Telefiilejä ja trendipettereitä

Morjens!

Viime viikon tiistaina tuli telkusta kiintoisa ranskalainen Koukussa tv-sarjoihin -dokumentti. Siinä puhuttiin niin kutsutuista "telefiileistä" eli tv-sarjaharrastajien eliitistä.

Nämä nirsoilijat katselevat vain niin sanottuja fiksuja sarjoja. Ja lataavat ne netistä heti, eivätkä tyydy muiden moukkien tavoin paikallisten tv-yhtiöiden esitystahtiin. He puhuvat sarjoista, joista muut eivät ole vielä kuulleetkaan, käyttävät vierasperäisiä tv-termejä ja pitävät omaa sarjamakuansa muita ylempiarvoisena.

Teen aiheesta lehtijuttua ja olen yrittänyt saada sitä varten kommenttia tuntomerkit täyttävältä telefiililtä. Koetin onneani ensin toisaalta, mistä minut ohjattiin tänne. Olin kuulemma määritellyt "dvdplazalaisen arkkityypin tai vastaavan trendipetterin ainakin". Pitääkö paikkansa? Täälläkö ne Suomen tv-sarjasnobit pesivät? Vai onko koko juttu pelkkää kultturellien ranskalaisten keksintöä?

Mikäli ei ole, niin mitkä sarjat kuuluvat mielestänne hienostuneen telefiilin gourmetlautaselle? Ja mikäli suosit mahdollisimman viiveetöntä sarjojen seurantaa, mikä on syynä kärsimättömyyteesi? Entä olenko epäkelpo ja sivistymätön ihminen, jos tykkään esim. Putouksesta tai Big Brotherista?

Paljon kysymyksiä, myönnän. Mutta toivon mukaan aiheesta syntyisi keskustelua. Tarkoitus ei ole julkisesti mollata ketään, vaan esitellä erilaisia ja muuttuneita tv:n katselutottumuksia.

Kiitos, sana on teidän. Telefiilit telmimään!


Janne Kaakko

vapaa toimittaja, tv:n orja

 

Älykäs ja kultivoitunut tv-sarjojen seuraaja suosii sellaisia nimikkeitä kuin Mad Men ja The Wire. Todellisuudessa Mad Meniä seurataan Christina Hendricksin tissien takia, kovin moni ei uskalla myöntää tätä. Oikeastihan Mad Men on melko kuiva, tapahtumaköyhä, juoneton, joskin teknisesti ja ajankuvaltaan moitteeton palkintoponi. The Wireä seurataan puhtaasti siitä syystä, että se on millä tahansa mittarilla Maailman Paras Televisiosarja, jossa ei ole edes yhtään turhaa tai huonoa sekuntia. Ei yhtään. Se on virheetön.

Warehiiri warettaa, koska turhan usein kaikki hyvä tulee Suomeen n. kolmen vuoden viiveellä. Heh, kuka oikeasti katsoo Suomen tv:stä mitään enää nykyään.

 

Ha! Minusta onnistuit määrittelemään elitistiläisen arkkityypin tai vastaavan trendipetterin ainakin. Jos et olisi jo siellä käynyt ja sieltä ohjattu, niin väittäisin sen palstan olevan osuvampi kohde.

 

Tuosta kun äkkiä katsoo mitkä sarjat ovat keränneet eniten keskustelua, niin fiksut sarjat eivät kuulu niihin. Tosin määrittely fiksu sarja on aika epämääräinen.

Siis ranskiksetko keksivät, että DVDPlazalla olisi snobeja?

 

Heh, juuri hyvä esimerkki näiden trendipettereiden harhoista, joilla he yrittävät uskotella itselleen omaa ylempiarvoisuuttaan...

 

Tämä on varmaan verrannollista, mutta syy-seuraussuhde lienee päinvastainen. Sama kuin ihan missä tahansa muussakin taidemuodossa, samanlailla ne innokkaimmat seuraajat pysyvät ajan tasalla ja ovat tietoisempia scenestä, oli kyse sitten musiikista, nykytanssista tai vaikka sitten niistä TV-sarjoista. Intohimoiset sarjojen seuraajat seuraavat alan uutisia, käyttävät termejä, sekä nautittuaan tavaraa paljon osaavat jo suodattaa mainstreamskeidan. Suuri yleisö katsoo sitä mitä eteen laitetaan. Tottakai enemmän telkkaria katselleen sarjamaussa on mukana enemmän hienostuneita sarjoja, koska otantakin on suurempi. Toki Suomen televisionkin tarjonta on hyvä, eikä tämä tarkoita sitä, että tv-sarjojen katselijan tarvitsisi turvautua mihinkään muihin medioihin tai metodeihin.

Eli tv-sarjojen netistä latailu ei tee sarjankatselijasta sen eliitimpää, mutta tv-sarjojen runsas katselu toki houkuttelee osaa ihmisistä sellaiseen toimintaan.

Ei, mahdollisesti, osittain. The Wire lienee varmaan tuon tv-snobin arkkityypin suosikkisarja. Sellaisen sarjan kehumisesta saa aina hipsteribongoja mitä kukaan ei ole oikeasti nähnyt. Plussaa jos ei Amerikkalainen sarja.

//(Plazalaisen huomautus: ei oikeasti mielipiteeni sarjasta, koin vain pakolliseksi hieman kommentoida tuota Mookidin lähes minun voimakkuuksilla varustetuttujen fanilasein kirjoitettua kommenttia. )

Tämänhetkisistä varmaankin Mad Men, Homeland, Justified, Sherlock, Game of Thrones, The Americans ja Veep.
Suomalaisten tv-kanavien naurettavan epäluotettavat esitystahdit vieraannuttaa katselijoita. Hirveä viive ja väleissäkin vuosien taukoja ilman varoituksia. DVD:ltä sarjojen seuraaminen myös mahdollistaa vapaan seuraamistahdin ja mainoskatkojen poissaolon.
Epäkelpo tuskin, sivistymätön mahdollisesti. Ei toki kaikkeen tarvitse eikä tässä elämässä ehdikään perehtyä. Musiikissakin helposti sulatettavat artistit on niitä kuunnelluimpia, mutta kun asiaan rupee käyttämään enemmän aikaa, ei sellainen helppo höttöviihde enää riitä. Varmaan sama jossain kuvataiteessa, josta en ymmärrä mitään. Kaduilla piirretyt kahden euron karikatyyrit ova mielestäni näyttävempiä kuin satojen tuhansien suttuviivaiset töherrykset. Toki tässäkin tapauksessa taide lienee subjektiivista.

 

Kyllä jonkun sarjan seuraaminen tv:stä on aika hankalaksi tehty. Kaudet menee miten sattuu, esittäminen lopetetaan ilman selitystä, taukoa voi tulla väliin vuosiakin, esiystahti laahaa pahasti rapakontakaisesta jne jne .

Esim Family guy on jumittunut kakkos sesongin uusintoihin vaikka pyörinyt koko talven...Middle tulee kilpaa MTV3lta ja subilta - tietenkin eri tahtia. Juu. Onhan noita.

Jos aikoo seurata sajaa jotenkin kronologisesti pitää IMDBsä katsoa mikä on suomentajan keksimän jaksonnimen oikea käännös ja sitten jakson oikea sesonki. Huh huh. Netin mimeämiskäytäntö esim S01E03 on nerokkuudessaan ylivoimainen. Mutta eipä näy ohjelmatiedoissa..

Lisäksi kyllä jotkut sarjat ansaitsee teräväpiirron jota on nyt niukasti tarjoalla.

 

Tuossahan niitä suurimpia syitä on miksi itse en ole pitkiin aikoihin mitään sarjoja tv:stä katsonut. Mielenkiintoiset sarjat seuraan netistä ja jos sarja on erityisen hyvä tulee vielä kausiboksitkin todennäköisesti hankittua, tosin nekin vasta sen jälkeen kun sarjan tuotanto on lopetettu ja tietää lopetettiinko sarja kesken.

Hyvin vähän sarjoja yleensäkin seuraan, tällä hetkellä ainoastaan Game of Thrones ja My Little Pony Friendship is Magic kunhan sen neloskausi joskus syksyllä alkaa.

 

Loistava ketjunavaus. Hauskaa ajatella, että ollaan Suomen snobielitistejä. En kyllä parempaa leffa/tv forumia ole löytänyt, mikä on aika yllättävää. Jatkoaika.fi -osoitteessa puhutaan aika paljon joistakin televisiosarjoista, joskin sanoisin tämän olevan tasokkaampi paikka puhua elokuvista ja televisiosarjoista, Jatkoajassa kun on enempi urheiluexperttejä kuin vakavasti otettavia arvostelijoita.

Katsoin tuota dokkaria kanssa noin 2/3 Areenasta, kunnes netti katkesi enkä ole löytänyt aikaa katsoa loppua kolmattaosaa. Siltikin, en nyt tiedä ovatko sarjassa olleet "snobit" niinkään mitään televisiomaailman hipstereitä, kun suurinosa luetteli suosikkisarjoikseen perus jenkkisarjoja, joista moni nyt ei ole niin ihmeellisiä tai ne ovat jo parhaat päivänsä nähneitä. Olin oikeastaan yllättynyt kuinka vähän brittisarjoja mainittiin, sillä ainakin Suomessa tuntuu että kaikki "snobit" vannovat brittiläisen televisiotuotannon paremmuutta amerikkalaiseen nähden. Kukin saa mielestäni tykätä mistä tahtoo, mutta vältän sellaisten ihmisten kanssa elokuvien/television katsomista ja aihepiiristä keskustelua, joiden maku erottuu täysin omastani tai jotka eivät nyt ole niin tietoisia taidemuodon teosta. En väitä itseäni kaikkitietäväksi, mutta jotkut ihmiset nyt eivät esimerkiksi erota hyvää näyttelyä huonosta. Itse yritän kehittyä tämän taidelajin tuntijana jatkuvasti, mikä ehkä erottaa minut joistakin jotka eivät asiaan ainakaan kiinnitä huomiota niin paljoa. Olen huomannut ettei osa ihmisistä vain osaa keskustella aiheesta ihan samalla tasolla.

Sarjojen kääntäminen ja tekstittäminen uuden jakson ilmestyessä on jossain määrin ihailtavaa fanitusta. On vain vaikea sanoa, hyötyvätkö sarjojen tekijät tästä ilmiöstä tai näistä tekijöistä. Ostavatko nämä fanit esimerkiksi tuotantokausia tai fanituotteita? Toisaalta miksi ostaa tuotantokausi keräämään pölyä hyllyyn, kun jokainen jakso on saatavilla hyvillä tekstityksillä parin klikkauksen ja latauksen päässä? Monesti kuulee kuinka jotkut ostavat dvd:n (elokuvan tai tv-sarjan) eivätkä sitä oikeastaan katso, koska on niin raskasta ottaa se kotelo hyllystä ja laittaa soittimeen. Elokuva tai sarja katsotaankin sitten hassusti, kun se tulee televisiosta, vaikka olisi mahdollisuus katsoa teos ilman mainoksia ja useita jaksoja putkeen. On ihan mahdollista että sama pätee näihin, jotka katsovat sarjan laittomasti päivän sen jälkeen, kun se on tullut ulos televisiosta Jenkeissä. Onko sillä sitten mitään väliä, jos jakson on jo nähnyt etukäteen, jos fani kumminkin katsoo sarjan kun se tulee "virallisesti" maahansa? Asiaa pitäisi tutkia ja itselleni itseasissa tuli tämän vuoden puolella mahdollisuus osallistua tutkimukseen, joka liittyi tuohon mutta jouduin jättämään välistä. Toivottavasti törmään tutkimuksen tuloksiin, kun ne tulevat ulos.

Pidän itseäni snobina jossain määrin, koska uskon joidenkin tuttavieni pitävän minua semmoisena. Elokuva ja tv -fanina on kumminkin iso ilo löytää teos, josta ei ole kuullut mitään ja kun sen näkee/aloittaa katsomisen ja se yllättää positiivisesti. Suurella todennäköisyydellä kukaan tuttuni ei myöskään ole sarjasta tiennyt ja siksi vaikutan snobilta, kun kerron innoissani katsovani sarjaa X, josta muut eivät tietenkään ole kuulleet ja pitävät sitten snobina. Veikkaan että tästä on kyse joidenkin muidenkin kohdalla.

 

Toki netistä latailu antaa kaveripiirissä tiettyä statusta .

 

Siis yhä vuonna 2013? Joskus 2000 olisi ollut kovempikin juttu, jos silloinkaan.

Ja kyllä, olen warehahmo jossain määrin, ostan kuitenkin todella paljon niin cd kuin dvd/blu-ray.

 

No morjens freelancertrolli,

Televisio(-sarjat) on pikaruokaa massoille. Neljäkymmentäkahdeksan minuuttia tiukkaan pakattua draamankaarta, lähtötilanne on hankala, rosmot/paha tauti jyllää, katarsis helpottaa, lopussa katsellaan toimiston ikkunasta auringonlaskua ja odotellaan seuraavaa jaksoa. Itseä ei enää wanhana jaksa kiinnostaa kuin ehkä Don Draperin kännikohellukset, projektioita omista haaveista, uni tulee paremmin.

GoT ja PoT - kaikki samaa tuubaa - tukka hyvin, 2013-luvun meikeissä seikkaillaan vuonna nolla... aim wöört it!

 

Hienoa huomata, että aihe on herättänyt vilkasta keskustelua. Trendipettereitä tai ei, täällä asiallinen ja pätevästi argumentoitu sananvaihto näemmä ainakin taidetaan.

Mitä tuohon nettilatailun ja sarjasnobismin väliseen yhteyteen tulee, niin luulen Volen olevan oikeilla jäljillä. Elitismissä kai olennaista on tuntea olevansa muita ylempänä, ja tässä tapauksessa podiumille pääsee olemalla ajan hermolla ulkomaisen tv-tarjonnan suhteen. Ns. suuri yleisö ei näin tee, vaikka se tässä vikkelän laajakaistan luvatussa maassa olisikin periaatteessa mahdollista kenelle tahansa.

Toisaalta eräänlaista "telefiiliyttä" kai edustaa myös vanhempien sarjahelmien kalastaminen ja niiden erinomaisuuden hehkuttaminen. Löysi aarteet sitten dvd-laareista, piraattien kirstuista tai verkon tilattavista videokirjastoista. Tällainen aarteenetsintähän on lähempänä elokuva-arkistoissa viihtyvän "cinefiilin" käsitettä.

Niin tai näin, tärkeintähän on, että itse tietää olevansa sarjamakunsa suhteen oikeassa. Eniten eliittipisteitä näytätte antaneen The Wirelle ja Mad Menille. Mikä olisi kolmas kultivoituneen sarjaharrastajan valinta? Voisiko esimerkiksi joku Suomen kanavilla vielä tuntematon tuttavuus tulla kyseeseen?

 

Buffy the Vampire Slayer!

 

Kai jonkin tason (ainakin omasta mielestä laadukkaampien) sarjojen suurkuluttajana olen valinnut sinänsä toisen linjan, eli en lähde mulle heti kaikki nyt -intoiluun mukaan enkä varsinkaan laillisuudessaan harmaalla alueella liikkuvaan nettilatailuun tai hämäräperäisempien striimauspalveluiden käyttöön. Jo pelkästä kunnioituksesta viihteentekijöitä kohtaan valitsen ns. virallisemmat reitit ja katson sarjat levyiltä, striimeinä ja ennen kaikkea tv:stä digiboksille tallennettuna. Omaa katselukokemusta ei sinänsä haittaa, vaikka jaksot näkisikin keskustelupalstojen warepellejä myöhemmin - ei tässä mikään kiire ole.

 

Kehutuimpia vielä suomessa alkamattomia sarjoja näyttäisi olevan isojen poikien puheiden perusteella The Americans, Banshee, Da Vinci's Demons ja Vikings. Vaikka en noista katsokaan kuin paria, niin oletan etteivät Mad Menin kaltaisen nerokkuuden tasolle kuitenkaan yllä vaan enemmän tuohon The Wiren perushyvään.

 

Kiitos Rokkari tiedosta. Noista Da Vinci's Demons tosin pyörii Foxilla, joten se on kyllä tällä hetkellä ihan tavallisen tv-rahvaankin ulottuvilla.

 

No tämähän onkin ollut nopeaa toimintaa. Jos tällaisesta tulee vakio niin voisikin siirtyä kokonaan suomen television/netflixin tarjonnan varaan. Kyllähän nämä eettisesti epäilyttävät metodit vähän aina mieltä kaihertaa, vaikka pidänkin sääntönä ostaa lataamani sarjat aina DVD:lle kannatuksen vuoksi.

 

Netflixin House of Cards olisi oma valinta. Harvinaisen vähälle huomiolle tuntuu jääneen, vaikka mukana on isoja nimiä ja koko eka kausi oli todella laadukas. Sarjaa voisi kutsua termillä "cerebral". Ajattelua vaativa eli onko se sitten se älykäs/älyllinen sarja. Tosin kaikesta poliittisesta jauhannasta huolimatta sarja on todella helposti lähestyttävä. Samaan kategoriaan voi laittaa Kelsey Grammerin Boss-sarjan.

 

Ja kuulemma Gilmoren tytöt.