Laihdutus ja liikkuminen!

Tuo kyllä vaatii jo todellista itsekuria jos alle 1kg/kk on laihtumistahti!

 

Parempihan tuollainen on kuin joku viisi kiloa kuukaudessa. Voi ainakin olettaa, että elämäntavat ovat muuttuneet parempaan suuntaan, eikä vaan jonkin ihmedieetin takia ole paino pudonnut.

 

Ei ole kalorit koko totuus kokemukseni perusteella.

Itse tiputin ensimmäiset 12 kg tiukalla atkinssilla (n. 6kk) ja söin koko ajan kuin kuningas: 2-3 pakettia kanamunia viikossa, 600g kinkkua, tankomeetwurstia, juustoa, pihvejä, tonnikalaa jne jne. Kertaakaan en nähnyt nälkää. Kaloreita tuli vedettyä a-i-v-a-n varmasti yli suositusten. Liikuntaa en lisännyt.

Nyt olen sitten ruvennut talvikauden 6kk aikana liikkumaan aktiivisesti ja syömään salaattejakin, joskus puuron tms. Ei kuitenkaan: riisiä, sokeria, perunoita leipää.. Paino ei ole enää tippunut, mutta vyötärö kapenee hitaasti. Treenatessa on myös mukavampi tunne kun oikein tuntee kuinka lihasmassa kasvaa. Puvun takki kanittaa selästä ja kaulukset ei mene kiinni vaikka paino on tippunut. Kohta on vyötärö 100 cm tuntumassa.

Kolesterolit olen käynyt mittaamassa kahdesti (6 -> 5,5mmol) ja triklyseridit on niin alhaalla että se jo vääristää LDL tulosta. HDL on korkealla (31% kokonaiskolestrolista).

Hauska asenne-ero löytyy noilta terveydenhuollon ammattilaisilta. Toinen täti oli jo laittamassa minua hautaan ruokavalioni perusteella: halusi välttämättä hiilihydraatit takaisin ruokavalioon ja nälkädieetille - ja toinen antoi terveen miehen paperit ja toivotti pitkää ikää.

Ensimmäinen vuosi nyt takana ja jatkuu. Elämäntapa tämä on.

 

Jos ja kun luit mun postin ajatuksella niin huomasit, että puhuin nimenomaan elämäntavan muutoksesta.

Atkins on alussa pirun hyvä, koska muutos on nopea. Kun myös treenaa samaan aikaan lihasmassa kasvaa ja sitä kautta kulutus nousee. Kun pari kk on ollut atkinssilla ja liikkunut, alkaa vartalo olla aika toisen näköinen ja tässä vaiheessa todennäköisesti se terveempi elämäntapa alkaa viedä voiton. Tällöin voi siirtyä atkinsin dietistä "normaaliin" ruokavalioon ja syödä sitä mitä haluaa, toki tietyissä rajoissa.

Monet eivät motivoidu jos aloittaa perinteisellä dietillä, pitää nähdä nälkää ja paino putoaa hitaasti. Kun samaan aikaa proteiini jää helposti vähäiseksi, ei kasva edes lihakset. Pahasti ylipainoisella joku 1kg/kk on liian hidasta ja nälän tunne näännyttää ja homma hyytyy alkutekijöihin.

Atkins tuo räväkän alun ja nostaa motivaatiota tehdä kaikki hyvin: ruokailu, kuntoilu ja muut elämäntavat

 

Luulo ei ole tiedon väärti. Tutkimusten mukaan atkinsdietissä kaloreita ei "häviä", vaan suuri määrä proteiiniä poistaa nälän ja siten tulee yksinkertaisti syötyä kalorimäärässä vähemmän kuin mitä kuluttaa. Jos sä olet vielä vetänyt paljon esim kanamunia, pihvejä ja tonnikalaa, joissa rasvaa ei juuri ole, homma on tosi helppoa.

Jos kokeilet vetää atkinsiä jossain puhtaalla meetwurstilla, homma tuskin toimii.

Nää on tietysti makuasioita miten haluaa syödä ja mistä itse pitää. Kun itselle on löytänyt parhaimman tavan laihduttaa niin hankala siinä on kenenkään sanoa, että teet asiat väärin


Omasta ruokavalioista voisi sanoa, että syön kaikkea, mutta tietyn varauksin. Esim arkipäivisin aamu & iltapalalla syön vaan ruisleipää (koska se on pirun hyvää), leikkeleet on vähärasvaisia ja juustoissa alle 20% rasvaa, lisäksi pelkkiä levylevitteitä ei margariiniä tai voita.

Safkoissa ainoa missä katson rasvaa on jauheliha ja kermat: kaikki jauheliha on vähärasvaista ja kermat arkikäytössä max 14%. Muuten syön täysin normaalisti riisiä, perunoita, salaatteja jne

Sitten on tietysti erikseen herkuttelu eli käytännössä herkkuiltapalat ja kaikki viikonloput. Olen hulluna rasvaisiin juustoihin kuten vuohenjuusto ja brie. Itse tulee tehtyä ciapataa. Kunnon meetwurstia on välillä pakko saada. Mikään ei voita paksua viipaletta ranskanleipää jossa 150g vuohenjuustoa päällä

Kun haluan syödä hyvin, en koskaan katso kuinka paljon ruoassa on rasvaa tai sokeria. Ravintolassa en koskaan vaadi vähähiilihydraattista. Pikaruokaa syön suunnilleen kerran viikossa. Karkkia pikkuisen joka päivä.

Väittäisin, että pienistä muutoksista syntyy suuret tulokset. Aika moni tuttu lihoaa esim 1-2kg/vuodessa ja lihoaminen alkaa aika nopeasti teini-ikän jälkeen. Kaloreissa tuo tarkoittaa 7000-14000 eli 20-40cal päivässä. Tämä määrä on käytännössä mitätön ja sen saavuttaa helposti vaihtamalla esim aamupalajuuston ja leikkeleen kevempään tai sitten jättämällä kokouksessa väliin sen viinerin.

Omaan tilanteeseen olen nyt aika tyytyväinen. Muutamien arkipäivän valintojen takia (ruisleipä, kevytlevite, -juusto ja -leikkele, alle 14% kerma ja vähärasvainen liha) ja liikkumalla 2-3 kertaa viikossa, voin muuten syödä täysin vapaasti.

 

Juuri niin. "Väärin sammutettu" sanoi palomestari kun vpk oli jo hoitanut homman ennen vakinaisen saapumista.

Yksi asia vielä joka on auttanut minua. On mahtava tunne kun kropassaan tuntee että elimistö polttaa nyt rasvavarastoja eikä pelkkää nopeaa hiilaria. Sen tunteen nimi on nälkä.

 

Meinaan, että harvalla pysyy kiinnostus yllä laihduttamiseen jos tuloksia ei ala näkyä. Hyvä tietysti jos noin pitkäjänteiseen projektiin on henkisesti varautunut, mutta ainakaan itselläni ei moiseen kantti riittäisi. Tuollainen kilomäärä on kuitenkin mahdollista pudottaa muutamassa kuukaudessa eikä se välttämättä tarkoita mitään jojoilua painon suhteen tai edes ruokavalion suurempaa muuttamista mikäli se ei ole vallan retuperällä. Mutta eipä sen väliä millä keinoin haluttuun painoon päästään, kunhan siellä myös pysytään.

 

Mielestäni pointtina painon pudotuksessa ei ole ainoastaan se, että kilot katoavat jollain ihmeellisellä tai vaihtoehtoisesti työläällä tavalla. Jos dieetti perustuu vain syömisen vähentämiseen/muuttamiseen/järkiperäistämiseen, tulokset voivat olla vaa'an kannalta perusteltuja, mutta elimistön puolesta vääriä. Ja pirun työläitä henkisesti.

Sen sijaan liikunnan ja ruokavalion yhdistelmällä päästään huomattavasti helpommalla miellyttävämpään lopputulokseen. Liikunta voi olla aluksi hyvin kevyttä; pääasia on se, että se pysyy miellyttävänä. Kun liikkuu, ei yleensä syö. Kun liikkuu pitkään rauhallisesti, syö vielä vähemmän. Ja koska energiaa kuluu liikkuessa, voi syödä melko hyvin sen jälkeen. Ei tietenkään ylenpalttisesti, mutta hyvin.

Liikunta on joka tapauksessa hyväksi, vaikka paino pysyisi samanakin. Jos esim. kävely tai hölkkääminen ei onnistu, voi kokeilla vaikkapa kuntopyöräilyä hyvin kevyellä vastuksella.

 

Kuntopyörän polkemista huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto on oikea pyöräily. Tosin kaupungista kannattaa lähteä ulos, mikä voi olla hankalaa, jos asuu jonkun ison kaupungin keskustassa. Mutta kun näin keväällä tai kesällä lähtee tuonne kauniin ja tuoksuvan luonnon keskelle pyöräretkelle, niin siinä paranee henkinenkin kunto. Ja pyöräilyä voi huonokuntoinen harrastaa helposti monta tuntia putkeen, kunhan ei pidä turhaa kiirettä.

Itse koen kuntosalin pirun tylsäksi paikaksi, joten en siellä käy. Juokseminen olisi kivaa, jos olisi kohtuullisessa kunnossa ja ylipainoa vähemmän, mutta nykytilassa sitä ei pitkään jaksa, ja rasittaa jalkoja aika vahvasti. Pyöräily sen sijaan on kivaa.

Vaikka Suomessa paljolti vallitseekin luterilainen työnmoraali, jonka mukaan on kärsittävä, jos haluaa saavuttaa jotain mukavaa, niin laihdutuksen ja liikunnan suhteen kannattaa kyllä valita sellaiset menetelmät, jotka ovat itsestä mukavia. Ei kukaan jaksa kärsiä loputtomiin (tai ainakaan minä en jaksa), jos ei ole pakko. Harrastaa sellaista liikuntaa, josta tykkää, ja valitsee sellaisen ruokavalion, jossa on jotain hyvääkin syötävää, ja riittävästi, ettei tule nälkä. Minulle ainakin tuo vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii niin, nälkää ei juurikaan tule, vaikka söisi melko niukastikin. Runsashiilihydraattisella sen sijaan en saa mielitekoja kuriin, mikä johtaa syöpöttelyyn.

 

Huonokuntoinen voi ehkä, mutta kaikki eivät voi. Kuntopyöräilyä voivat harrastaa lähes kaikki, joten nämä kaksi asiaa eivät ole aina vaihtoehtoja Joidenkin polvet eivät kestä kuin täysin vastuksestonta pyöräilyä.

Itse ehdottasin hölkkää metsässä nykyisen hektisen elämän vastapainoksi, mutta realiteetit on aina otettava huomioon.

 

Tosin ainakin suurissa kaupungeissa kuntosalit on keskuksia, joissa löytyy ihan pirusti valinnanvaraa. Voin itse suositella espoon esport centeriä: 2 salissa koko ajan ohjattuja tunteja, spinningsali ja trimmisali näiden päälle. Lisäksi punttistilaa laadukkailla laitteilla kahdessa eri paikassa varmaan 1000 neliötä ja 400m sisäjouksurata ja 400m sisärullaluistelurata. Lisäksi näin kesällä lenkkiseuraa jos ei jaksa yksin juosta ja kaipaa kiritystä.

Pelkkä saliharjoittelu käy äkkiä tympimään, mutta suuressa keskuksessa ei tekeminen lopu kesken. Kerran viikossa vaikka joku pump, jos kyllästyy core tai bodycombact. Jos niitä ei jaksa menee vaikka spinningtunnille jos sitä ei jaksa voi mennä vaikka juoksemaan, trimmiin tai sitten tekemään salille. Ohjaajat on hyviä ja siten täysi tumpelokin voi mennä minne vaan. Kun valinnanvaraa on näin paljon voi käydä 2-3x viikossa kuntoilemassa mutta siltikin yhtä "lajia" tulee tehtyä ehkä kerran kuussa. Tylsistymään ei pääse vaikka mikä olisi.

Mä olen huomannut, että ohjatuilla tunneilla käyminen on nostanut myös salityöskentelyn motivaatiota. Aiemmin salille meni ja teki liian pienillä painoilla eli ei haastanut itseään tarpeeksi. Ohjattujen tuntien jälkeen on paremmin ymmärtänyt, että aina kannattaa yrittää enemmän kuin mitä jaksaa ja pieni polte lihaksissa on vaan mukava asia. Siten nykyisin vedän varmaan 1.5x ne painomäärät millä tein aiemmin ja jokainen toisto tuntuu "voitolta". Tätä kautta motivaatiota on tullut ihan tajuttomasti ihan pelkkään rautaharjoitteluun.

 

Rullaluistelu on kanssa hyvä tapa saada liikuntaa, ainakin itselle se kolahtaa paremmin kuin pyörily ja juoksu (ekaa kesää luistimet alla).

 

Kyllä se niin on,jotta homoolu on miesten hommaa ja laihdutus naisten.

 

Kumpaan porukkaan itse kuulut?

 

Evolutiivisesti kestävään kastiin siis kuulun.

 

Ilmeisesti sitten vahingossa eksyit tänne laihdutus-osioon? Vaikka tuo "hetero" ei sinänsä sukupuolesta kerrokaan, niin ei kyllä naisen kädenjälki näy noista kirjoituksista.

 

Täälä vain nuo miesten laihdutuskirjoitukset näytti niin naurettavilta ettei voinu olla kommentoimatta,akkojako meistä on tulossa?Ei tosin musta,mä en tuu koskaa laihduttamaan.

 

Ei kai siinä muuta tarvitse ollakaan, mutta läskinä olo on mielestäni melko tukala, kenkien solmiminen saattaa olla tuntoaistin varassa jne. Akka tai ei, itse en tuohon laardiporukkaan halua kuulua, vaan olla normaalipainoinen.

 

terve mieli terveessä ruumissa

onhan se pirun kivaa kun vartalo ei oo koskaan esteenä missään, aina jaksaa tosi hyvin tehdä kaikkea pientä ja vähän suurempaakin ja hyvän kunnon takia normaali työssäjaksaminen paranee huikeasti

 

Jepajee!
Atkinsin aloitusjakso lähti alusta kun tuli viikonloppuna humaluspäissään vedettyä geegua ja ranskalaisia ja hampurilaisia jne. Tosin pari päivää aikaisemminkin oli jo tullut hiilarimäärät ylitettyä ja sen huomasi olossa.
Ol harvinaesen paska olo!:sick:

Nyt täs toista päivää vedetty hh 20g/pvä noin, ja vierotusoireet alkavat olla ohi ja lenkkeily maistuu..Vajaa pari viikkoa vielä ja sitten lisätään hiilareita se 5g/pvä ja sama toistuu viikonvälein.

Ja niin pitkään tehdään kunnes painonputoaminen tyssähtää. Sitten tiedät jotta kuinka paljon saat hiilareita syödä lihomatta (n.70g/pvä?)
Eli jos sen Atkinsin oikein tekee niin ei siitä takaisin liho.
Mutta kuka sitten tekee sen oikein?

Mulla olut on pahin kompastuskivi...:weep: