Hieman "erilaista" Tolkien-kokemusta kaipaaville suosittelen etsimään kirjan nimeltä Lohikäärmevuori. On muuten sama kirja kuin Hobitti, mutta ns. vanha suomennos, joka on käännetty lastenkirjaksi. Bilbo Reppuli on muistaakseni siinä Kalpa Kassinen, ja muitakin hauskoja käännöksiä löytyy jne.
Taru sormusten herrasta tulee luettua 1-2 kertaa vuodessa. Näin äkkiä laskeskellen olen lukenut Tarun noin 15 kertaa. Kummaa on että joka ainoalla lukukerralla pystyy löytämään jotain uutta. Mielikuvitus jonka tarina sytyttää on vertaansa vailla joka ikinen kerta :thumbsup: ...kaikki muutkin Tolkienin kirjat on luettu useaan otteeseen.
Olen metsästänyt kirjaa (suhteellisen löyhästi) kuukausikaupalla, mutta ei sitä mistään löydy. Tyttöystävällä oli se ihan pienenä, mutta hän siskonsa kanssa piirteli siihen ja lopulta repi sen kappaleiksi, doh! :weep:
<varoitus, menee hieman trollaamisen puoleella> Itse olen aina hieman ihmetellyt, miten TSR on ihmeellinen kirja ja JRR Tolkien on ylistetty faniensa silmissä maasta taivaisiin. Itselleni aikoinaan kolahti n. 13 vuotiaana lukemani pimeä nousee -sarja paljon kovemmin ja Ursula Le Guinin ... olisikohan olut maameren noita trilogia tai jotain. Kun sitten 14-15 vuotiaana luin TSR:n ei se tuntunut millään tavoin hypetyksen arvoiselta teokselta. Samoihin aikoihin, kun aloitin lukemaan (jo aiemmin kehumiani)Waltarin histriallisia romaaneja, niin "kick-rate" oli aivan toista tasoa... -- JP
Risto Pitkänen on tehnyt tuon käännöksen, kirjan persoonallinen kuvitus on muistaakseni Tove "Muumi" Janssonin. Ja mitä tuohon kysymykseen lastenkirjasta tulee, niin sellainen Hobitti aika pitkälti onkin.
Kesällä/Alku Syksystä muuten julkaistaan Hobitti uudelleen ja nimenomaan tuolla Tove Janssonin kuvituksella .. tuskin kuitenkaan on kyseessä tuo vanha käännös. Tarkistan asian huomenna.
Tuosta on muuten mainittava, että Englannilla on tavallaan oma kansalliseepoksensa, kulkee nimellä Beowulf (kyllä, se Lambertin roskaelokuva perustuu tähän ). Beowulf on kirjoitettu ~1100 jkr. paikkeilla ja kertoo tarinan skandinaavisoturista, joka seikkailee 6. vuosisadalla.
Muistaakseni Tolkienilla oli jotain tekemistä tuon Beowulfin kanssa. Siis ei tiettenkään kirjoittamisen kanssa
Ja kannattaa muuten lukea kyseinen teos. Löytyy suomennettuna kirjastosta tai kirjakaupasta. Upea teos.
Tolkien kirjoitti kirjaansa viisitoista vuotta (hahmotteli varmaan toiset viisitoista), minkä lisäksi kehitti myös omia kieliä. Mielestäni saavutus hakee vertaistaan, eikä kilpailijoita tällä saralla juuri ole. Ja tämä on vain yksi seikka, mikä nostaa TSH:n omaan sarjaansa. Onhan tarina vielä kaikkien yksityiskohtiensa lisäksi mielikuvitusta kiehtova ja valtavan hieno seikkailu. Voin olla väärässä, mutta onko fantasiassa nähty ainoatakaan omaperäistä ideaa Tolkienin jälkeen? Eli voisi kai sanoa, että modernin fantasian siemenen kylvi Tolkien. Haaroja on monia, mutta samaa puuta kapuavat nykyisetkin kynäilijät. Painotan vielä, että en ole lukenut muuta fantasiaa enkä perehtynyt aiheeseen, joten joku minua viisaampi ja asiaan vihkiytyneempi voisi ehkä valaista asiaa. Pimeä nousee tuli aikoinaan itsekin luettua (huomattavan paljon ennen Tarua) ja itsekin pidin sitä varsin hienona tarinana. Taisi olla sitä aikaa kun Tarzaneiden, Kolmen etsivän ja Viisikoiden jälkeen alkoi etsiä muuta luettavaa kirjaston nuorten osastolta ennen siirtymistä aikuisten puolelle.
Syyskuussa julkaistaan Tolkienin Kirjeitä Joulupukilta, joka sisältää kirjailijan kirjoittamia kirjeitä lapsilleen Joulupukin roolissa. Ja Tove Janssonin kuvittama Hobitti ilmestyy lokakuussa.
Onhan niillä myös Pyöreän pöydän ritarit, joka on minun mielestäni eeposmaisempi kuin Beowulf. Makuasiat on makuasioita. Sikäli kun olen kuitenkin ymmärtänyt, ei heillä ole varsinaisesta sellaista hyväksyttyä kansaneeposta kuten meillä on Kalevala. Tietenkin kaikki teokset, jotka kansa tuntee omakseen historiallisista tai muista syistä, ovat tavalla tai toisella kansalliseepoksia... J.K. Äidinkielenopettaja-avokki tuli ja täydensi ääliöavomiehensä käsityksiä ja oli sitä mieltä, että Chaucerin Canterburyn tarinat on Englannin kansalliseepos.
Tuskin kestää kauaa niin Tolkienin ostosmuistilaput tulevat Christopher Tolkinenin editoimana kovakantisena painoksena myyntiin. Hintaakin varmasti vain kahdeksankymmentä euroa. Toisaalta tuo Janssonin Hobitti voisi olla hauska
Jos oikein aletaan pilkkua nus... viilaamaan, on Pyöreän Pöydän ja osittain Arthurin legenda kotoisin Ranskasta. Joten kyse ei ole varsinaisesti kansalliseepoksesta.
Originally posted by JPH: Tietysti fantasiaa Tolkienia enempää lukematta voi hyvinkin tulla sellainen käsitys, että genren kenttä on kovin suppea. Näin ei kuitenkaan onneksi ole, edes vaikka puhuttaisiin anglosaksisessa maailmassa tai sen kulttuurin voimakkaassa vaikutuspiirissä olevissa maissa kirjoitetusta fantasiasta. Genrekokemusten laajentamisesta kiinnostuneille rohkenen suosittella ensinalkuun tutustumista vaikkapa seuraaviin ihan turvallisesti englanniksi julkaiseviin "modernina aikana" (so. 1950-luvun jälkeen) teoksensa kirjoittaneisiin fantasiakirjailijoihin: Charles De Lint, China Miéville, Clive Barker, Gene Wolfe, Jane Gaskell, Jeff VanderMeer, Jeffey Ford, M. John Harrison, Mary Gentle, Michael Moorcock, Phillip Pullman, Robert Holdstock ja Steven Brust. Historiallista perspektiiviä asiaan taas voi hakea ennen TSH:aa kirjoitetuista klassikoista kuten Robert E. Howardin, Firtz Leiberin, Mervyn Peaken ja lordi Dunsanyn tuotannosta.
Pahinta tässä on se, että se maksaja olen kuitenkin minä, vaikka kuinka yrittäisin vastustaa. Hmm, pitäneepä heti tuhlata kaikki rahat vaikkapa CD-Wow:n tarjouksiin, niin ei jää rahaa ylimääräisiin kirjoihin. :king:
Ajattelin lukea englanninkielisenä kaikki kirjat... Kertokaa kokemuksia englanninkielisistä versioista! Kannattaako lähteä lukemaan, vai onko teksti vaikeaselkoista?!
Olen lukenut TSH, Hobitin ja nyt on menossa Silmarillion, luulen että se olisi ainakin hemmetin vaikea englanniksi. Tarkoitus olisi lukenu tuo läpi ensiviikonloppuun menessä jolloin army alkaa. Sinne voisi sitten ottaa mukaan Keskeneräisten Tarujen Kirjan ja siitä vielä myöhemmin vois velipojalta hakea lainaan tuon Tolkien Maailman. Vielä voisin sanoa että tuosta elokuva vs kirja, että minun puolesta saavat tehdä muutoksia jos haluat kuhan ne ovat luontevia ja toimiva juonelle. Pidän enemmän fotrista mutta ttt on kuitenkin hyvin toimiva kokonaisuus. Yleensä en ajattele koko kirjaa leffaa katsoessa, vaan pidän niitä erillisnä teoksina. EDIT: Nyt kaksi vuotta myöhemmin voi sanoa että kyllähän tuo tttn pidennetty versio oli varsin toimiva paketti.
Kyllä ite jouduin ainakin Ringssiä lukiessa jonkun verran selailemaan sanakirjaa, kun tuli sellaisia vanhan englannin sanoja vastaan. Perusenglannintaito (melekein parempikin) oikeastaan vaatimus, eihän siitä muuten mitään ymmärrä...