Kaksikanavaäänitteiden huonous & stereokuuntelun taakka

Keskustelu osiossa 'Yleistä kaksikanava-äänentoistosta' , aloittajana Must@n@@mio, 09.07.2013.

  1. Must@n@@mio

    Must@n@@mio Uusi jäsen Blokattu

    Liittynyt:
    06.06.2013
    Viestejä:
    246
    Saadut tykkäykset:
    0
    Eikös se niin ole, että jos teeskentely poistetaan, ihminen palaa subjektiivisissa asioissa takaisin 15-20 vuotiaan itsensä kiinnostuksen kohteisiin aina uudelleen.
    Myöhemmin aikuisena löydetyt uudet musiikkityylit yms. subjektiiviset "kiinnostuksen kohteet" ovat eriasteista pikkusormi-pystyssä -teeskentelyä kaikki. Ehkä 26:na löydetty uusi kiinnostus vielä saattaa pystyä joillakin yksilöillä palamaan jälkipuberteetin viimeisillä huuruilla ROM:lle, kuten sinulla. Luulenpa kuitenkin, että minusta ei taidemusiikin áuteur -kuuntelijaa enää tule. Settini on jo jämähtänyt tiettyyn muottiin, eikä kykene enää muuttumaan.

    Voisin tietenkin pakottaa itseni kuuntelemaan unkarilaista marakassi-jazzia esim. 5 tuntia päivässä ja väittää l. teeskennellä siitä erilaisia asioita. Tämä lähestyisi kyllä jo masokismia. Äänien viihdekuuntelun tarkoitus on kaiketi kuitenkin, että se olisi edes vähän kivaa. Vai mitä.
     
  2. JayKay70

    JayKay70 Uusi jäsen

    Liittynyt:
    01.01.2008
    Viestejä:
    574
    Saadut tykkäykset:
    0
    ^ Tähän kohtaan on pakko pyytää puhumaan vain omasta puolestaan, sillä täällä on yksi esimerkki vanhalla iällä uudestaan musiikkiin innostuneesta yksilöstä ;) Avasin viitisen vuotta sitten sisäiset ikkunani kaikelle mahdolliselle musiikille (nyt ikää 42) ja monta sellaista artistia tai jopa tyylilajia, joita en aikaisemmin voinut sietää sekuntiakaan, ovat saaneet yllättävän vankan sijan soittolistallani. Allekirjoitan täysin tuon kommenttisi ihmisten fakkiutumisesta teini-ikänsä suosikkimusiikkiin ja siksi myös erilaisille nostalgiaradioille onkin iso kysyntä. Itse kyllästyin totaalisesti tuolla 00-luvun toisella puoliskolla samojen bändien ja biisien kuunteluun kaikissa kaveripiirin kekkereissä ja kissanristiäisissä ja kyse alkoi olla jo enemmän vuosikymmeniä kuin vuosia jatkuneesta toistosta... Omasta mielestäni nelikymppisten ei pitäisi olla vielä vajonneita niin pateettiseen nostalgiaan, etteikö voisi etsiä vähän vaihteluakin.

    Tällä iällä kun ei ole enää niin turhan tarkka katu-uskottavuudestaan, niin musiikkimakunsa rajoja voi testata huolettomasti ja kylmästi hylätä sen tuotannon, mikä ei ole omalla mukavuusalueella. Jotain osviittaa antanee äskettäinen levydivarivierailu, jonka seurauksena kotiin tuli kannettua samalla kertaaa Kitaron kootut, joku 60's garage-kokoelma, Cannonball Adderleytä (perusjazzia on se) ja sokerina pohjalla Anaal Nathrakin mättömetallia. Kaupan päälle sain ottaa jämäkorista pari albumia klassista ja mukaan tarttui pari levyä 1300-1500-luvuilla sävellettyä musiikkia. Pystyn kuuntelemaan nämä kaikki LP:t vaikka putkeen ilman minkäänlaista hammasten kiristelyä :rolleyes: Homman ainoa huono puoli on tolkuton rahanmeno äänitteisiin... Tässä on vähän sama ilmiö kuin suhtautumisessa Radio Helsinkiin ja kavereiden/tuttujen mielestä sitä ei voi kuunnella kun "ei tule tuttuja biisejä", kun taas itse kuuntelen ko. kanavaa tästä nimenomaisesta syystä :hitme:

    Ja tuosta taidemusiikista vielä, niin itselläni esimerkiksi tod.näk. jazzin klassisin albumi Miles Davisin Kind of Blue ei millään mennyt jakeluun, mutta yhtenä kauniina päivänä sitä kuunneltuani se vaan jotenkin kolahti ja onkin nykyisin soitossa vähintään viikottain. Vaikken mä mitään noista jazzin hienouksista ymmärräkään, niin kummasti vaan toimii.

    Aiheesta vielä sen verran, että ei se dynamiikan puute ole varsinkaan nykyäänitteillä mitenkään stereoformaatin vika ja eihän livekeikallakaan mitään surround-soundia saa ja varsinkaan akustisella sellaisella... Ja moni aivan loistavalta soundaava ja dynamiikaltaan mainio äänite on tarjolla vain monona :eek:
     
  3. 71 dB

    71 dB Tuttu käyttäjä

    Liittynyt:
    19.01.2005
    Viestejä:
    11 436
    Saadut tykkäykset:
    771
    Ehkä näin on niiden kohdalla, jotka teeskentelevät musiikkimakunsa. Meikäläinen ei paljon teeskentele. Riittää että on rehellinen itselleen.

    Ei ole minun kohdallani. Monta kertaa olen pyöritellyt päätäni. Pidänkö mitä tästäkin? Levyhyllyyn ilmestyy tavaraa mitä ei olisi voinut kuvitellakaan hankkivansa tai edes kuuntelevansa vain vuotta aiemmin. Siinä pitää vain olla rehellinen itselleen ja myöntää tosiasiat.

    Minulla se kunnollinen musiikin tutkiskely vasta alkoi 26-vuotiaana! Siihen asti kuuntelin melkein ainoastaan konemusaa, joka tosin kukoistikin upeasti 80-90-lukujen vaihteessa (acid house/hip house/hardcore/breakbeat jne.) mutta klassisen musiikin löytäminen sai minut tajuamaan, ettei musiikin tarvitse olla ns. modernia tanssimusiikkia että meikäläisen ikäinen tyyppi siitä pitää. Musiikkihan on rakenteita ja käytetyt soittimet ja soundit vain ilmaisun "väripaletti".

    Ei sinusta tuolla asenteella taidemusiikin kuuntelijaa tulekaan. Joku kaunis päivä saatat yllättäen kuulla jonkin klassisen kipaleen, joka räjäyttää tajuntasi ja sen jälkeen huomaat kuinka naurettava asenteesi on ollut. Näin minullekin taisi käydä silloin 26-vuotiaana. :)

    Luuletko sinä että minä olen pakottanut itseni kuuntelemaan mielestäni vastenmielistä musiikkia? Ei se noin mene. Ensin pitää oppia pitämään jazzista. Sitten tutustutaan unkarilaiseen marakassi-musiikkiin. Sen jälkeen saattaa olla valmius jo ymmärtää unkarilaista marakassi-jazzia. Tuo prosessi saattaa viedä vuosia ja tapahtua huomaamatta muun kuunteluaktiviiteetin ohessa.

    Pieni itsensä altistaminen "vieraalle" musiikille on kyllä ihan tervettä, mutta ei sitä masokismia tarvitse tuntitolkulla joka päivä harrastaa, vaan esim. 10 minuuttia viikossa. Tuon verran ihminen käyttää aikaansa jo hampaiden harjaamiseen.

    Maailmassa on ihan liikaa musiikkia yhteen ihmiselämään. On jopa tärkeää "sulkea" ovia niihin suuntiin, jotka eivät tunnu kiinnostavan ollenkaan, mutta aina pitäisi olla jokin ovi auki.

    Kun on oppinut pitämään tarpeeksi monesta musiikin lajista, alkaa olla tilanne jossa lajilla ei enää ole juuri merkitystä, vaan musiikista joko pitää tai on pitämättä. On olemassa rock-musiikkia josta pidän todella paljon, mutta on myös paljon rock-musiikkia josta en pidä lainkaan. Ei ole mielekästä sanoa että pidän rock-musiikista. Mielekästä on sanoa että pidän King Crimsonista.

    Eikö olekin ihmeellistä ja mahtavaa tämä musiikkimakunsa laajentaminen? :thumbsup:

    Vuonna 1995 tiesin Bachin olevan satoja vuosia sitten elänyt säveltäjä. Pari-kolme vuotta myöhemmin elämä ilman Bachin musiikkia tuntui jo järjettömälle ajatukselle.

    Ei kannata huolestua siitä että levyhyllyyn ilmestyy ties mitä musiikkia. Kaikille musiikkia avoimin mielin tonkiville käy niin.

    Katu-uskottavuus on musiikkimaun kehityksen suurimpia esteitä. Katu-uskottavuus on p*rseestä. Kaikkien pitäisi olla rohkeasti oma itsensä.

    Itse sekosin Carly Simonin musiikkiin 2 vuotta sitten vaikka en jotain folk/country-juttuja kuuntele muuten ollenkaan. Aivan tajuttoman hyvää musiikkia ja Carly Simonin lauluäänihän on legendaarinen. Viime vuonna innostuin hieman Katy Perryn musiikista! :eek: Eikä tässä kaikki! Tänä keväänä tapahtui totaalinen sekoaminen Ke$han musiikkiin! Siis autotune-dancepoppiin, joka saa 15-vuotiaat likat kirkumaan. Ke$ha nyt vaan sattuu olemaan ainutlaatuinen yksilö, jolle ennustan häikäisevää musiikkiuraa. Ei välttämättä kaupallisen menestyksen kannalta, vaan musiikillisten saavutusten kautta. MTV:llä näytetty Ke$ha: My Crazy Beautiful Life -sarja oli aivan mahtava! :naminami:

    Itselläni menee kuuntelusetissä Bach, Ke$ha, King Crimson ja Autechre putkeen sujuvasti. Ei se ole sen kummempaa kuin katsoa kauhuleffan jälkeen komedia.

    Rahanmenon saa hallintaan kun budjetoi. Minulle on 100 euron kuukausibudjetti. Hyödynnän musiikin hankinnassa nettiä niin paljon kuin mahdollisista. Amazonin Marketplacessä on paljon tarjontaa hintaan £0.01 + postit £1.82 = 2,20 €. Tosin nyt tuli tilattua pari teknolättyä noin 12 euroa kipale...

    Ei mennyt minullakaan ihan jakeluun kun sen joku 10 vuotta sitten kuuntelin. Jatsia kuuntelen ylipäätään aika vähän ja se toimii minulle jostain syystä pienissä 15 minuutin annoksissa, jonka jälkeen sitä jotenkin "kyllästyy" siihen improvisointiin. Yllättävää kyllä, jazz on tavallaan monotonisin musiikin laji - sehän on improvisointia improvisoinnin perään!
     
  4. Ari

    Ari Käyttäjä

    Liittynyt:
    25.06.2000
    Viestejä:
    3 320
    Saadut tykkäykset:
    4
    Tuosta asiasta täytyy todeta täysin identtinen oma huomio. Monet tutut ovat niin fiksaantuneita "tuttujen biisien" kuuntelemiseen, että joskus oikein ihmettelee, että miten ne sitten alunperin tulevat tutuksi (vastaus: siellä hittiradioaseman tuttujen biisien sekaan lisätään 1 kerrallaan joku uusi biisi jota jankataan niin paljon että siitäkin tulee "tuttu biisi")... ja se mieletön pelko ei-tutun musiikin suhteen...

    Mutta täytyy tähän keskusteluun osallistua myös muutenkin, hämmästyneenä olen lukenut näitä nimimerkin Must@n@@mio kommentteja, ja olen epäillyt, että kyseessä on ihan puhdas trolli. Ainakin kirjoitusten sävy on hyvin paljon trollauksen omaista.

    Itse olen musiikkia harrastanut innokkaasti tuolta nuoruudesta saakka (innostuin joskus n. 10-vanhana) ja innostus ei ole ollenkaan vähentynyt tässä vuosien lisääntyessä (45 tätä kirjoitettaessa) ja minulla on kyllä toki muutama sellainen musiikin genre joita en varsinaisesti diggaa juurikaan, mutta muuten musiikkimaku on aika laaja-alainen. Niitä inhokkigenrejäkin tulee joskus kuunneltua... Se taas, onko musiikkitallenteessa 1, 2, 4, 5, 6 tai enemmän äänikanavia on aika toissijainen seikka, minulla on kyllä 7.1-kanavainen kuuntelulaitteisto itselläni käytössä, mutta usein kuuntelen musiikkia ihan stereofonisena joko kaiuttimilla tai kuulokkeilla. Hyvä musiikki ei kuvaa kaipaa, toisaalta ei se ole minua haitannut jos sellainen on ollutkin lisänä ja omistan kyllä useita monikanavaäänitteitäkin, mutta enemmän kuuntelen 2-kanavaisia tallenteita musiikista. Jotkut ovat äänitetty stereomikrofoniparilla, jotkut studiossa rakennettuja ja olen harrastuksen osana itsekin joitain äänitteitä miksannut (ja toiminut myös livetilanteessa äänen miksaajana) sekä ollut miksattavana muusikkona.

    Musiikin äänitteen kanavamäärä on kyllä äärimmäisen toissijainen seikka, tärkeintä on se millaista se itse musiikki on ja miten se on esitetty. Toki jotkut eivät kuuntele musiikkia ollenkaan, vaan vain äänitteitä ja laitteistoja... (huomatkaa ero) ja jotkut "hifistit" ovat tällaisia äänitteiden ja laitteistojen kuuntelijoita, itse kun taas ainakin koen pitäväni sitä itse musiikkia pääasiana ja se on vain positiivista, jos kuuntelun voi suorittaa tarpeeksi laadukkaasta tallenteesta tai laitteistolla. Paljon kuuntelen itse musiikkia iPodilla Spotify Premiumista PortaPro-kuulokkeilla, joka on usein ihan riittävän hyvää. Toisaalta esimerkiksi työpaikan Jabra-mikrofonikuulokkeilla en musiikkia pysty kuuntelemaan, äänenlaadultaan ne kelpaavat vain ja ainoastaan puhelinkäyttöön...

    Ja stereoäänitteen yksi perusideoita on se, että äänilähde voi olla missä kohtaa stereokuvaa tahansa, kanavien voimakkuusero, vaihe-ero ja muut sitten sen ilmaisevat. Henkilö puhuu, laulaa tai soittaa pisteessä x, stereomikrofonipari vastaanottaa äänen tietyillä tasoilla ja vaiheissa ja viipeillä, tätä 2-kanavastereoäänitteestä 2-kanavaisesti toistettuna kaiuttimet toistavat äänet samalla tasolla, vaiheessa keskenään ja samoilla viipeillä jotka mikrofonit ovat tallentaneet, niin kuuntelupaikalla se esittäjä kuulostaa olevan juuri siinä samassa pisteessä x verrattuna kuuntelijaan kuin alunperin verrattuna mikrofonipariin. Aika harvoin se siinä keskellä pönöttää, tai ainakaan kaikki esiintyjät... Toki studioäänityksessä näinkin voidaan tehdä, mutta ei aina. Se on tuottajan valinta, ei mikään standardi.

    Ja tottakai sitä edelleen kuuntelen myös sitä musiikkityyliä jota kuuntelin 15-20-vuotiaana, kuuntelenhan edelleen myös sitä musiikkia joka 10-vuotiaana sai minut innostumaan musiikista, samaten kuin myös vaikka tänä vuonna radiosta kuulemastani aivan uudenlaisesta musiikista jota en koskaan ennen ole kuullut. Tai sellaisesta vanhemmasta musiikista, jota en vain ymmärtänyt aiemmin...
     
  5. Must@n@@mio

    Must@n@@mio Uusi jäsen Blokattu

    Liittynyt:
    06.06.2013
    Viestejä:
    246
    Saadut tykkäykset:
    0
    Epäsuorien välivaiheitten, kaupallisella ahneudella kertomisen ja kolmen (4) lavennuksen jälkeen se ikävä kyllä KÄYTÄNNÖSSÄ on. Perusteluja löytyy edeltä.

    Todellisuus on surroundia sanan varsinaisessa merkityksessä: kuulet livenä ääniä joka puolelta ympäriltäsi. Stereo on 50-luvulla keksitty systeemi purkitetun äänen toistoon, äänentoistoalan vanha jeesusteipillä kasassa puksutteleva Lada. Todellisuuden renderöintikyky monikanavaisempiin toistosysteemeihin verrattuna todella huono. 50-luvun tekniikkaa. Ja sen kyllä kuulee.
     
    Viimeksi muokattu: 14.07.2013
  6. 71 dB

    71 dB Tuttu käyttäjä

    Liittynyt:
    19.01.2005
    Viestejä:
    11 436
    Saadut tykkäykset:
    771
    Aitoa surround -ääntä kuulee myös liikenteen keskellä kaupungin kaduilla ja Stockmannin hulluilla päivillä. Kyllä soundaa HYVIN! :)

    Stereota on käytetty luokattoman huonosti silloin tällöin, varsinkin 50- ja 60 -lukujen vaihteessa kun stereofoniset äänitteet olivat uusinta uutta. Puolet bändistä soitti vasemmassa ja puolet oikeassa kanavassa (ping pong). Hirvittävää kidutusta jopa kaiuttimista kuunneltuna puhumattakaan kuulokkeista ilman mitään crossfeedausta. :eek:

    Käsittelin yhden vanhan Dave Brubeckin jazz-levyn äänieditorilla koneella viitisen vuotta sitten stereokuvaltaan "kuntoon". Tein eräänlaisen crossfeedauksen, mutta niin että kaiutinkuuntelu optimoituu. Stereokuvaltaan käyttökelvoton äänite muuttui aivan kuunneltavaksi vaikka itse sanonkin.

    Nykyään laadukkaat klassisen musiikin stereoäänitykset ovat usein todella hyviä ottaen huomioon äänikanavien lukumäärä. Sinulta nämä vaan uhkaavat mennä sivu suun, koska olet päättänyt että et "taidemusiikkia" enää tässä iässä opi kuuntelemaan.
     
  7. vps358

    vps358 Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    11.02.2005
    Viestejä:
    4 726
    Saadut tykkäykset:
    479
    Kummasti ne vierailut Paapan kapakan illoissa -90-00-luvuilla ovat kehittäneet meikunkin musamakua...
    Valitettavasti meikun kapakkaillat on vietetty (invalidisoivan _ittumaisen sairauden takia)...

    T: Vesku