Olen itse aika pitkälti Säätäjän linjoilla siinä että yleensä ihminen pystyy tottumaan ja jopa oppia pitämään melkein ruoasta kuin ruoasta. Olen myös itse aktiivisesti totutellut itseäni moniin erilaisiin ruokiin, enkä kadu kertaakaan. Kuitenkin kannattaa muistaa että eri ihmisillä on esimerkiksi suun kemiassa eroja, jolloin mautkin ovat ihan kemiallisessakin mielessä erilaisia eri ihmisille. Omakohtaisena esimerkkinä voin mainita erästä harmillisen suosittua aitoa shamppanjaa joka minun suussa tuo ensimmäiseksi mieleen happaman röyhtäisyn (tai jopa oksennuksen). Pystyn sitä kyllä juomaan, mutta jos toista lasillista tarjotaan valitsen holittoman vaihtoehdon. Pahin tuntemani maku on ehkä huonoksi mennyt ultrapastöroitu maitotuote (pitkään kestävät maidot ja kermat). Ne kun ei rehellisesti happane vaan pilaantuu mätänemällä, jolloin maku muuttu todella kaameaksi. Jekovit d-vitamiinivalmiste on myös sellainen että ajatus siitä että sitä annetaan pikkulapsille puistattaa.
Natto (Japanilainen papulima) ei ollut mitenkään hirveän herkullista, ei ulkonäöltä eikä maulta. Silti inhoan ehkä kuitenkin enemmän jotain anjoviksen makua...
Samaa mieltä, ennäkkoluulottomuus kannattaa, mutta Juuri näin, kyllä niitä "sisäisiäkin" syitä on. Jossain tv-ohjelmassa selvisi että mm. intro- ja ekstrovertit kokevat jonkun maun aivan eri lailla. Tulikin mieleen lakka, ole ikinä sietänyt lakkatuotteita. Vaimo on hulluna niihin ja suhtautui minun inhooni aivan kuin olisin tehnyt vain kiusaa, eihän kukaan voi olla pitämättä niin ihanan makuisista tuotteista. Yritin hampaat irvessä ja naama vääränä syödä niitä aviosovun vuoksi mutta vaikeaa oli. Onneksi asia tuli esiin erään elintarvikekemistin ollessa paikalla. Hän sanoi heti että tuttu juttu, lakassa on jokin tietty aine jota jotkut eivät siedä. Kyllä helpotti.
Tuo Jekovit on muuten aivan hirveän makuista. Mutta tehoaa hyvin jos muksuilla rupeaa tulemaan "vääränlaista" sanastoa. Ei tarvitse kuin kerran kiroilun jälkeen maistattaa tuota, niin ei varmasti toista kertaa halua. Suun peseminen saippualla ei ole lähellekkään yhtä tehokasta. Ja nyt varmaan joku soittaa johonkin suojelutoimistoon ja syyttää kidutuksesta. Niin ainehan on sellaista jota noille pikkumuksuille syötetään ihan lääkärin määräyksestä.
Mielenkiintoinen henkilökohtainen ratkaisu. En saa mieleeni miltä Maki-sushi näyttää, mutta kun sushista on puhe niin voisin olettaa kyseisen maun olevan wasabi- eli piparjuuritahnaa. Vihreää, voimakkaanmakuista. En muista ruokalajia mutta krokotiilimies leffassa Dundee sanoi jostain ruoasta että "it tastes like shit but keeps you alive." Afrikassa oltaisiin valmiita tappamaan ihmisiä niistä ruokalajeista joita täällä mainitaan pahanmakuisiksi.
Jossain 'kiertelevä kokki'-sarjassa oltiin Norjassa tai Islannissa. Opas kaatoi poron, ja pisti sitä lihoiksi. Kertoi kokille/vieraalle kuinka on suurta paikallista herkkua poron vatsalaukku ja siellä muhinut jäkälä. No, pitihän sitä sitten juontajan maistaa :hitme: Oli hieman liian hapokasta...Siis sehän oli oppaan vitsi ja tämä siihen lankesi. Ei ole minulla tarve kokeilla ihan kaikkia makuja, enkä aivan täysin allekirjoita sitä että kaikkia makuja oppisi maistamaan. Mutta toisaalta eri makuja maistelemalla makuaisti kehittyy ja löytyy ne suosikit. Eikä kukaan jaksa pelkkää sokeriakaan koko elämäänsä syödä, vaihtelua olla pitää. Mutta poron vatsalaukut jätän muille suosiolla.
Oma vintiö taas näyttää nauttivan kyseisestä mönjästä joten päätin maistaa sitä itse. Aivan hirveän makuista ja kakistelin sitä tovin. Ehkä tuo parinkymmenen maistelun sääntö toimii tuohonkin aineeseen - tosin nappula on nauttinut sen köhimättä alusta lähtien.
Näinhän se on, ja toden totta monesti meillä täällä hyvinvointimaissa puuttuu kokonaan sen arvostus, ettei meidän tarvi nähdä nälkää (esim. opiskelijoidenkin ns. hätä on aika kaukana Afrikan hädästä). Kuitenkin haluaisin tuosta ylläolevasta kommentista sen verran sanoa, että nythän me siis puhutaan mauista, ja Afrikan ihmisille taas sellainen asia kuin maku on aika toissijainen asia usein. Eiköhän siellä kuitenkin laiteta ruokaa suuhun sen takia, että pysytään elossa eikä sen takia, että jokin tietty ruoka maistuu hyvältä. Tokihan se tietenkin on niinkin, että kulttuuri- ja tottumuksellisista syistä eri puolilla maailmaa tykätään eri asioista (vaikkei nähtäisi nälkää).
Aivan, jos siis aikoo Jekovittiä käyttää rankaisukeinona, pitää ensiksi vierottaa siitä. Jos siis sattuu olemaan niin, että ko. d-vitamiinin lähde on ollut muksuilla käytössä.
Ettei olis ollut tämä (jonkun) sivettikissan jätöksistä jauhettu tuote, jolla on aivan sairas kilohinta? Ideahan on, että nuo elikot ovat ronkeleita ja syövät ainoastaan parhaat pavut, jotka sitten menevät melkein sellaisenaan sivettikissan läpi. edit. etsin lähteen: "Also called Ca Phe Chon, chon means "weasel" or "fox" in Vietnamese; in this instance, however, the animal is actually a palm civet. The large Trung Nguyen chain of coffee shops in Vietnam sells a variant of this coffee that is artificially processed by subjecting the unroasted beans to enzymes that purport to duplicate the effects of the weasel's digestive system." http://www.thecoffeefaq.com/8miscellaneous.html
Banaani on äkkiseltään pahin maku minkä keksin. Johtunee myös osittain banaanin ällöttävästä koostumuksesta. Joskus tätä kuitenkin tulee syötyä helppouden ja ravintoarvojen takia. Raaka kerma ei myöskään mielytä. Esim. lappalaisten erikoisherkku Lapin leipäjuusto tarjotaan - tai ainakin tarjottiin mulle - kermaan upotettuna ja lakoilla höystettynä. En käsitä miten kermaa voi nauttia näinkään naturellina. Osana jotain suurempaa kokonaisuutta se on kuitenkin oiva tuote. Puhtaasti maitoon keitetyt puurot, vellit ja keitot saavat myös ajoittain epämielyttävän olon aikaiseksi. Joten voisin kuvitella tuon makaroonivellin liittyvän tähän joukkoon. Tätä threadia kun lukee, tuntuu siltä, että koostumuksella on aika paljon merkitystä "makuun" .
Taitaa lapsilla olla makuaisti vähän hakusessa, oma nappulakin otti kakistelematta kun itseltä meinasi laatta lentää kun maistoin. En muista mistä syystä vaihdettiin Dee-tippoihin jotka puolestaan maistuvat lähinnä sokeriliemeltä. Japanissa mieleen jäi omalaatuisen koostumuksensa vuoksi merisiilin sisälmys (merisiili halkaistaan elävänä ja asetetaan sellaisenaan tarjolle). Maku ei ollut niin paha kuin olisi voinut kuvitella mutta ulkonäkö muistutti ripulia :sick:
Aika hyvä huomio. Monesti "pahanmakuiset" ovat niljakkaan oloisia tuotteita kuten sienet, oliivit, keitetty kaali tmv. Niiden suutuntuma on epämiellyttävä ja siten kyseinen ruoka-aine "maistuu" vastenmieliseltä. Tämä on ehkä osittain syy sille, miksi voi olla helppoa oppia syömään inhoamaansa ainetta toisen aineen seassa. Jos vaikka oliivit jauhaa hienoksi tahnaksi ja laittaa kastikkeeseen, niin inhottava suutuntuma häviää kokonaan. Kun tämän jälkeen oppii pitämään mausta, on helpompi alkaa syödä kokonaisia oliiveja.
Näinhän se on. Äyriäiset, mustakalat, (nahkiaiset), simpukat lienee parhaita esimerkkejä. Ja sienet myös. Eikös se makuaisti ole alunperin kehittynyt tunnistamaan myrkyllisen ja pilaantuneen, joten suurin osa – jos ei kaikki – "pahanmakuisuudesta" on jollain tapaa emotionaalista. Itse en kyllä ole vielä onnistunut keksimään miksi en siedä banaanin makua. Liekö jostain lapsuuden traumasta kyse, esim. hammaslääkärin maustetusta fluorista tms. Ehkä en vaan tykkää syödä vauvanruoan oloista mössöä enää aikuisiällä .
Hmm, banaani kun menee huonoksi siitä lähtee (enemmän?) jotakin liuotinta muistuttava tuoksu/haju. En nyt saa sopukoitani tällä kertaa kaivettua, että mikä se on, mutta kun seuraavan kerran olen tekemisissä ko. liuottimen kanssa, se palautuu kyllä mieleeni. Samaa tuoksua/hajua saa irti myös kuivatuista banaanilastuista. Mutta tosiaan banaania en haistellessani en saa tuota liuotinta(?) mieleen, mutta kun olen toisinpäin tekemissä tuon aineen kanssa assosiaatio syntyy heti tuonne banaanin suuntaan. Itseäni ei bananin maku tai haju häiritse, mutta voisin helposti kuvitella tuon sivujuonteen mahdolliseksi inhon syyksi.
Banaani on hyvää, varsinkin sellainen vähän raaka yksilö. Jotain negatiivista sentään, nimittäin banaanin maiskutus on maailman iljettävin ääni
Maki-Sushi Ei se todellakaan wasabia ollut. Kertomani perusteella tuttavani epäili sen (ruskean mönjän) olevan nattoa, mutta en ole varma. Pirun pahaa se ainaki oli.
Joskus 15-vuotiaana maistoin äidin ostamia normaalin näköisiä keksejä. Makua niissä ei ollut juuri lainkaan vaan olo oli kuin pahvia syödessä. Pääsiäisen aikaa kun silloin vietettiin niin ristin keksit "sokeritautisten uskovaisten pitkäperjantaikekseiksi".