Voin allekirjoittaa. Katsoin itsekin tämän leffan vasta n. viikko sitten uudestaan ja ihan uskomattoman hyvän fiiliksen LiT kyllä jättää. Haikean hauska elokuva.
Tulipa nyt tänään katsottua taas Lost in Translation - edellinen kerta olikin teatterikierroksella. Ja tämä on toden totta oikeaa elokuvan juhlaa! Tässä on nyt kyse yhdestä kaikkien aikojen suosikkielokuvastani, ei yhtään vähemmästä. Lost in Translationin viipyilevä kerronta kolahtaa tänne päin todella hyvin. Elokuva jättää jälkeensä uskomattoman hyvän fiiliksen ja se synnyttää ajatuksia pääkopan ruodittavaksi vielä pitkäksi aikaa lopputekstien valumisen jälkeen. Kaunis, niin arkinen, hauska ja erittäin hyvän mielen katsojalle jättävä elokuva... 5/5
En voi kuin yhtyä edellisiin kommentteihin, elokuvan tunnelma on omaa laatuaan, ja tunne elokuvan jälkeen myös jotenkin "outo", erittäin hyvä fiiwis silti. Scarlett fanituskin sai tästä elokuvasta alkunsa :naminami:
Nyt on sitten Lost in Translation katsottu ja täytyypä sanoa, että kyseessä yksi tämän vuosituhannen parhaista elokuvista. Sofia Coppolan hienovarainen ja tunnelmallinen ohjaus yhdistettynä Bill Murrayn ja Scarlett Johanssonin hienoon näyttelemiseen takaavat ikimuistoisen elokuvaelämyksen. Lopun kuiskaus oli täydellinen tapa lopettaa elokuva. ***** Spoiler Elokuvan hienoimmassa kohtauksessa Bob ja Charlotte makaavat sängyllä. Bob makaa selällään täysin suorana ja Charlotte makaa hänen vierellään pienessä kippurassa siten, että hänen paljas jalkansa osuu hieman Bobin jalkaan. Hetki kun Bob laittaa kätensä hellästi Charlotten jalalle on yksi romanttisimmista hetkistä elokuvahistoriassa. Lisä maininnan arvoinen yksittäinen kohtaus on aamuinen golfinpeluu tuokio. Pitkä vihreä viheriö ja taustalla usvan seasta hahmottuva vuori. Kaunista.
pakko olla negatiivinen. Itse en niin suurta hypetystä tuohon leffaan koe. Katselin eilen illalla, sen vuoksi kun tällä sitä on hehkutettu. Leffa ei ollut huono, en sitä sano, mutta ei mikään mestariteoskaan. Hieman keskivertoa parempi leffa jonka kuitenkin jaksaa katsoa uudelleen. Näyttelijävalinnat olivat kyllä aivan loistavat. 3½/5
Eilen kattelin tämän tapauksen ja kyllähän se kolahti. Oli jotenkin fiilis, että nyt jotain rauhallista, tunnelmallista pyörimään ja Lost In Translation oli juuri sitä.:naminami: Komediaakin oli sopivasti mukana: esim. alun kohtaus, jossa Bob seisoo hississä keskellä kahta päätä lyhyempiä japanilaisia, aiheutti lieviä naurunpurkauksia.
Todellakin aivan mahtava elokuva. Näin joskus kauan sitten, enkä oikeen muista mitä mieltä leffasta olin. Nyt olen. Tämä leffa tosiaan vaatii tietynlaisen rauhallisen fiiliksen osuakseen kunnolla. Itse olin pienellä kävelyllä rauhallisessa yössä, poltin muutaman savukkeen katsellen kuuta ja sitten istuin nojatuoliin nauttimaan leffasta. Loistava fiilis näin jälkikäteen. ps. Onko asiantuntijoilla suositella ehkä joitain hieman samantyylisiä leffoja?
Jarmuschin "Broken Flowers" voisi ainakin olla hieman samanhenkinen, ja uskaltaisin pienin varauksin suositella myös Paynen "Sidewaysia" sekä Linklaterin "Rakkautta ennen aamua" ja "Rakkautta ennen auringonlaskua" -elokuvia.
Eilen teki mieli katsoa jälleen, olikohan 3. vai 4. kerta. Parhaimpia. Leffoja. Ikinä! 6/5 Kaikki on jo sanottu, löpinät sikseen.
Loistava elokuva, joka omalla kohdallani iski kovempaa kun katsoin sen toisen kerran. Jokin tässä vaan kolahti, en sen enempää osaa analysoida. Arvosana, 5/5.
Tuli katsottua yksi päivä tässä uudelleen ja extrat myös. Kannattaa vilkaista, ihan hauskoja pätkiä leffan tekemisestä. Sellaisia asia pisti silmään, että scarlett ei ollut making of dokkarissa millään lailla mukana... lisäksi joku japanilainen taisi mainita, että scarlett olisi jotenkin ikeä... onkohan kunnon bitch kyseinen muija?
^Olet varmaan nyt jotain ymmärtänyt väärin. Voi se Scarlett olla bitch, mutta tuskin siellä ekstroissa nyt sentään kukaan häntä mollaisi?? Varsinkaan kukaan japanilainen, koska eivätkös he ole ihan saatananmoisia nuoleskelijoita, varsinkin jos länsimaista tulee joku kaunis näyttelijätär. Last Samurain ekstroissakin ne japsit hehkuttivat kuinka Cruisesta kasvoi kuvausten aikana aito samurai. Just joo...hirveetä mielistelyä.
Tällaista huhuahan liikkui muistaakseni. Olisko S.Coppola jopa todennut ettei enää tee ikunapäivänä duunia neiti Juuuhanssonin kanssa. ... Ja joku kyseli samanlaisia leffasuosituksia, jo ehdotettu Broken Flowers on ainakin Bill Murrayn puolesta hyvin samantyyppinen leffa. Sideways ehkä myöskin, tosin siinä on ehkä aavistuksen, astetta "ronskimpi" meininki, jos näin karskisti voidaan liioitella.
Japaniset ovat kohteliaita, mutta yhdeltä kysyttiin mielipidettä scarletista ja se meni about: Sweet, nice, bitch, beatiful, ja muita kehuja ts keskellä oli haukkumasana kehujen joukossa. haukkumasana ei ollut bitch, mutta joku vastaava kyllä, en vaan sitä juuri nyt muista
eli itselleni ei oikein kunnolla kolissut. Melkein annoin kolme tähteä, mutta päädyin hieman vähempään. Odotuksiini ja lukemaani hehkutukseen nähden jäi pliisu jälkimaku, pitäisiköhän katsoa joskus toistamiseen. Ei ollut varsinaisesti huonokaan leffa, mutten oikein jaksanut innostuakaan missään kohdassa. Se joku vain puuttui. Plussaa siitä ettei ole tyypillistä Hollywood -massatavaraa, vaan omantyylisensä leffa. Näyttelijävalinnoistakaan en aivan samaa mieltä ole, omasta mielestäni Bill Murray ei vain jotenkin toiminut, vai olikohan osittain kässärin/ohjauksenkin vikaa. Vaiko katsojan, eli ehkäpä toimi juuri niin kuin pitikin, mutta ei vain ole minun makuuni. Ja tosiaan, mikään puhdas komedia ei ole kyseessä, itsekin odotin enemmän kohellusta japanilaisiin tapoihin yms. liittyen, näkemäni mainoksen perusteella. Katsomisesta on jo useampikin viikko vierähtänyt, mutta suurinpiirtein tältä muistan sen nähtyäni tuntuneen. IMDB:n keskiarvo on melkoisen hyvä 7,9 ja saihan leffa yhden Oscarinkin. Scarlett Johansson on myös aika ihqu hereromiehen näkövinkkelistä, mutta ei minun mielestäni ainakaan juuri tässä elokuvassa mitenkään mieliinpainuvaa näyttelemistä ollut, suuntaan tai toiseen. Ei kyllä kait mitenkään erityisen vaativa roolikaan ollut. Näin siis minun mielestäni, sen syvällisemmin analysoimatta. Ja kauheatahan se olisi jos kaikki pitäisivät aina samoista leffoista. Ja vaikeata on tämä tähtien antaminen, jonain toisena päivänä olisi kenties tuntunut selvästikin paremmalta tai jopa huonommaltakin. Tähteni ovat ihan puhtaasti fiilispohjalta. Ei nyt aivan samanlainen, mutta kuitenkin myös sen genren leffa, jossa "ei tapahdu mitään" on The Station Agent (2003). Se on tehty samana vuonna ja saanut IMDB:ssä samaiset 7,9. Itse kuitenkin pidin siitä selvästi enemmän kuin Lost in Translationista, vaikka leffa loppuukin jotenkin oudosti kesken. Olen näköjään neljä tähteä antanut, ehkäpä antaisin edelleenkin, siitä on jo jonkun aikaa kun olen nähnyt. Ei aivan kiitettävän hyvä, mutta hyvä kuitenkin, mukavaa vaihtelua äksönleffoille. Ja se jokin löytyi, toisin kuin Lost in translationin kanssa. Ei varmaankaan aivan teinien makuun tämäkään. Jos ei nyt mikään muu, niin ainakin se yhdistää em. kahta leffaa, ettei kummassakaan ole yhtäkään varsinaista seksikohtausta L-lakanoineen, bensaräjähdyksiä, terroristeja, one-linereita viljeleviä steroidisankareita, agentteja ihmevempaimineen, näyttäviä CGI-efektejä tms. ja molempia voi kuvailla adjektiivilla "lämminhenkinen". Pari muuta pääosin rauhallista, lämminhenkistä ja tunnelmaltaan tavallisesta Hollywood-viihteestä poikkeavaa leffaa vielä. Amélie tai tarkemmin Fabuleux destin d'Amélie Poulain, Le (2001) on mielestäni selkeästi kiitettävän hyvä, vaikka moni sitäkin kyllä tuntuu inhoavan. Mielestäni Audrey Tatou on nappivalinta rooliinsa, mutta kaikki eivät tunnu häntä sietävän, leffan liian satumainen ja epärealistinen pariisikin taitaa osalle tökkiä. Itseäni ei kyllä haittaa, päin vastoin. Tämäkään ei puhdas komedia ole tai edes aivan perinteinen romanttinen komediakaan. Herkille ihmisille suosittelen, muille saattaa tökkiä pahastikin. Leffana toki paljonkin edellistä vaatimattomampi, mutta hatarien muistikuvieni mukaan ehkäpä siltikin hieman Lost in Translationia parempi, on alelaarista pongaamani Décalage horaire eli englanniksi 'Jet Lag'. Erittäin kevyt romanttinen komedia ilman mitään erikoisuuksia, ei efektejä, seksikohtauksia tai edes räjähdyksiäkään. Mutta ainakin muistikuvieni mukaan ihan kohtalaisen hyvä minimaalisiin odotuksiini nähden (yleensä kun moiset tuppaavat olemaan aivan sietämättömän kauheita). Tottakai, Renon tähdittämistä leffoista etenkin Léon on tietenkin erittäin paljon parempi, mutta sehän onkin tyyliltään jo jotain aivan totaalisen muuta kuin unelias tai rauhallinen.
Pitkästä aikaa tuli katsottua tämä elokuva kokonaan. Omasta mielestäni kerrassaan loistava leffa, ihan täydellinen. Nyt hyvillä mielin nukkumaan.
Nähty vuosia sitten, eikä tässä nyt ollut oikein muuta hyvää kuin Murray, mutta hänkin sopii parhaiten ihan muihin leffoihin kuten vaikka Broken Flowersiin, katsokaa se niin ymmärrätte millainen tämän olisi pitänyt olla. Sellaista keinotekoista tekotaidettahan tämä, joka tuntuu nyt olevan muodissa 2000-luvulla. Et niinku mitään ei tapahu, jännää ja siistiä, tosi oivaltavaa! Mikä tän pointti niinku oli noin niinku muuten? Joo eksyminen erinäisiin juttuihin on hauskaa ja helvetin yleistä, mutta. Tylsemmänpuoleisia elokuvia oli. Coppola voisi konsultoida isäänsä miten tehdään vetävästi kerrontaa ja jättää Apocalypsen katselut vähemmälle. Korkeintaan pari tähteä.
Tämä on harvoja leffoja, jotka on tullut katseltua useampaankin kertaan, vaikka juonen kiemurat ovatkin hyvin muistissa. Bill Murrayn työskentely yleensäkin on lumoavaa ja vielä ihana Scarlett kruunaa tämän kaiken. Rainaan on saatu hienosti kahlittua oravanpyörästä irti päässeen ihmisen tapa käyttäytyä kaukana kotoa. Tästä tulee hyvin paljon mieleen Somewhere leffa, johon myös ihastuin samankaltaisen päähahmon vuoksi.