Tuokin on yksityiskohta joka on suoraan sarjakuvasta. Nixon näyttää siinä juuri tasan yhtä keinotekoiselta ja ziljoonalla naaman kiristyksellä rypytetyltä.
Voi olla, mutta jos muuten pyritään realistisuuteen, niin onko sitten ok, että henkilö, joka on/oli ihan oikeasti olemassa, muistuttaa kuminukkea? No ilmeisesti on, ainakin tekijöiden mielestä.
En ole lukenut sarjakuvia, enkä oikeastaan muutenkaan tiennyt elokuvasta muuta kuin takakannen tekstin, kun aloin sitä katsella. Ja kyllä elokuva aukesi minulle, ja varmaankin paras sarjakuvafilmatisointi, jonka olen nähnyt. Itse en lue mitään sarjakuvia, eikä edes hyvä filmatisointi saa minua niitä lukemaan. Kuten sanottu pidin elokuvasta paljon. Kertaakaan ei tehnyt mieli katsoa kelloa ja elokuva soljuikin läpi hyvin joutuisasti, vaikka olikin pitkä. En ymmärrä nykyajan viehätystä tehdä lähes kolme (tai jopa yli kolme) tuntisia pätkiä, koska useinkaan elokuvan liiallinen pituus pilaa muuten kohtalaisen hyvänkin leffan. Minuuttimääriä pitää käyttää kahden tunnin jälkeen hyvin harkitusti, mutta tässä elokuvassa pituus ei muodostunut ongelmaksi. Tosiaan, niin kuin joku jo mainitsikin, elokuvan kerronnallinen rytmi lähenteli sarjakuvaa. Ihmisten tarinoita lähestyttiin pieninä jaksoina, jotka oli sidottu päätarinaan. Tämä tapa piti mielenkiinnon yllä. Osa henkilöhahmoista jäi vähän etäisiksi, mutta se nyt vain on luonnollista, koska elokuvalla on rajattu pituus. Lisäksi tähän elokuvaan oli mahdutettu niin paljon tärkeitä henkilöhahmoja, ettei ihmekään, että yhden ihmisen tarinaa ei mahtunut paljoakaan mukaan. Luultavasti sarjakuva kertoo näistä henkilöistä syvällisemmin. Toteutus oli hienon näköistä ja kuuloista. Tässä tuntui toimivan lähestulkoon kaikki, joten arvosanaksi 4,5/5 tähteä.
Tarkoitushan ei tietysti ollut muistuttaa Nixonia, vaan Nixonista yleisesti käytettyä karikatyyriversiota, sarjakuvan idea kun muutenkin oli olla satiiri supersankarisarjakuvista. Eli siis esitetään se karikatyyriversio koko Amerikasta.
(Heitänpäs vielä tänne tuon arvosteluni Viimeksi katsomasi elokuvat-threadista) Toinen katselukerta, tällä kertaa kotosalla mukavammassa penkissä blu-rayltä. Elokuva on täynnä syvällisiä hienosti tehtyjä kohtauksia, lähes täydellisesti valituilla näyttelijöillä ja hienoilla roolisuorituksilla. Jopa Ozymandias toimi mielestäni hienosti tuommoisena Niles Cranen ja Teräsmiehen hybridiä muistuttavana mahtipontisena ja kylmähermoisena liikemaailman puolijumalana. Ensimmäisen kerran kun näin tämän teatterissa valittelin lievää takaliston puutumista. Tämän pituisissa leffoissa sitä tekee tietenkin huonosti paikallaolemiseen soveltuva tuki- ja liikuntaelimistö, mutta toisen katselukerran jälkeen keksin tähän toisenkin syyn. Vaikka elokuvasta löytyy roppakaupalla hienoja kohtauksia ja juoni käy perinpohjaisesti tarinan läpi, niin tuo ajasta ja paikasta toiseen hyppiminen saa kohtaukset tuntumaan hiukan irrallisilta, ja pitkä elokuva ei kokonaisuutena pysy ihan niin hyvin kasassa kun voisi toivoa. Mutta loppu kuitenkin viimeistään pelastaa elokuvan, suloisenkatkera loppuhuipennus oli vaikuttava molemmilla katselukerroilla, ja jää pyörimään mieleen loppuillaksi. (Lisäys) Vielä tuosta Director's Cutista, minun piti elokuvan katsomisen jälkeen oikein tarkistaa netistä että oliko tuo elokuva tosiaan pitempi, vai tarkoittiko tuo DC vaan jotain bonuslevylle lisättyjä deleted scenejä. Mutta kyllähän ne lisätyt kohtaukset googlettamalla löytyi, ja tulikin mieleen että toisaalta sehän on merkki siitä että uudelleeneditointi on toiminut, kun niitä kohtauksia ei sieltä elokuvan seasta erota. Ihan muutamassa kohdassa tuli sellainen heikko aavistus että tämä kohtaus taisi olla pidempi kun teatteriversiossa.
Ei ei ei ei, ja vielä kerran ei. Kyseessä ei missään nimessä ollut mikään hah-hah-haa satiiri karikatyyripelleily, vaan riisuttu versio supersankari mytologiasta. Sarjakuvassa Nixon on Nixon ja näyttääkin siltä, elokuvan versio on vaan surkeaa maskeerausta, kuten esim. Carla Gucinon järkyttävät meikit todistavat.
No eipä tämäkään ollut kovin kummoinen, vaikka selvästi parempi kuin Snyderin vastenmielinen 300-tekele. Paikoitellen tässä oli joitain peräti hyviä kohtauksia mutta tuli mieleen että taisi vaan alkuperäisen lähdemateriaalin hyvyys kuultaa läpi. Hidastukset ja idiosynkraattiset kamera-ajot pisti pitkän päälle pahasti tökkimään. Plussaa värimaailmasta. Musiikki oli melko itsestäänselviä valintoja. 2,5/5.
Nyt on Watchmen DC versio katsottu, enkä ikävä kyllä löytänyt kaikille kehuille perusteluja. Missasin tämän elokuvateattereissa ja sitten odotin (kehuttua) BD-julkaisua kuin kuuta nousevaa eli odotusarvo oli aika korkea. Niin ja sarjakuvaa en ollut lukenut etukäteen. Ennakkokäsitys hahmoista ja ruutukuvista antoi luvan odottaa melko suoraviivaisesti etenevää toiminnantäyteistä sarjakuvafilmatisointia, mutta elokuvassa olikin yllättävän paljon hidasta dialogia ja takautumia, jotka tekivät katsomisesta hieman rikkonaisen tuntuista. Lisäksi Dr. Manhattan oli hahmona jotenkin Pratchettin maailmasta, mikä ei oikein miellyttänyt. Vaikea elokuva, ei oikein osaa edes jäsentää miksi ei kolahtanut . Vaatinee toisen katselun... 3- / 5
Katseltu uudestaan DVD:ltä, edelleen tuntuu sellaiselta 3/5 - leffalta. Ihan kiva muttei mitään elämää suurempaa. Naisystävä huomasi tässä mokan jolle naureskeltiin sitten: Spoiler Kun Night Olw ja Silk Spectre II menevät vapauttamaan vankilasta tätä Rorschachia, on naisen jalassa kauheat korot kun tämä hyppää Arskasta ja laskeutuu kuperkeikalla katolle - käytävässä taistellessa korkkarisaappaat ovat muuttuneet lättäpohjakengiksi.
Odotukset olivat päässeet kasvamaan turhan korkeiksi, kun ei tullut syystä tai toisesta katsastettua tätä aikanaan teatterissa. Visuaalisesti Watchmen oli häikäisevä, mutta sisällöllisesti keskinkertainen - ihan ok, ei enempää. Joku tuolla aiemmin kiitteli sitä, että onneksi ei oltu valittu k11-linjaa, vaan pyrittiin tekemään ns. aikuisten supersankarielokuvaa. Sarjakuvaa tuntematta (ja sitä kritisoimatta) elokuva oli mielestäni hiukan lapsellinen ja kliseinen. Varmasti osittain tarkoituksella - joku saattaa sanoa - ja heittää vielä perään, että "tää oli hei sitä satiiria, dorka!". Ehkä oli, mutta itse diggailen enemmän siitä, että supersankarit seikkailevat ihan omassa ulottuvuudessaan, itselle tuli lähes myötähäpeän tunteita, kun sähkömies kävi voittamassa Vietnamin sodan. Tri Outolempi on osittain saman aihepiirin satiirin mestariteos, tämä ei. Paremmilla näyttelijöillä neljä tähteä olisi kuitenkin irronnut. Mustetahramies oli hyvä, muut ohuita. Esim Gerard Butlerin karisma yksin teki 300-elokuvasta uudelleen katsottavan, tästä ei yhtä hyviä suorituksia löytynyt. Joka tapauksessa elokuva tullaan varmaankin jollain lailla muistamaan visuaalisutensa ansiosta, ja sille minäkin lämpenin, samoin kuin upeille taistelukohtauksille. 3/5.
Tarinaltaan jopa omassa genressään typerä ja raskaasti ylihypetetty elokuva. Piti katsoa kahdessa osassa kun perse puutui; tämän auteurin varmin ei-napakymppielokuvan merkki. Ilmeisesti tohtori Manhattan oli olevinaan tarinan ainoa ns. oikea superhenkilö mutta melko superisti muukin naamioväki pisti populaa turpaan. Tämä oli kai sitä satiiri-huumoria? Jään odottelemaan uutta Mustanaamio-filmatisointia koska se sarjakuva on tuttu minullekin toisin kuin tämä sekasotku: Devil ei ole koira vaan vuoristosusi. Kohtalaisen tyylikkäästä CGI:stä yksi irtopiste. 2/5 P.S. Tulevalle Mustis-elokuvalle ennakkolähtöpisteiksi 5/5. Arvosana nousee 6/5:een mikäli elokuvassa Mustis hässii Dianaa tumman realistisesti.
Blu-ray tuli katottua eilen, ja juurikin sama hieno fiilis tuli mieleen kuin Matrixin ekan näkemisen jälkeen. Mielenkiintoista nähdä kuinka vahvasti tää leffa jakaa mielipiteitä. ½ /
Tuli myös tsekattua tämä tekeles jokin aika sitten ja samanlaisia huomioita oli.. Itse nukahtelin varmaan viis kuus kertaa leffan aikana ja tietty jäi katsottavaa seuraavan kertaa. Ei siis siinä mielessä niin kertakäyttö leffa kuin monet tällä hetkellä.. Erikoistehosteet tosiaan olivat hienoja, mutta jäi juoneltaan tylsäksi ja kliseiseksi. Mielestäni Tohtori Manhanttania oli liikaa ajallisesti, kun esim. Mustemies oli hahmona kiinnostavampi. +2/5.. Kaksi pistettä tehosteista ja tuotannosta. Plus siistä, että edes yritettiin tehdä aikuiseenkin makuun supersankarielokuvaa.
Sarjakuvaleffat ovat yleensä vain noloja tapauksia, mutta tätä katsoi ihan mielellään. Vaikka yleensä jätän värityskirjat lapsille, tämän olin lukenut eikä juoni sinällään tarjonnut yllätyksiä. Kiitettävän hyvin elokuvaan oli otettu kaikki oleellinen kohtuullisen pitkästä tarinasta. Ei tästä oikein haukkumista keksi, anteeksi teille kaikille jotka luulette että Pazze vaan nillittää.
Toihan oli hauskasti ilmaistu. Onhan sarjakuva ilmaisumuotona tyypillisesti hieman lapsekas. Ja usein sisältökin. Tämä toki jotain ihan muuta.