Voi siitä olla haittaa, jos esim 4K-kuvaa ei näytetä nelinkertaistamalla joka pikseli vaan skaalaamalla se jotenkin "älykkäästi". Silloin kuva saattaa pehmeitä aavistuksen. Esim. 1080p-kuva tuppaa olemaan aina vähän epäskarpimpi 4K-telkkareissa kuin FullHD-telkkareissa. Mutta puhutaan sellaisista eroista, jota liikkuvassa kuvassa ei erota.
Johtuu varmaan telkkarin skaalausesta. Pienellä terävöityksellä silmää voi huijata jonkin verran. Aikoinaan kun siirryin Full HD projektorista 4K projektoriin, niin samalla UHD soittimella vanhatkin Blu-ray elokuvat näyttivät ainakin omaan silmään entistä terävemmältä, kun annoin soittimen tehdä skaalauksen UHD tarkkuuteen.
Itseasiassa aika paljonkin. Aivan mahdoton esim. erottaa liikkuvaa 4K materiaalia FullHD -materiaalista jos jälkimmäiseen käyttää esim Darbeeta.
Kyllä. Mutta sen voisi tehdä myös niin, että kerrotaan pikselit neljällä eikä arvata sekaan yksityiskohtia. Kuva säilyy alkuperäisenä, mikä miellyttänee kovimpia puristeja.
En ole signaalinkäsittelyn expertti, mutta koulussa opetettiin että jos haluaa tuplata sampletaajuuden, eli tuplamäärä sampleja kuten tässä resoluutiota, niin ei missään nimessä kannata vain kopioida sampleja kahteen kertaan, vaan lisätä nollia joka toiseksi sampleksi ja sitten suodattaa. Parempi lopputulos kuin vaan kopioimalla samplet. Uskoisin että sama myös resoluutiossa, tosi harvoin edes tietokonekäytössä on niin terävä raja, että pikselin rajalla ensimmäinen pikseli on täysin eri värinen kuin toinen pikseli. Yleensä väri vaihtuu niin että ensimmäinen väri feidaa pois ja toinen väri feidaa tilalle muutaman pikselin ajalla. Tällöin se vastaa analogisen signaalin näytteistystä ja tuota signaalinkäsittelyesimerkkiä.
Tähän ehkä sanoisin, että juurikin tietokonekäytössä tuo pikseleiden väriero voi olla jyrkkä ja värien feidaamista ei harrasteta ellei sellaista asetusta laita erikseen päälle. Sama myöskin tietokonepeleissä, joissa grafiikka-asetuksista riippuen sahalaitaa voi näkyä aika paljonkin. Sitten taas videokuvassa tuo muuttuu, kun videopakkausalgoritmit lisäävät tuota pikselien feidaamista käytännössä aina. Toki hyvillä asetuksilla sitä ei välttämättä näe. Itse olen paljontallentanut tietokoneen kuvaa videoiksi koulutushommissa. Ja tuossa saa välillä olla tarkkana, että valitsee oikeat pakkausalgoritmit sekä myös resoluution oikein, jotta saa 1:1 videokuvan näytön pikseleistä. Muuten yksityiskohdista tulee sumeaa mössöä.
Ketjun otsikon ajatus jäi kaivelemaan ja piti sitten pureutua vähän syvemmälle tuohon "silmän resoluutio" ajatukseen. Tälläistä sain kerättyä: Ihmisen silmällä ei ole kiinteää 4K tai 8K-resoluutiota. Sen erottelukyky on vaihteleva; erittäin korkea pienessä, tarkennetussa keskiosassa (fovea eli verkkokalvon keskikuoppa, tarkan näön alue) ja erittäin matala reuna-alueilla. Eli jos istuu oikealla katseluetäisyydellä korkealaatuisesta televisiosta, 4K-näyttö todennäköisesti näyttää enemmän visuaalista infoa kuin silmä pystyy erottamaan. Ton tarkkuudenhan voi itsekin todeta, kun nyt esimerkiksi tässä monitorin edessä istun, keskellä on erityisen tarkka alue joka tuntuu häipyvän epäselväksi muhjuksi näkökentän reunoja kohti, mutta sielläkin pienikin liike kiinnittää heti huomioni. Pöhinäsanoja joihin törmäsin oli "1 kaariminuutti" (kuudeskymmenesosa asteesta, 1/60, engl. arcminute) joka mittaa parhaan ihmisnäön erottelykykyä kahden yhdensuuntaisen viivan välillä. Pikselitiheys (DPI/PPI, pistettä/pikseliä per tuuma) pitää olla aika suuri ettei silmä erota sitä esimerkiksi lukuetäisyydellä; 300 PPI alkaen tarkkuudet näyttävät tasaisilta ihmissilmään. Tästä ilmeisesti tulee Retina-näyttöjen nimi, sillä yksittäiset pikselit ovat pienempiä kuin silmän yhden kaariminuutin erottelukyky. Löysin lukua 576 Megapikseliä käytettävän kuvaamaan silmän tarkkuutta, mutta se on huono tapa ilmaista asia. Se on laskettu ottamalla silmän 1 kaariminuutin resoluutio ja käyttämällä sitä koko 120 asteen vaakasuoraan ja 140 asteen pystysuoraan näkökenttään, mutta silmä pystyy niin tarkkaan erotteluun vain em. fovean alueella, joka on vain noin 2 astetta leveä.