Olen rakentamassa fantasiasivustoa. ja tarkoitus olisi myös keskustella kirjallisuudesta ja olisi kiva jos kävisitte kommentoimassa myös sivustolla. Kyseessä on vielä valitettavasti aika suppea kirjoista kertova osio, mutta työstämme koko ajan sitä ja toivomme että aikaa myöten saamme siittä kattavan. Ai niin ja sivujen osoite oli http://www.pomppivaponi.net
Christopher Tolkienin 30 vuoden aikana kokoama Húrinin lasten tarina julkistetaan Huhtikuussa 2007. Kirjan kustantaja on harpercollins ja kansikuvan kuvitus on Alan Leen jälkeä. Suomenkielisestä versioista ei ole kuin alustavia lupauksia , mutta sen kustantaja on todennäköisesti WSOY. Húrinin lasten tarinaa on jo sivuutettu jo Silmarillionissa ja Keskeneräisten tarinoiden kirjassa, mutta vihdoin koko tarina on yksien kansien välissä.
Suomennettu laitos on jo (ylistäen) esitelty HS:ssa, mutta koskakohan se löytyy kaupasta? Sekä Akateemisen että Suomalaisen sivuilta löytyy tiedot (ja julkaisupäivänä 25.5.2007), mutta kummastakaan sitä ei vielä saa. Arvio HS:sta: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Nyt+Kullervo+hukkuu+miekkaan+Keski-Maassa/1135227504290 Taustaa HS:sta: http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/30+vuotta+toimittamista+6 500+vuotta+tarinaa/1135227504286 http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kullervon+ja+Túrinin+tarinoiden+yhteydet/1135227504284 http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Ystäviä+yli+tämän+maailman+rajojen/1135227506315
Tänään hain omani Akateemisesta. Mutta vielä ei pääse lukemaan kun on yksi Philip K. Dickin teos kesken.
Taru sormusten harrasta Ruotsiksi,Suomeksi ja Englanniksi.Hobitti ja Silmarillion ja Ruotsiksi ja Suomeksi.Taru sormusten herrasta tuli ensimmäiseksi Ruotsissa -88-90 luettua läpi:naminami: Leffat vastasi osittain omaa mielikuvaa ja pidin Jacksonin tulkinnasta.
Likimain sama, paitsi häpeämisen osalta. TSH:ta siis se reilut 100 sivua kahlattu, sitten tuli leffat ja paljastivat viimeistään koko jutun ja sen liiallisen lapsellisuuden omaan makuuni. No kenties pääsyy on että ainakin ne ekat parisataa sivua tosiaan on kirjoitettu kehnosti lukijan kannalta, hirveetä tarpomista. Ja silti, pidin tekstistä ja sen tyylistä! Mutta kaikki helvetin kylpylaulut ja muitakaan tarinallisia ratkaisuja en pystynyt täysin ostamaan (esim. sormusten osalta, olisi ollut parempi pitää 7 noin samanvahvuista sormusta, eikä takoa yhtä mahtikorua, latistaen juttua liikaa). Eivät nämä suuret kirjailijat todellakaan aina mitään mestareita ole olleet. Niin ja motivaatiota söi vielä se että kirjailija itse (!!) kertoo alkupuheessaan, miten lopussa käy. Minusta tämä ei ole toimiva ratkaisu etenkin kun mitään twistiä ei ole... Arvostan kyllä sinänsä satusetänä, mutta lapselliseen Hobittiin ja siihen muuhun kopioituun kamaan en tule ikinä vakavasti koskemaan, koska en vaan pysty arvostamaan. Tyyliseikoista voi tietenkin ottaa vaikutteita, ja tematiikasta, mutta ei nyt hemmetissä pidä tarinallisia pääideoita lähteä varastamaan! Eniten kunnioitusta tulee siitä, kun tajusin muutama vuosi sitten mistä ne örkit, goblinit haltiat ja kääpiöt oli lapsuuden Hero Quest -rooliseikkailupeliin mallinnettu (barbaarihan oli varmuudella Conanista).
Jotenkin tämä ei enää edes yllätä. Onko jotain asiaa mistä pystyisit puhumaan niin että olet lukenut, katsonut tai kuunnellut sitä myös?
Tarinallisia pääideoita taitaa monen laskentatavan mukaan olla alle 10 koko maailmassa, joten kyllä niitä valitettavasti käytetään uudelleen ja uudelleen monessakin teoksessa. Sitä ei todellakaan kutsuta varastamiseksi varsinkaan kun kirjailija itse on vaikutteensa avoimesti kertonut.
Ei yllätäkään. Onhan noita, kuten valtaosa arvioimistani elokuvista, roskaan nyt ei kannata aikaansa tuhlata. Myöskin kirjat luen sanatarkasti kannesta kanteen, kerran ja kunnolla. Toki pl. huono kirjallisuus mikä selviää yleensä jo mainoksista. Musiikissa aika lailla sama, eli suurimman osan arvotan etukäteen (eivätkö kaikki?!), ja parhaiden genrejen sisällä sitten pitää tehdä selvästi hienovaraisempaa arviointia kokemusnautintoon (tai sen puutteeseen) perustuen. Joskus tulee missejä mutta ei kai metsästäjäkään lopeta harrastustaan jos ~<5% laukauksista menee ohi. Mielestäni olisi hölmöä kyttäillä iän tuomasta viisaudesta huolimatta jatkuvasti tietämillään huonoilla maastopaikoilla kiroten asiaa vasta ansaituksi lopuksi. Luterilaisen kulttuurin työn ja kärsimyksen etiikastahan tässä on pitkälti taas kyse.
Tämä on se kuningasargumentti johon aina törmää. Okei, mutta kun menee nyt ohi pointin. Ok ollakseni selkeä, tarinallisella pääidealla en tarkoittanut tässä suinkaan mitään kolmiodraamaa tai sankarin vajoamista omaan sankaruuteensa tms., vaan esim. Kalevalasta ilmeisen tietoisesti pöllittyä ideaa hahmoille (Kullervon tarina). Itse en rehellisenä ihmisenä voi tuota antaa anteeksi etenkin kun originaalina tunnettu tarina on niin mainio. Loppuu mielenkiinto koko juttuun. Viimeisen lauseen argumentin taso on heikko, vai miksei samaa logiikkaa käytetä vaikka pankkiryöstäjiin. Anyway, minä kutsun heitä varkaiksi ja luultavasti myös huijareiksi, kerran esittävät kirjailijaa (mielikuvitus) mutta ovatkin jotain muuta (Tolkien oli toki tutkija ja inhimillisesti tuo on ymmärrettävää, hän halusi kertoa oman versionsa löytämästään fiktiivisestä historiasta). No, tietty tämä on toki yleinen ongelma kaikessa taiteessa, eikä tosiaan ihan selkeä juttu. Eli, oma kokemus ratkaisee ja avain on tässä tuo tietoinen toteutus jota avoimuus nimenomaan alleviivaa. Onhan sekin jännä juttu, että jos tekee vaikka komedian jossa on huvittavia viittauksia aiempiin teoksiin, se on usein ok. Sellaista on taide.
Argumenttini on, että tuota tehdään joka puolella koko ajan. Olen samaa mieltä, että pahimmillaan se osoittaa surkeaa mielikuvitusta, mutta parhaimmillaan tuotokset ovat mainioita. Esimerkkinä voisi sanoa vaikka Terry Brooksin Sword of Shannara -kirjan (ja sen jatko-osat), joka on miltei suora kopio Sormusten Herrasta. Hobitit on vaihdettu maalaispoikiin ja Moria metallisulattamoon, mutta tarina on rakenteeltaan ja juoneltaan muuten miltei sama. Tuossa tapauksessa lainaus sai karvani nousemaan pystyyn, mutta Tolkienin tapauksessa ei vaikka olin lukenut Kalevalan version ensin. Tolkien teki perustarinasta kuitenkin ihan oman näköisensä. Kysyä sopisikin, nousevatko karvasi pystyyn esimerkiksi Raamatun tarinoista - suurin osa niistä on kuitenkin muokattu muiden uskontokuntien legendoista (kolme tietäjää jne.)?
Kansallismuseossa on Tolkien-iltapäivä 22.9.2023 suomenkielisen laitoksen 50-vuotisjuhlan kunniaksi. WSOY julkaisee tarkistetun juhlapainoksen. Ohjelmassa mm. suomentaja Kersti Juvan haastattelu. Torille...!??
Pitihän se käydä ostamassa. Kartta tulee mukana, mutta on myös värikuvia siellä täällä. Teksti mukavammalla fontilla kuin vanhassa versiossa.
Onko Sormusten herrasta edes koskaan aiemmin julkaistu tekijän kuvittamaa versiota? Siis Suomessa? Hobitista kyllä on, mutta kun pari vuotta sitten kirjakaupasta sellaista kyselin Lotrin osalta, niin ei kuulemma ollut olemassa. edit: niin ja menee kyllä ostoslistalle tuo.
Ei. Tämä samannäköinen laitos julkaistiin juuri englanniksikin ja sen myyntivaltti oli juuri nuo Tolkienin kuvitukset. Suomenkielisessä käännöksessä ne ovat jääneet varjoon uudistetun käännöksen taakse.
Adlibriksen sivulla: ”50 vuoden kokemuksella olen tuhansilla isommilla ja pienemmillä muutoksilla huomattavasti täsmentänyt ja kirkastanut tulkintaa”, sanoo moninkertaisesti palkittu Juva. Tämä on siis yhtenä kirjana, lieneekö fontti vaikuttanut (tai koko?). Vanhempi 2002 (2007?) "tarkistettu laitos" tuolla 1182 sivua ja tämä uusi 1014 sivua. Itellä tuo 2002 kolmena kirjana.
Aika iso ero. Mielenkiintoista kyllä lukea tuo uusi "versio" suomennoksesta. Juvan kirja tuosta LOTRin suomentamisesta on myös suositeltavaa lukemista. Jos sitä ei vielä hyllyssä ole, niin hyvä paketti uuden LOTR-painoksen kanssa. Suosittelen. https://kirjat.finlit.fi/sivu/tuote/tolkienin-tulkkina/4012740