Vaikea sanoa, kun VHS-kasetteihin meni myös tuohon aikaan paljon rahaa. Tietysti tuolloin oli ostettu jo toinen DVD-soitin noille 2-alueen levyille. Sony? Kaksi jaksoa Deep Space 9 ja Voyager 140 mk kipale (280mk) ja näitä odotettiin kuin hunajaa mesikämmenelle. Tiistai taisi olla päivä. Joutui soittamaan liikkeeseen, onko kasetit tullu? Sitten sporalla kiireessä haku ja illalla oli neljä jaksoa Trekkiä katsottavaksi. Tuosta muutama vuosi myöhemmin jalostui Play.com ja sieltä Stargate SG-1. Neljä jaksoa per DVD ja sitä postilaatikon kolahdusta odotettiin yhtä innokkaasti kuin Jehovat Jeesuksen uutta tulemista. Niissä taisi loppu vuosina olla jopa suomitekstit. Ne kokonaiset kausi boksit tuli paljon myöhemmin. Sitten kun DVD löi täällä läpi ja Anttilakin vielä porskutti isolla leffa osastolla. Plus olisit joutunut odottamaan kokonaisen vuoden sitä kausi boksia, kun nyt sait neljä jaksoa sitä mukaa kuin sarjaa ilmestyi. Olisiko ollut 11,99€ per levy ja ei postikuluja Jerseyn saarelta? Oli se hienoa aikaa. Aloita antikka/leffakauppa kierros Kalliosta Filmifriikistä, metrolla Kamppiin, siitä niitä takakatuja (Eerikikatu) pitkin varmaan tusina antikkaa/leffa kauppaa kohti Manskua ja Stokkaa. Sitten Asematunnelin Anttila. Se oli melkein taivas. Aina jotain isossa tarjouksessa. Ja sieltä Akateemisesta antikasta Fredalta tuli ostettua hyllymetreittäin SciFiä. Kaikkia noita Asimoveja, Herberttiä ja muita, jotka nykyään maksaa maltaita.
Itse en juurikaan VHS-kaseteilla leffoja ostellut. Star Wars originaalitrilogia löytyi sekä alkuperäismuodossa että special editionina. Oli oli, mutta sitä luuli aikoinaan elävänsä ihan normiaikoja eikä mitään erityisen hienoa aikaa. 2000-luvulla piti sitten tulla ne hienot ajat, mutta ei tullutkaan. Tuli aina vaan paskemmat ajat. Erityisesti 2020-luku on ollut totaalisen hanurista. Minulla nuo stadin kiertämiset liittyivät lähinnä CD-levyjen metsästykseen. Mukaan tuli sitten DVD-levyt vuodesta 2001 eteenpäin. Olin myös alkanut ostaa netistä joskus 1998. Moni musiikkilevykauppa lopetti vuosituhannen vaihteen tienoilla. DVD ehti päivittyä Blu-ray:hin ennenkuin leffamyynti karahti kiville streamauspalveluiden takia.
Voi saatanan saatana. Pitikö taas mennä etsimään "tietoa". Se kun lisää vain tuskaa. Lähdin alun perin tutkimaan tuoreimpia uutisia noista WB:n dvd-kupruista, kun siellä tehtiin vuosia sutta ja sekundaa. Siinä samalla tulin kuitenkin kysyneeksi googlelta, että mikä mahtaa olla Blu-Ray levyjen elinikä odote. Löysin siihen liittyen (tavallaan) hieman huolestuttavaa tietoa, joka tuli minulle yllätyksenä. Tiedä, onko tästä puhuttu aikaisemmin, kun kanukkien tutkimus taisi olla vuodelta 2020. Laitan linkit juttuihin tuohon alle. Summa summarum: BD (ROM) levyille luvataan keskimäärin 10-20 vuoden elinikää. Sehän on...aika säälittävää. Kuvittelin, että se olisi pikemminkin joku 50-100 vuotta normaalioloissa ja sisätiloissa. Voiko tuo nyt olla noin? Toki on hyvä mainita myös seuraava juttu: tuossa Gizmodon artikkelissa todetaan, että tarkan tiedon saaminen aiheesta on hankalaa, koska tutkimuksissa on painotettu lähinnä cd, dvd ja bd R-levyjen kestävyyteen jne. Se kiinnostaa ilmeisesti enemmän noita kansallisarkistoja jne. -ymmärrettävistä syistä. Gizmodon artikkelissa sanotaan mm. että "While there might be a few eccentric VHS heads out there, a majority of physical media fans will be collectors of Blu-rays and DVDs. What’s the lifespan of a collection like that? The bad news is this: nobody really knows." Artikkelin kirjoittaja ei saanut kommenttia BRD assosiaatiolta, mutta juurikin yksi tuon kanadalaisten tekemän tutkimuksen tehneistä henkilöistä vastasi edes jotain. "Ern Bieman, a digital preservationist with the Canadian Conservation Institute, told me that commercially produced Blu-rays—if they’re undamaged and stored correctly—should last at least 20 years. “They could certainly last longer, but you wouldn’t want to bank on it,” Bieman said." En nyt ole myymässä tai heittämässä roskiin kokoelmiani, mutta 20-vuotta. Kuulostaa edelleen aika kehnolta. Ei niitä kyllä noin meille mainostettu. Tosin tuossa alla löytyvässä tutkimuksessa dvd ja bd read only levyt ovat jostain syystä samassa kategoriassa. Luulisi niissä olevan fyysisiä eroja, jotta ne arvioitaisiin erikseen. Mutta kuten sanoin, niin tutkimus nojasi kai enemmän siihen "R" -kategoriaan ja niiden vertailuun. Gizmodo: https://gizmodo.com/how-long-will-your-blu-ray-collection-last-1851379157 Kanadan jutut: https://www.canada.ca/en/conservati...tute-notes/longevity-recordable-cds-dvds.html
Henkilökohtaisesti en koe pienintäkään paniikkia, mitä fyysisen formaatin keräilyyn tai harrastukseen noin yleisellä tasolla tulee, sen enempää asiassa esitettyjen spekulointien kuin muunkaan informaation valossa. Omistamisen oikeuden riemua ei vähällä lannisteta. Ennemminkin olisin "huolissani" esimerkiksi kiinnostavimpien genre-elokuva julkaisujen saavutettavuudesta, joiden enenevässä määrin lisääntynyt eksklusiivisuus vaikuttaa jakavan keräilijät kahteen leiriin varallisuuden sekä sijainnin mukaan. Enemmän ostaisin, jos talous sen sallisi.
Joo, sitä tuntee asuvansa jossain suljetussa Pohjois-Koreassa kun fyysisen formaatin kanssa saa kärvistellä korkealle kohoavien tulli-, kieli-, toimituskulu- ja aluekoodimuurien kanssa... ...olen jo ajat sitten lopettanut uneksimasta siitä, että sitä saisi hommattua kaikki vanhat Pink Panther leffat tai vaikka Haneken The Piano Teacher -leffan kokoelmiinsa. Muurit murtavia julkaisuja ei vaan ole eikä tule! Toki kaikenlaisia jänniä leffoja julkaistaan koko ajan ja niitä voi toki ostella (ihan jännää touhua), mutta kun ihmisillä on omia listoja lempparileffoista, jotka hyllyynsä halajaa niin niiden kanssa saa tuskastella aika urakalla ja esim. 10 vuoden odotus ei välttämättä auta asiaa sitten yhtään. Päinvastoin, paljon todennäköisempää noiden mainitsemieni leffojen julkaisu oli 10 vuotta sitten kun fyysisen formaatin myyntimäärät olivat vielä isommat. Mahdollisuudet ovat menneet ja nyt niitä oman "must have" listan leffoja julkaistaan tuskin yhtään.
Maksumuurin takana: Elokuvista hullaantunut turkulaisopiskelija katsoo satoja leffoja vuodessa Jutusta selviää, että Nikkisen nykyinen koti onkin lattiasta kattoon vuorattu filmiaiheisella tavaralla. Etenkin dvd-levy kokoelmat ovat massiiviset. Suurimman osan niistä hän on ostanut parikymmentä vuotta sitten. Nykyään Nikkinen tekee satunnaisia löytöjä lähinnä divareista tai nettikirppiksiltä. Näin ollen Nikkinen ei tänäpäivänä jaksa panostaa elokuvien ostamiseen tai omistamiseen. Vaakakupissa painaa enemmän uusien elokuvien näkeminen kuin jo nähtyjen elokuvien haaliminen. – Tajusin joskus, että ei näitä kaikkia tarvitse säästää. Ne vievät tilaa asunnostani ja päätyvät kuoltuani luultavasti roskiin, Nikkinen tokaisee. Hän tunnustaakin, että on sortunut muutaman suoratoistopalvelun tilaukseen viime vuosina. Perinteiset Netflixit ja HBO:t eivät kuitenkaan löydy Nikkisen tilauslistalta. – Minulla on Criterion Channel ja Eastern European Movies. Niistä löytyy sellaista omituisempaa ja harvinaisempaa katsottavaa, mikä itseäni kiinnostaa.
Jassoo. Olin näemmä ymmärtänyt tyystin toisin tuon, mitä 4K:hon kohdallasi tulee. Löytyyhän tuolta toki tuo 8 vuoden takainen Shout Factory -julkaisu, mutta hinta on suolainen ja A-aluekoodi lukittu. Veikkaan, että Blu-rayt kokoelmasta lienee luvassa lähitulevaisuudessa.
https://forum.blu-ray.com/showthread.php?t=390367 Tärkein kohta: "Coming Soon on 4KUHD and Blu-ray!" Kino Lorber (kuten myös esim. Arrow) tekee kiitettävästi erilliset 4K/BD-julkaisut, niin ei tarvitse tuosta 4K-levystä maksaa.
^ Erittäin hyvä pointti! Jäi sitten itseltäkin tällä kertaa foorumille katsomatta. Edit. Hyvä tietenkin muistaa, että Kino Lorber Blu-ray julkaisut on oletusarvoisesti A-alue lukittuja.
Minua ei A-lukitut Blu-ray:t auta, koska olen siirtynyt pelkkään B-lukitukseen. Miksi? Minulla on vanha aluevapaa soitin, mutta koska julkaisijat muuttavat levyjään, niin se ei pysty soittamaan joitain uusimpia levyjä (ja ohjelmistopäivitysten tuki päättyi 100 vuotta sitten). Jouduin hommaamaan uudemman soittimen, joka tietysti on B-soitin. Päätin, sitten että tämä on kuluttajan kannalta niin hullua touhua, että minun on PAKKO luopua A-levyistä. Eikö näistä leffoista voisi saada ihan Eurooppa-julkasuja? Olisi kyllä aihetta! Jenkkilässä on sentään Blu-ray julkaistu ja täällä ollaan jumissa jossain hikisessä DVD:ssä! Pohjoismainen julkaisu suomitekstein on tietenkin puhdasta utopiaa, mutta jos Britti tai Saksa-julkaisu sitten? Kino Lorberin julkaisu voi kestää kauan tulla ulos ja voihan se jopa peruuntua kokonaan.
Nordic-julkaisut tosiaan ovat alkaneet käydä yhä harvinaisemmiksi. Uutena ilmiönä vielä on alkanut esiintyä sellaista, että nekin harvat Nordic-julkaisut ovat joltain osin karsittuja versioita (Dolby Vision, Atmos ja teknisten seikkojen ohella jopa sisällölliset puutteet). Itselläni tuli hankittua soitin, jonka modasin aluevapaaksi. Netistä löytyy eri soittimia koskevia ohjeita, joten kannattaa tarkistaa, onko omalle laitteelle jotain epävirallista päivitystä saatavilla. Omalla kohdallani pääsy eri alueiden julkaisuihin on ollut merkittävä harppaus elokuvaharrastuksen suhteen. Ei kai erillinenkään A-alueen blu-ray soitin kovin paljoa maksaisi? Toki aika epäkäytännöllistä pitää kahta eri soitinta.
Nordic julkaisujen ostaminen on itselläni täysin loppunut. Ei enää viitsi pettyä mahdollisiin puutteisiin muiden maiden julkaisuihin verrattuna. Kahden soittimen (A ja B) pitäminen on järkevää, kun toinen hajoaa niin toinen vielä toimii. Ilman A soitinta olisi jäänyt niin monta blu-ray elokuvaa jäänyt näkemättä/hankkimatta ja olisi joutunut tyytymään ainostaan dvd julkaisuun. Jos sitäkään on edes tarjolla? Sama kuin työkaveri sanoi, että heillä on vaimon kanssa sama sähköhammasharja, kun ei raaski ostaa kahta. Meillä on koko perheellä omat sähköhammasharjat ja pitkällä aikavälillä hinta tulee olemaan sama.
Tämä on mun ratkaisu. Joskus DVD-aikaan oli aluevapaa soitin, mutta Blu-rayta varten tilasin jenkki-Amazonista muutamalla kympillä perussoittimen, joka on palvellut hyvin ja pitkään (aika pienellä käytöllä toki). Tämä oli tietysti silloin, kun tullimaksut eivät olleet astronomisia, nykyään tuokin ostos tulisi paljon kalliimmaksi. Ei vie paljon tilaa hyllystä ja toimii samalla kaukosäätimellä, joten ei miestäni ollenkaan epäkäytännöllinen.
Mulla myös tämä ratkaisu ja ihan toimiva. Sony BDP-BX370 maksoi kolme vuotta sitten Amazon.comissa n. 100 euroa kaikki kulut huomioiden.
Tiedän, mutta pitkällä aikavälillä hinta on sama. Itse koen, että on käytännöllisempää kun jokaisella on oma.
Olen ilmeisesti aika erikoistapaus, kun pääasiallisessa setupissani on kolme soitinta. Oppot 203 ja 83 sekä Panasonic 820. Kaikki "aluekoodittomia" myös Blu-ray:n osalta. Nehän istuvat nätisti TV-tasoon, eikä mielestäni näytä yhtään kummalliselta. Tietenkin sisustuksellista eleganssia hakevalla on vain se ATV jonkun ison pöydän kulmalla. On sekin laite omassa setissä, mutta käytännössä katseilta piilossa laitetason perällä. Kolmella soittimella voi mukavasti jakaa kuormaa ja harrastaa monen levyn katselua ilman jatkuvaa levynvaihtorallia. Oppo 203 sen lisäksi soittelee sujuvasti levykuvia NAS:lta. Olohuoneessa on sitten vanhempi Sonyn BD-soitin, joka on B-lukittu. Hyvin vähällä käytöllä, mutta tarpeellinen, jos pitää joskus katsoa DVD:tä. Tällöin pienempi TV-koko ja suurempi katseluetäisyys mukavasti peittää DVD:n rupuisuuden. Nämä neljä soitinta on hankittu jossain 2008 - 2022 aikavälillä, joten jos laskee paljonko soittimiin on mennyt rahaa vuositasolla, niin ei kovin hirveästi. Kaapissa on vielä myös Toshiba EP10 HD DVD -soitinkin .