Erottelevat jalustakaiuttimet

No sanotaanko sitten vaikka audiofiili, ei hifisti. Olen audiofiili, haluan musiikin toistuvan hyvin, en välitä -ismeistä. Kuulostat lähinnä siltä, ettet ole koskaan kuullut hyvää putkivahvistinta? Tee itsellesi palvelus ja hommaa hyvä demo. On niin helppoa kuulla kuinka hyvä putkonen toistaa paljon paremmin kuin "virheetön" 300€ AV-kone.

 

Tämä johtuunee siitä, että putket leikkaavat särön eri tavalla kuin transistoreihin perustuvat laitteet. Putkien tuottama ulosanti koetaan tämän takia monasti miellyttävämpänä vaikka mittausarvoissa jäätäisiinkin. Säröstä voi yrittää kuitenkin päästä eroon, mutta koska emme elä täydellisessä maailmassa, sen olemassa olo on jossain määrin hyväksyttävä (ehkä siitä joskus päästään). Ehkä putkivahvistimilla saadaan sopivasti paikattua keskinkertaisen toisto ketjun puutteita (lähtien ihan äänitteestä asti).

 

Niin eli transistori on huonompi kuin putki koska se ei kuulosta yhtä hyvältä? Itse en tajua sitä miksi pitäisi valita musiikinkuunteluun paskemmalta kuulostava 0,0003% THD särön kivi jos vaihtoehtona on jotain paremmin soivaa. Ostaako joku näitä koneita datasheettien kanssa run****miseen?

 

Jotain on lähdemateriaalissa pilalla jos sitä pitää putkilla muokata ennenkuin se kuulostaa hyvältä. Jos kerran putkien särö kuulostaa niin hiton hyvälle niin miksi sitä säröä ei tuoteta jo studiossa niin että se saadaan levylle ja soi hyvin transistorivahvistimenkin läpi?

 

Väitätkö tosissasi, ettei näin nykyään tehtäisi? Mihin on kadonnut levyjen dynamiikka?

 

Putkivahvistimen tuottama harmoninen särö on luonnostaan miellyttävän kuuloista, sillä samanlaista äänen sointia esiintyy suuressa määrin normaalissa ihmisen elinympäristössä.

Putkivahvistin ei kärsi takaisinkytkennän aiheuttamasta intermodulaatiosäröstä - tämäntyylinen särö yhdistettynä ylimenosäröön on täysin luonnottoman kuuloista.

 

Noniin, olkoon kukin mitä mieltä tahansa niin tätä kysymystä kannattaa pohtia. :thumbsup:

 

Tottakai näin tehdään, olihan näitä "Turn me up!" levyjäkin markkinoilla joku aika sitten muistaakseni, siis levyjä, joissa oli tietoisesti keskitytty pitämään tallenteen dynamiikka hyvänä.

Pointtini oli vaan se, että vaikka näin tehdäänkin(eli liiallinen kompressointi, limitterin käyttö, pyrkimys saada oma biisi erottumaan), niin hifisti ei voi kuitenkaan lähteä siitä lähtökohdasta, että hän yrittäisi arvuutella, mitä kunkin mainstream-poppilevyn tuottaja on arvioinut tavallisen kuuntelijan keskimääräiseksi laitteistoksi, ja huonontaisi tai muokkaisi sen perusteella omaa toistolaitteistoaan kotonaan. Ehkä joissain tapauksissa ääni voikin kuulostaa mehukkaammalta muokattuna, mutta se ei ole enää silloin luonnollista äänentoistoa. Ja sitten ne hyvin tuotetut levyt kuulostavat myös siltä samalta kuralta.

 

Tiedän. Ihmiskuulon ominaisuudet tulivat tutuiksi akustiikan opinnoissa 90-luvulla.

Takaisinkytkennän määrä on valittavissa vahvistinsuunnittelussa. Ylimenosärö taas eliminoituu A-luokan vahvistinasteilla mutta saadaan mitättömän pieneksi myös AB-luokan vehkeissä.

Heitin vaan että jos särö miellyttää niin miksi sitä pihdataan musiikin tuotannossa?

Pitääkö äänitteiden toistua uskollisesti (High Fidelity) vai miellyttäviksi siloteltuina? Pitäisikö olla televisioita jotka muokaavat rumat ihmiset kauniiksi?

Tottumiskysymys. Putkihörhöt totuttautuvat toistoon jossa kaikki äänitteet soivat samalla tavalla säröllä siloteltuina. Minä haluan että äänitteet soivat juuri niin rumasti tai kauniisti kuin ne on tarkoitettu. Rumaa ääntä ei ole pakko kuunnella.