Anthony Steffen näyttelijänä on kuitenkin varmasti parempi kuin 'Django Bastardo' antaa ymmärtää. 'Some dollars for Django':ssa suoritus on loistava, ja täytyykin yrittää muitakin hänen tuotoksiaan kun tulee tilaisuus.
Omat suosikkini Top 10 1. Leone Huuliharppukostaja 2. Leone Dollari-Trilogia 3. Ray Johnny Guitar 4. Hawks Rio Bravo 5. Peckinpah Hurja Joukko 6. Zinneman Sheriffi 7. Vidor Kaksintaistelu Auringossa 8. Mann Muukalainen Laramiesta 9. Ford Etsijät 10. Hawks Punainen Virta
Eihän leffa tosiaan mikään perus spagu ole nimenomaan näyttelijäkaartista johtuen, mutta tunnelmaltaan leffa kyllä käy spagusta. Itse en tuota valmistusvuotta niinkään painottaisi. Outlaw Josey Wales on näkemättä, mutta ohjauksellisesti itse pidän Clintin tuotoksista enemmän Unfogivenistä. The Wild Bunch oli itselleni pieni pettymys. Ei elokuva missään nimessä huono ollut, mutta jotakin mielestäni jäi puuttumaan. Ehkäpä toisella katselukerralla iskee kovempaa. Täytyy todeta, että katseluelämystä rikkoi se etten ehtinyt katsomaan leffaa yhdellä istumalla vaan vajaan viikon aikana muutamassa pätkässä, osittain elokuvan pituudesta jotuen (DC versio). Tuo on kyllä jossain määrin elokuvan väärinkäyttöä (tai aika raskastakin).
Itse katselin juuri tänään Wild Bunchin loppuun ja tykkäsin kyllä. Peckinpahin loistava ohjaus muistutti mielestäni Leonen ohjaustapaa tai oli ainakin hyvin lähellä sitä. Myöskin näyttelijät olivat hyviä. Sekoitin vaan yhden tästä joukkiosta bulldogia muistuttavaan Lee Marviniin. Hämmästelin lopputekstien aikana kun ei sitten nimeä löytynytkään. 4/5
Aika vaikea sanoa parhaita, kun on niin paljon hyviä (vanhoja) westerneitä. Muutamat hieman erilaiset nostaisin esiin. Eli: Anthony Mannin "neurowesternit" Winchester '73 ja The Naked Spur Nicholas Rayn "barokkiwestern" Johnny Guitar Sam Peckinpahin kaunis ja runollinen (ja aliarvostettu) The Ballad Of Cable Hogue Varsinkin Mannin leffoissa James Stewart oli kerrassaan loistava neuroottinen ja kyyninen sankari. Ja tietysti Jason Robards loisti Cable Hoguena.
Mitä mieltä High Noonista? Oma mielipide, että leffa hyvää keskitasoa, mutta ei kuitenkaan mikään suuri elokuva. Näyttelijäsuoritukset päätähdillä Gary Cooperilla ja Grace Kellyllä ovat vakuuttavat ja ohjauskin varsin laadukas, mutta "ohut" käsikirjoitus laskee elokuvan tasoa merkittävästi olkoonkin että elokuva jo yli puolivuosisataa vanha. Muutama mielenkiintoinen ennalta-arvaamaton käänne elokuvassa tapahtuu, mutta muuten elokuva etenee tyypillisen kaavan mukaan hyvin hitaasti ja välillä jopa turhankin hitaasti kun ottaa huomioon elokuvan lyhyen keston (85min). Katsomisen arvoinen klassikko, joka mielestäni nauttii pientä yliarvostusta, 3/5.
Itse pidän High Noonia yhtenä parhaimmista koskaan tehdyistä westerneistä. Tunnelma on tiivis, Cooper sopii täydellisesti rooliinsa ja loppukin on tyylikäs. Miltei Rio Bravon veroinen. 5/5
Sen ainoan kerran kun minä tuon näin olin niin pettynyt, että olin valmis antamaan korkeintaan 2 pistettä mutta veikkaan, että tuo menee lähinnä sen jumalattoman pettymyksen piikkiin. Pitäisi katsoa joskus uudestaan... jos jaksaisi.
Katselin vähän aikaa sitten Pieni Suuri Mies. Monista kehuista huolimatta elokuva jätti hieman tyhjäksi. Ei ollut niin hyvä kuin odotin. Johtuen varmaan siitä kun en paljon välitä noista komedia westerneistä. Komediat on sitten eriskeen. 3/5.
'A Minute to Pray, A Second to Die' tuli sitten katseltua äsken MGM:n julkaisemalta kiekolta. Todella hyvä länkkäri, jonka aikana ei tullut kiirettä jääkaapille. Miinusta täytyy antaa siitä että kyseessä on kansien lupauksista (118 min) huolimatta saksittu (n. 95 min) versio. 'Great Silence':n tyylinen ronski loppuratkaisu on mm. saksittu pois. Kuvanlaadusta on taas annettava plussaa. 'Django Kill' osoittautui myös erittäin hyväksi leffaksi, vaikka netistä on joidenkin 'Leonehenkisten' mielipiteistä saanut toisenlaisen kuvan. Harvoin on kullan ympärille saatu punottua näin erikoinen tarina.
Tuli juuri katseltua Django. Hyvä western ja taattua Corbucci laatua, joskin mielestäni Kourallinen Dollareita oli hieman parempi. Täytyy ottaa huomioon että kaikkia länkkäreitä tullaan aina vertaamaan Dollari-Trilogiaan. Ja siihen verrattuna elokuva oli hyvä. Joskin ei varmasti voittanut mitään palkintoja kekseliäisyydellään. Kuvanlaatu heitteli laidasta laitaan aika ajoin. Välillä silmiä hiveli kun katseli hienoa kuvanlaatua, mutta aika ajoin printille tuli jotain roskia hyppimään. Tosin siitä hieman jo "varoiteltiin" ennen leffan alkua. Loppuun vielä pisteet: 3.75/5
Djangoa ja kourallista dollareita on vielä aika helppo verrata, kun kummatkin perustuvat Kurosawan Yojimboon. Kourallinen Dollareita tosin paljon suoremmin. Itsellekkin tuli tänään postissa nuo kaksi BU:n Djangoa. Toivottavasti kolahtavat yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Run man run ja A man called blade ovat vielä matkalla.
Clint Eastwodin tähdittämä Kourallinen dynamiittia on aivan loistava länkkäri. Myös Terence Hillin länkkärit kolahtivat aikoinaan. Ne pitäisi varmaan katsoa nyt uudelleen, jotta näkisi onko ajan hammas puraissut.
Täytyisi varmaan katsella tuo 'Sisar Saaralle pari muulia' länkkäri kun tuli se joskus vuoden alussa kahmittua Anttilan Alelaarista. Joku neropatti on keksinyt suomentaa sen 'Kourallinen dynamiittia', jolloin sen sotkeminen Sergio Leonen elokuvaan 'Fistful of Dynamite' on enemmän kuin todennäköistä, ja siinä leffassa ei Clintin karvaista naamaa tarvitse tuijottaa. Tällä Leonen teoksella on toinen nimi (kuten aika yleistä on), josta sen suomennos 'Maahan senkin hölmö' on peräisin. Aiheesta on täällä kirjoiteltu enemmänkin vuoden alkupuolella. Kourallisista oli nyt katseluvuorossa 'Fistful of Lead', joka on yksi Sartana-länkkäreistä. Tässä leffassa on kaikki mitä hyvältä spagetilta vaaditaan. Kuvanlaatukin oli ok. (PAL/Australia)
Pistetään nyt sama tänne, mikä tuonne toiseen ketjuun. High Noonista. Ei eipä onnistunut mitään kummempia säväyksiä aiheuttamaan. Ihan peruswestern, loppuratkaisu oli mielestäni todella tönkkö. Eipä Cooperkaan kovin säväyttänyt. Älkää vetäkö herneitä hengityselimiin, elokuvasta pítäjät. 3/5
Tuli juuri katseltua Sergio Solliman Run Man Run. Ihan perus spagu. 3.5/5. Muuten olisi ollut parempi, mutta oli venytetty hieman liikaa. Kaikkia extroja en vielä katsellut, mutta pelkästään jo ne nostavat levyn arvosanaa. Yhdessä extrassa käsiteltiin spaguja, ja niiden historiaa. Oli kuvia ja haastatteluja kuvauspaikoilta ja ohjaajilta kuten; Sergio Corbucci ja Sergio Sollima. Levystä arvosanaksi 4+/5. Suosittelen. Edit. Huuliharppukostajan kuvauspakoista löytyi myös materiialia ja triviaa.