Päivitystä pannuasiaan... Nyt kun on pannua tullut käytettyä jo jonkin aikaa, niin alkaa sen ominaisuudet olla tulleet jo esille. Matadorin Ceratec ei ole aivan niin "nonstick" kuin teflon, mutta suhteellisen hyvin se ruokaa hylkii... Pannu kannattaa ehdottomasti pestä joka käytön jälkeen ja liottaa pinttymät pois. Lämmönkesto on jotain hienon ja upean välillä. Pannun saa kuumentaa kunnolla, ja liha yms. saa hienon pinnan. Nonstick ***½/***** Ruskistusominaisuudet *****/***** Kulutuskesto *****/***** (päivitetään kun on jotain lisää sanottavaa asiasta) Tyytyväisyys ****-/*****
Ostin vaimokkeelle yhtenä joululahjana 28 cm matadorin (en oo sitte sovinisti vaikka pannun ostinkin). Muutaman viikon sitä ehdittiin käyttää ja pintaan tarttuu nyt kaikki. Pannu siis meni pilalle. Muutamia kertoja siinä perunoita rasvassa tiristelin ja muuta normaalia käyttöä. Ei luulisi moisesta noin kallis vehje menevän pilalle. Täytyy viedä se takaisin kauppaan. Varmaan pinnoitteessa jokin vika ja pannu on maanantai kappale.
Lihan pinnan sulkeminen on muuten legenda jota kertovat jopa monet keittiömestarit. Oikeasti mitään "sulkemista" ei ole, vaan pihvi päästää nestettä sitä enemmän mitä suurempi on pihvin pinnan ja paistavan pinnan lämpötilaero. Siten: pelkällä uunilla mehevin Itse pannuista: Noista on testi jossain glorian ruoka ja viinissä joku aikaa sitten. Matador tuli vikaksi. Ei lämmännyt kovin nopeasti, poltti pinnan ja tarttui kiinni. Voittajapannu taisi olla jamie oliver, joka siis taitaa olla sama kuin se tefal prestiege. Scanpan taisi olla jaetulla tokalla sijalla. Itsellä käytössä tefalin prestiege. Loistava pannu, kokkausta induktiolla takana n. 1v ja välillä liian kovilla lämmöillä. Jakaa lämmön tasaisesti, paljon rautaa pohjassa ja pinnoitus kestää oikeesti hyvin. 1v käytän jälkeen kuin uusi. Toisaalta eipä ole valuraudan voittanutta. Käytännössä ainoa mihin tarttumatonta tarvitsee on nopea kärvennys ainesosielle, jotka laitetaan kastikkeeseen/tmv sekä tietysti kanamunat. Muulloin hoidettu valurauta on käytössä, ominaisuudet on aika löymättömät ...
Tottahan tuo taitaa olla, että ei se kuuma pannu lihasnesteiden sisälläpysymistä edistä, kauniin värin sillä silti saa. Mitä kauemmin slerpaketta käristää, sen kuivemmaksi se muuttuu(nesteet karkaa, kun lihan lämpötila nousee). Ja jääkaappikylmä liha on nounou hyvään lopputulokseen pyrittäessä.
Siis mitä? Kananmunako tarttuu kiinni valurautaan? Ei minulla ainakaan. Toki jos sekoittaa sokeria ja maitoa sekaan, sitten ehkä, mutta pelkkä kananmuna ei todellakaan tartu mihinkään. Lämmitän valurautapannun, jotta pöpöt saavat viikatemiestä. Sitten oliiviöljyä pannuun, ja kääntelen pannua, jotta öljy pinnoittaa myös laidat. Kananmunat rikotaan ja sisältö kaadetaan pannuun, rikon keltuaisen, että se leviäisi laajemmalle. Kun munat hyytyvät (keittiöterminologia tässä tapauksessa, ei makuuhuoneoperaatio), ripottelen suolaa ja punaista pippuria päälle ja nostan munat pois pannulta (keittiötermi jälleen). Paistan egut vain toiselta puolelta (taas keittiöslangia). Pyyhin talouspaperilla liiat öljyt pois pannulta, se on valmis nukkumaan tai seuraavaan operaatioon. Mitä vanhemmaksi valurautapannuni on käynyt, sitä paremmaksi se vain muuttuu, oliiviöljy jotenkin kai kyllästää koko raudan, eli siihen ei saa tarttumaan asioita vaikka yrittäisi. Uusi öljyä saamaton pannu saattaa olla vaarallinen, polttaa kaiken kiinni, mutta vuosia "käytössä parantunut" valurautapannu on aivan ilmiömäinen työkalu, jota ilman ei pärjää. En saa jauhelihaakaan palamaan kiinni pannuun (7% rasvaa sisältävä paistijauheliha). Vaikka pannu on niin kuumana, että siitä lentää ympäristöön metrin päähän polttavia rasvamolekyylejä, pikkuisia pisaroita tai höyrystynyttä rasvaako se on, joka vasta kohteessa taas kiinteytyy, en osaa tarkemmin sanoa. Nahka kuitenkin palaa, eli pitää pysytellä kauempana ja antaa pannun itsekseen poltella sapuskaa, käväistä välillä kääntämässä lihaa (keittiötermi tämäkin, ei viiden sormen alennusmenetelmä tai käsityömenetelmä).
Meille kävi samoin. Lähetimme pannun takaisin Hackmanille ja paluupostissa tuli uusi pannu pahoittelujen kera.
Ei se kanamuna tartu kiinni, mutta kanamunan paistaminen täydelliseksi valuraudalla on paljon hankalmapaa kuin kevellä teflonpannulla. Teflon jäähtyy tosi nopasti ja siten lämpötilan muutokset on helppo tehdä. Valuraudassa on massaa niin paljon, että kanamuna ottaa tosi heposti liikaa väriä toiselta puolelta, mutta jää kuitenkin hieman liian löysäksi toiselta puolelta. Kananmunan hyviin ominaisuuksiin kuuluu, että se ottaa hyvin väriä ja pintaa myös teflonilla. Tämä yhdistettynä helppoon säädettävyyteen takaa keskimäärin paremman kypsyysasteen munan.
Terje: Hei. Laitoitko pannun Hackmannin sivuilta löytyvään osoitteeseen vai mihin? Laitoit varmaankin myös kopion kuitista ym? Pakko saada uusi pannu tilalle! Kumpa voisi vaihtaa sen Jamie Oliveriin :hitme:
No, ei hirveästi ole uutta sanottavaa. Pannua on nyt tullut käytettyä jo paljon, ja ominaisuudet ovat palttiarallaa ne, mitä on jo tullut mainittua. Minkäänlaista kulumaa ei ole näkyvissä. Työkaluina on ollut muovilastoja ja puisia kapuloita. Lämpöä Matador on saanut monesti, eikä pinnoite ole siitä muuttunut mihinkään. Pesen (liotan tarvittaessa) pannun jokaisen käytön jälkeen, eikä pohjaan ole kertynyt mitään kertymiä. Tarttumattomuus on pysynyt samanlaisena - kohtuullisena; pinnoite ei ole siinä suhteessa täysteflonin veroinen. Mitäkö sanoisin uuden paistinpannun ostamista harkitsevalle? Ehkäpä sen, että jos vaakakupissa painaa nonstick, niin oikea kohde on Tefal. Jos pannun tulee kestää ydinräjäytys, niin valurauta. Jos taas haluat jotain tältä väliltä, niin Matador ei ole paska vaihtoehto. Nonstick ***½/***** Ruskistusominaisuudet *****/***** Kulutuskesto *****/***** (päivitetään kun on jotain lisää sanottavaa asiasta) Tyytyväisyys ****-/*****
Sori, en aiemmin huomannut tätä kommenttia. Hoidimme homman niin, että veimme paistinpannun kuitin kanssa Prismaan ja he lähettivät sen Hackmannille. Takaisin tuli postissa uusi pannu. Se meni pilalle noin viikossa. Heitimme sen roskiin (emme halua enää uutta Matadoria), vannoimme ettemme enää hanki Hackmannin paistinpannua ja ostimme Opan hintaan 20 asuntomessuilta.
Moikka Itse olen v***een asti katsellu teflonpannuja kymmeniä vuosia. Ei voi lämmittää kuumaksia ja pinta raapiintuu hetkessä. Sitten siirryin valurautapannuihin ja paremmin toimi oli vaan kova putsaaminen ja pannu painaa. Sitten avot, löytyi Citymarketin tarjouksesta Scanpan. En tiedä millä on pinnoitettu mutta Hackmannin Matadoria olin katsomassa ja Scanpan lienee samantapainen. Ei pinta naarmuunnu, metallivispilöitä ext voi käyttää ja lämmön voi huoletta laittaa täysille. Ruuanlaittajan pannu. Suosittelen hinnasta huolimata kaikille! Ei tarvii ostaa joka vuosi uutta teflonpannua. Ruuanlaitto iloa !
Jaahas, löytyipäs täältä DVD- foorumilta tälläinenkin lanka. Eli Matadoriin tarttuu tosiaan kaikki kiinni nykyään, olin jo viemässä takuuvaihtoon, mutta tätä lukiessa näyttää siltä, ettei tuosta taida apuja olla, jos tilalle tulee samaa 'laatua'... Iittalan Profpann:ia muistelen jossain kehutun liekö raadilla siitä kokemuksia?
Oho. Taisin nähdä viime viikolla jonkun JO-pannun Kodin Ykkösessä tarjouksessa 55 euroa (alkuperäinen hinta taisi olla 100 egen paikkeilla). Jospa sitten sen saa vielä halvemmalla Citymarketista.
Oma Scanpan heitti veivinsä reilun kolmen vuoden aika aktiivisen käytön jälkeen, jokusia hellalle unohtumisia tosin mukana. Ei ole ikuinen, mutta ei tarjoushintaan mikään kauhean kalliskaan. Ja parempi paistamiseen kuin halvemmat vehkeet.
K-Markeissa on keräilykampanja, joten joutunee tuollaisen Matadorin ostamaan. Paistinpannulle jää hintaa 25.5e ja paistokasarille 36.5e http://www.k-supermarket.fi/ajankohtaista2fr.cfm?tiedote_id=299
Matadorille ääni täältä. Noin kymmenen vuotta palvellut Kovanaama sai siirtyä haudan lepoon, puolisen vuotta on uudella pannulla paisteltu. Mainio peli!