Ongelmallista se leffojen katselu lapsiperheessä tuntuu olevan. Aikaa ei tunnu löytyvän kokonaisen leffan katsomiseen kuin iltaisin lapsen mentyä nukkumaan.:sleep: Tästä tietysti seuraa että elokuvan valinnassa on otettava vaimo huomioon. Elokuvaa katsoessa volyymi pitää olla todella pienellä ja melkein tekee mieli sammuttaa kotiteatterista virta, kun tuntuu pahalta kuunnella leffaa niin hiljaa. Oma aika rauhassa kotona rajoittuu käytännössä harvinaisiin sairaslomiin. Tällä käytöllä turha panostaa kotiteatteriin. Sen yhden leffan viikossa katsoisi melkein ilman vehkeitä jos investointia per leffa laskisi.
Luulen, että itseltäkin loppuu säännöllinen musiikin luukuttaminen, kun jälkikasvua pukkaa maailmaan. Kuinkahan pälli kestää rakkaan harrastuksen ja elämäntavan kuoppaamisen muutamaksi vuodeksi?! :OI Toivottavasti lapsi tulee isäänsä ja kuuntelee sujuvasti isänsä levyjä pienestä pitäen.
Äiti ei hirveämmin mulle mitään sano paitsi jos kolmelta yöllä tai vastaavina aikoina alan luukuttaa tosin isällä on aina vinemistä ja sekin on piilovittuilua koska se ei omasta LG paketista saa läheskään yhtä paljon jytinää. Mutta jotenkuten rauhassa saa kuunnella ja naapureista ei haittaa ole kun lähin asuu 100 metrin päässä
Kaipa itse olen tullut kun muistan todella pienenä seisoneeni aina kaiuttimen edessä ja diganneeni Black Sabbathia kybällä kun isäni luukutti musaa. Vieläkin soi Sabbath omissa stereoissa ja tietysti astetta rankempi musa. Traumoja ei tullut mutta todella antoisa harrastus ja lisäksi vielä harrastan itse musisointiakin.
Täälläkin majailee tällä hetkellä 1 v 11 kk tytär joka rajoittaa isänsä harrastustoimintaa. Kunnolla leffoja pystyy katselemaan kun lapsi ei ole kotona, pienemmällä äänenvoimakkuudella (lähinnä telkkärin äänillä) kun lapsi on käynyt nukkumaan. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa :thumbsup:
Levyjä soittamalla (klassista) aika kovaakin saa pienokaisen hiljaiseksi. Vaikuttaa kuuntelevan musiikkia kiinnostuneena. Bad Boys II:sta en kehdannut katsoa kovin kovalla..
Minullakin virisi kiinnostus raskaampaa musaa kohtaan jo vaahtosammuttimen kokoisena. Isoista hevi- ja punkpojista otettiin mallia jo 4-5 vuotiaasta lähtien. Muistan, ettei vanhemmat olleet asiasta yhtä innoissaan kuin minä. Eivät lämmenneet ajatukselle, kun ilmoitin haluavani tulla punkkariksi.
Meillä pojat (2- ja 3-vuotias) rajoittavat sen verran, ettei K-elokuvia katsota päivisin. Illalla kun pojat nukkuu voi katsoa kohtalaisen kovallakin volyymillä, vaikka ovat viereisessä huoneessa. Musiikkia voi kuunnella aivan huoletta päivisin. En ole henk.kohtaisesti tuntenut, että lapset estäisivät mitenkään kotiteatteri harrastuksen, se vain asettaa pieniä rajoituksia. Ja kaikkeen tottuu kunhan ei ole liian jääräpäinen. Viikonloppuna vietettiin vaimon kanssa ensinmäinen ilta kaksistaan lasten syntymän jälkeen ja tietysti katsottiin leffaa. Volyymit oli tietysti kovemmalla kuin normaalisti ja välillä tuli automaattisesti pienennettyä voimakkuutta. Niin sitä on jo oppinut kuuntelemaan hillitymmin.
Mielenkiintoinen ketju, erilaista näkökulmaa kotiteatteriharrastukseen! Jotkut vanhemmat nimenomaan pitävät mölyä illalla lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Ihan vaan sen takia, että lapset tottuisivat nukkumaan myös äänekkäässäkin ympäristössä. Toki jos haluatte, niin voittehan hiippailla omassa kodissaanne ja pelätä kokoajan että lapsenne heräävät. Mielummin kuitenkin, että saatte elää. Kyllä ne lapset sopeutuvat pieniin subin ääniin.
Itse kuuntelen musiikkia paljon ja itselleni sopivalla volyymilla, päivisin. En ole itse asiassa kuunnellut musiikkia yhtä paljoa sitten pahimman teini-iän. Meidän 1 1/2 -vuotias tyttö ei musiikista häiriinny millään tapaa. Monesti kyllä innostuu tanssimaan Dire Straitsin tahtiin. Ennen nukkumaanmenoa ei musiikkia kuitenkaan kuunnella. Silloin on aika leikkiä ja lukea iltasatuja. Saadaan kaikille hyvät yöunet. Pieni hälykään ei nukkumista haittaa, mutta vanhemman vaistoon tulee luotettua siinä, ettei varsnaista meteliä aiheuteta.
Ihan hyvin on pärjätty toistaiseksi. Poika on puolivuotias. Leffoja katsotaan makuuhuoneen viereisessä olohuoneessa pojan mentyä nukkumaan. Volumet on melkein samat kuin "villeinä vuosina". Se ei tosin ole kovin kovaa, koska omatkaan korvat eivät liiasta mölystä tykkää. Lisäksi harvemmin katsotut leffat ovat kovaäänistä toimintaa. Poika kyllä herää aika usein kesken leffan. Nukahtaakin sitten pian, mutta välillä se pätkii katsomista. Kyllä sen kestää. Leffojen katsominen menee välillä ikävän myöhään ja välillä jääkin kokonaan. Tai sitten jään yksin katsomaan. Musiikkia tulee kuunneltua samoin kuin aikaisemmin. Se tarkoittaa, että volume ei ole ihan siellä missä itse haluaisin. Paitsi tietysti, jos olen yksin kotona. Sama homma pelikäytössä. On tietysti selvää, että yhteisessä olohuoneessa pelien melua kovalla ei viitsi kuunnella kuin pelaaja itse. Ehkä omaa "mökätarvettani" kuvaa se, että subbaria ei ole, vaan homman hoitavat riittävän hyvin melko alas menevät pääkaiuttimet.
Lapsiakin on erillaisia, itselläni niitä on 5 (viisi)! Ensimmäinen tyttäreni nyt 18vuotias oli ns. koliikkilapsi, siinä ei paljon meteliä ensimmäiseen kolmeen kuukauteen pidetty. Jos hänet sattui saamaan nukkumaan, niin koko asunto hiljaiseksi jotta saa itsekkin levättyä. Loput 4 lasta on sitten ollut jo paljon helpompia tapauksia, eivätkä ole juurikaan haitanneet "isukin" harrastuksia. Eilen illalla pojat 7 ja 8vuotiaat menivät nukkumaan klo 21.00 yläkertaan omiin huoneisiinsa ja nuorimmainen 1v 3kk jäi alas sohvalle johon hän nukahti hetken kuluttua kun katsoimme vaimon kanssa Kummisetä 3:sen. Vaimosta ei kotiteatteri harrastukselle ole ollut paljonkaan haittaa, kunhan sisustukseen ja laitehankintoihin liittyvät asiat selittää hänelle, niin että hän ymmärtää ettei "ilman tule toimeen"
Näinhän se on. Ei normaalit elämisen äänet ja TV:n mölinät muksun nukkumista haittaa. Meillä muuten kuunnellaan aina teeveenkin äänet vahvarin ja "kunnon" kaiuttimien kautta. Ei tulis mieleenkään käyttää TV:n omia, surkeita kajareita.
Tuota, tuota, on myöskin tutkimus jonka mukaan lapset ovat hermovammaisia, eivät pysty olemaan paikallaan minuutiakaan tai keskittymään mihinkään pitkäjänteisesti, koska juuri virikkeitä tulee joka luukusta ja tuutista, niin että lapset reseptorit heittävät volttia :OI . Kohtuu määrä virikkeitä toki tarvitaan, mutta jos kotona pauhaa elokuva, kännykkä huutaa, ja päälle vielä joku peli räyhää, niin vammaisuus lienee lähellä todellisuutta . Wanhaan hywään aikaan bambinot totuteltiin hissukseen kaikeen mitä elämään liityi, mutta nykyään sylivauvoja viedään jopa elokuviin, tai baareihin, puhumattakaan joistakin hurjista jotka bambiinon vievät sinne minne itsekin, ilman mitään rajaa . Sitten tulee telkkari, kännykkä, videopelit, Cancsta Rap jne.jne. ei mikään ihme, että nykii ja rykii jo seitsemän vanhana :grr: . Kyllä huomaavainen perheenisä odottaa että bambiino ehtii riittävän vanhaksi, enenkuin rymistää Ramboa ja McTiermania täysillä. Elämässä yleensä ei saa mitä haluaa, ja bambiinon tekeminen on sitten 18.v tuomio ilman ehdonalaisen mahdollisuuta, joko kasvatat tai maksat tai molemmat .
Vammaiset lapset erikseen, en nyt tarkoita millään lailla että olisivat eriarvoisia mutta on se selvää ettei heitä voi ihan täysin samalla lailla kasvattaa. Jos omistaa hermovammaisen lapsen ni onhan se sanomattakin selvää että sitten pitää muuttaa käyttötottumuksiaan, mutta ns. normaalilapsi kyllä kestää. (Tai sitten saan viiskymppisenä hermoromahduksen johtuen lapsuuden virikkeistä ja luukutuksesta).
Kotiteatterikärpänen puraisi jo vuonna -93, kun ostin ekat hifi-videot. Viimeaikoina tuota niin rakasta harrastusta on hieman rajoittanut n. 7kk ikäinen poika. Ihan hyvin kuitenkin on tähän saakka pärjätty, vaikka se onkin vaatinut paljon kompromisseja niin volyymien kuin katseluaikojenkin suhteen. Leffojen katselu on vähentynyt selvästi, mutta ei loppunut kokonaan. Ennen pojan syntymää leffoja katsottiin emännän kanssa melkein joka ilta. Nykyään vain viikonloppuisin, kun poika nukkuu (ja jos itse jaksaa). Volyymit pidetään kyllä niin pienellä, että leffan aikana kuulee, jos poika herää. Vahvistimessa oleva "midnight"-nappi onkin melkein aina päällä leffan aikana. Joskus saatan itse vielä jäädä leffan jälkeen katselemaan digitv:n tallenteita ja eukko menee pojan kanssa nukkumaan. Usein olen kyllä niin väsynyt, että menen itsekin samalla nukkumaan. Välillä tekisi kyllä mieli katsoa joku toimintaleffa ihan normaalivoimakkuudella ilman dynamiikan kompressiota. Mutta ei tuo nyt niin kauheasti harmitakaan, vaikka se ei juuri nyt tällä hetkellä onnistukaan. Ja onhan noiden leffojen parissa tullut rymisteltyä jo yli 10v, joten nyt voi käyttääkin vähän pienempiäkin volyymeja. Aikaisemmin tuli vuokrattua aika paljon dvd-leffoja, mutta nykyään vuokraleffojen katselu on aika hankalaa, kun koskaan ei voi olla varma saako poikaa nukkumaan haluttuna aikana. Katselulistalla onkin ollut viimeaikoina paljon omia ja kirjaston leffoja.
Hyvin sanottu. Ja eipähän ainakaan pääse turtumaan. Sitä nauttii entistä enemmän peli-/leffahetkistä, niiden muuttuessa harvinaisemmaksi herkuksi. Loputon kuvan ja äänen säätelykin jää järkeviin mittasuhteisiin. Plus lamppuakin säästyy. Mutta kahtellaan, itse olen vielä tuore isä, esikoispoika täyttää torstaina 1kk. "Ukkojen leffailtoja" odotellessa...
Mistähän tämä wanhan ajan romantiikan kuvitelma on kotoisin? Tosiasiassa wanhaa hyvää aikaa leimaa juuri jumalaton meteli, joka tosin oli lähtöisin lasten suusta eikä viihde-elektroniikasta. Kuvitelma siitä että lapset tarvitsevat rauhaa ja hiljaisuutta on sangen tuore keksintö eikä käsittääkseni pohjaa mihinkään. Pistäkää hyvät ihmiset ääntä maailmaan niin saatte normaaleja lapsia, jotka osaavat keksittyä johonkin ilman hiljaisuutta.
Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia tai et enää muista millaista on elää lapsien kanssa samassa taloudessa. Harvempi perheenpää oikeasti ajattelee itsekkäästi "katsompa action mäiskintää nupit referenssivolumella" ja "kyllä lapsen pitää siihen tottua". En itsekkään ole sitä mieltä, että kotona pitäisi mitenkään hiljaista olla. Jos elokuva monien kommenttien perusteella on katsottava silloin kun lapsi/lapset nukkuu, niin ei sitä volumea todellakaan käännetä oman maun mukaan.:sleep: Luuletko että lapsista tulee täysipäisiä jos ne heräilee joka ilta kotiteatterin mölyyn?:OI
Kyllä lapsista varmasti rauhallisia ja tasapainoisia tulee jos he saavat kuunnella päivittäin konetuliaseen päpätystä, pommien räjähtelyä, kiroilua, hakkaamista, kuolonhuutoja, silpomista ym. LAPSI TARVII NÄITÄ ÄÄNIÄ EHDOTTOMASTI JA MIELELLÄÄN MAKSIMIVOLUMELLA!