoa lupaileva loppu, jossa River on perinyt Washin paikan pilottina. Siihen päälle vielä koko Whedonin luoman maailman ja hahmojen kauneus ja tieto siitä että saaga päättyy.
Mä en katso muuta kuin Scifiä ja tiededokuja, mutta kyllä jossain avaruusdokkareissa on silmä kostunut galaksien takia. Tai sykkivän pulsarin vuoksi.
Deadwood 1. kauden loppujaksot ja Pastori Smithin heikkeneminen. Doc Cochranin rukous kauden finaalijaksossa. Mahtava yksinpuhelu :thumbsup:
Englantilainen Potilas. En mikään kovis oo mut Toy Storit eivät herättäneet tunteita, olivat huonoja ja pettymys. Kaikki ne muovilelut olis voinu sulattaa ja tehdä mun autoon uuden ovenrivan.
Tuli katsottua pitkästä aikaa Boyz N' the Hood ja vähän meinasi nousta pala kurkkuun kohdassa, jossa محتوى مخفي Rickyn äiti avaa koetuloskirjeen ja tulos on 710. Muutenkin elokuvan lopussa on aika :weep: -tunnelma.