Tuli mieleen tuosta Jordanin threadista, että kannattaako täällä ylipäätään teatterista keskustella? Itse olen intohimoinen teatterin ystävä ja mielipiteitä tästä jalosta taidelajista kyllä löytyy...
Täytyy sanoa, että mieli tekisi, mutta syytä tai toisesta ei vain oikein tunnu olevan aikaa. Toki tuohan on vain asioiden priorisointia, mutta kun ottaa huomioon, että teatteriliput ovat monesti vielä varsin hinnakkaita niin eipä ole tullut pitkään aikaan käytyä. Helpompi on nappasta leffa hyllystä ja ryhtyä katsomaan sitä. Lisäksi jostain syystä leffat kuitenkin kiinnostavat hitusen enemmän - olisikohan teatteri jostain syystä vielä "liian lähellä todellisuutta". No, ehkä tämä ei ole huono juttu... muutenhan DVD Plaza saattaisi olla Theater Plaza
Viime vuosina olen kerran vuodessa käynyt teekkarispeksiä katsomassa. Ei ihan tavallista teatteria mutta erittäin hauskaa.
Ei kyllä tule käytyä. Jotenkin niin kovin kaukainen ajatus ja usein tuntuu että siellä ei mene mitään mikä kiinnostaisi mikä on melkoisen varmasti väärä olettamus, mutta kuitenkin. Sitten vielä mutua, eikös teatterien liput ole melkoisen kalliita?
Kajaanissa on tullut käytyä katsomassa Kristian Smedsin juttuja ja jotain muitakin, mutta aika harvoin sitä tulee teatteriin mentyä.
Tossa ois ollu hyvä vaihtoehto "todella harvoin". En sitten viittinyt valita noista. Eli kerran pari vuodessa, joskus enemmän.
Käyn silloin tällöin eli kerran parissa vuodessa ehkä. Pääsiäisenä kävin katsomassa Jesus Christ Superstarin, liput maksoivat 25 euroa, mutta oli kyllä niin mahtava esitys, että ei kirpaissut. Normaalisti lippujen hinnat kai pyörivät ainakin meillä jossain 10-15 euron välillä, en ole ihan varma. Mielenkiintoisia näytelmiä ei meillä juuri ole, toivoisin lisää jotain yhtä repäisevää kuin tämä kehumani Jesus Christ.
Mitäs muuten olit mieltä Smedsin tekeleistä? Mitä kävit katsomassa? Itse yritin aina ehtiä, mutta kun en koskaan Kajaanissa näytöskausien aikaan ollut niin jäivät sitten kaikki näkemättä. Mitä tulee teatterilippujen hintoihin, niin onhan se ihan tosi, että eivät ne nyt ainakaan rohkaise teatteriin lähtemään. Mutta toisaalta: eipähän se ole kuin yksi ryyppyreissu vähemmän, tai ehkäpä lipun hinnan tienaa jo jättämällä pohjat juomatta.
Näin Woyzeckin ensin ja Huutavan äänen korvessa sen jälkeen uusintanäytöksenä. Smedsin versio Woyzeckista oli valehtelmatta tajunnan räjäyttävä kokemus. Näytelmä suorastaan hyökkäsi päälle. Katsojatkaan eivät olleet turvassa, vaan osa joutuu mukaan tarinaan. Huutavan ääni korvessa ei ollut niin järisyttävä kokemus. Smedsin tapa tehdä asioita oli tullut tutuksi jo Woyzeckissa. Toisaalta Huutavan ääni korvessa on ehkä vähän rajumpi ja kantaaottavampi, ja ehkä myös esityksenä parempi. Molemmat näytelmät ovat loistavia. Jos joskus tulee tilaisuus käydä katsomassa, niin käy(kää) ihmeessä.
Viimeisin teatterikäynti on varmaan joku koulun kanssa tehty visiitti. En ole omalla ajalla varmaan kertaakaan käynyt teatterissa.
En käy. Koulussa tarjottiin ihan hyvin mahdollisuuksia päästä teatteriin, mutta ei tullut käytyä. Kaipa mielessä oli, että rahaa ja vapaa-aikaa menee. Kyllä se silti vähän kiinnostaa, mutta ei kuitenkaan paljoa.
Teatterissa olen käynyt yhteensä ehkä viisi kertaa, ja kertaakaan en ole itse lippuja joutunut maksamaan. Eli ei kiinnosta teatteri, ei.
Itse olen pari kertaa elämän aikana käynyt, enkä myöskään ole maksanut itse lipuista. Enkä kyllä tule itse maksamaankaan. Jos ei todella ole mitään parempaa tekemistä niin sitten saatan mennä katsomaan jos joku muu maksaa. Ei kiinnosta siis.
2-3 kertaa vuodessa, pääsääntöisesti kotipaikkakunnalla. Kesäteatterit on paikasta ja näytelmästä riippuen oikeasti tai tahattomasti hauskoja.
Kävin minä viimeksi vapaa-ajallani teatterissa joskus 3-4-vuotiaana, näytös oli Ruma ankanpoika, jota menin isoäitini siskoni kanssa katsomaan. Eipä tuo teattereilu pahemmin kiinnosta, olen elokuvamiehiä.
Kyllä käyn teatterissa, mikäli kunnon näytelmiä on tarjolla. Valitettavasti sellaisia näyttää olevan Hämeenlinnassa harvoin. Ainoa kiinnostava näytelmä 3 vuoden asumisen aikana on ollut Noitasisarukset, joka oli kyllä hieno. Jyväskylässä kävin aikoinaan katsomassa mm. Camelot-näytelmän, joka oli erittäin hyvä, lyöden selkeästi laudalta eräät samasta näytelmästä tehdyt elokuvaversiotkin. Genre siis määrää teatterissa käyntini, eli joko historiaa (renessanssi tai vanhempi) tai fantasiaa, kiitos.
Ei tule käytyä, ei. Viitisen kertaa on tullut käytyä, ala-asteella koulun kanssa ja mummun kanssa alle 10-vuotiaana. Vapaaehtoisesti en ole teatterissa käynyt kertaakaan.
Jenkeissä vaihtarina ollessani 1993-94 perheelläni oli vuosiliput Minneapoliksen Guthrie Theateriin. Siellä sitten käytiin kerran kuukaudessa. Näytelmiä löytyi joka lähtöön. Tuolloin ei oma kiinnostus teatteriin ollut huipussaan, joten välillä oli aika tylsä istua katsomassa +2h esitystä. Hienoin esitys silloin oli tietysti kuuluisa Christmas Carol. Joka loistavasti loi joulutunnelmaa ja efektit oli hienoja. Ihmeempiä vierailevia staroja ei valitettavasti käynyt. Paul Winfield on ehkä kuuluisin joka tuli nähtyä. Hän näytteli Othelloa. Tuon ajan jälkeen ei paljon kiinnostanut käydä teatterissa. Nykyään on mielenkiinto kuitenkin kohonnut ihan uudelle tasolle ja viime kesänä jo vakavasti harkitsin vierailua jossain esityksessä Helsingissä. Ehkäpä pian jo tartun tuumasta toimeen. Saa nähdä.