Elektronisen musiikin parhaat, jotka soi just nyt!

Isketääs klassikolla joka sai ainakin minut syventymään aikoinaan miksauksien ihmeeliseen maailmaan:

 

No jos Technotronicia, niin miksei sitten tämäkin. D-Trainiä Hardcastlen remiksaamana 80-luvulta. Ajalta jolloin Diskeri saattoi vielä olla Pursimiehenkadulla. Löytyy vinyylinä hyllystä edelleenkin.

 

Kyllä. Hyvin toimii.

 

Oma kipinä syttyi 80-luvun alussa, joskin esimerkiksi Dj-työt aloitin verrattain myöhään, 90-luvun lopussa. Edellä mainitusta kuviosta vetäydyttyäni, levystöstä ja laitteistosta luopumisesta "traumatisoituneena", elin EDM-musiikin osalta useamman vuoden lähes täydellisessä informaatiokatveessa, kunnes kipinä alkoi taas kyteä ja koin tietynlaisen renessanssin konemusiikkia kohtaan.

Liiankin moni asia vaikutaa muuttuneen tällä välin turhankin perustavanlaatuisesti skenessä, mutta perusasiat vetää puoleensa yhä vahvasti — jopa siinä määrin, että ajatus Dj-laiteiston hankinnasta saattaisi tulla kysymykseen, jos taloudelliset resurssit sen suinkin sallisivat. Tätä kirjoittaessa tyydyttävä (ainakin toistaiseksi) verestämään muistoja muilla tavoin sekä seurattava uuden sukupolven tarjontaa ja kehitystä... Ja nälkähän yleensä kasvaa syödessä.

 

Todellakin! Muistelen, että "fisu" taisi esitellä ko. remixin vuosia sitten ainakin klubitus -sivuston foorumilla. Olisiko kyseessä ollut peräti ennakko promootio?

 

80-luvun aikana tuli kuultua passiivisesti lähinnä päivän pop-hittejä, eivätkä ne juurikaan iskeneet. En vielä tuolloin ymmärtänyt alkuunkaan, että maailmassa on vaikka mitä musiikkia, vaikka 99 % kuuntelee sitten jotain Madonnaa. Radio City aloitti Helsingissä tietääkseni 1985, joten sitä kuuntelemalla olisi ehkä kuullut jotain jännempää, mutta aloitin radion kuuntelun vasta 1987 muistaakseni. Oma kipinä musiikin kuunteluun alkoi sitten kunnolla vuonna 1988 kun kuulin paikallisradioiden soittavan Acid Housea. Tuolloin tajusin, että maailmassa on vaikka mitä jännää musiikkia, vaikka sitä ei juuri kukaan kuuntele. Tai siis ehkä yksityisesti kuuntelee salassa, mutta esim. valtamediat ja valtakulttuuri eivät juurikaan noteeraa.

Itselleni vuodet 1988-93 olivat ne mielenkiintoisimmat, kun elektroninen tanssimusiikki oli innovatiivista ja marginaalia (vasta muuttumassa kaupallisemmaksi). Seurasin kuitenkin asioita vuosituhannen vaihteeseen asti. 1996/7 löysin klassisen musiikin, joka vei mennessään ja 2000-luku on ollut käytännössä (netin ansiosta) kaikenlaisen musiikin löytämistä New Agestä Sunshine Poppiin. Musiikkimaku on ainakin laajentunut ja nykyään sitä diggailee hyvin monenlaista musiikkia, mutta sen pitää olla omiin korviin tasokasta.

Iän karttuessa nostalgia on nostanut päätään ja nyt tulee osteltua jotain Adamskin albumeita, joita ei rutiköyhänä opiskelijana ollut aikoinaan mahdollisuus hankkia. Klassisen musiikin kuuntelu taas on romahtanut siitä, mitä se oli vuosituhannen vaihteessa. Kyse ei ole siitä, että klassista musiikkia pitäisi huonompana, vaan siitä, että nyky-minä ei tunnu tarvitsevat kovin paljoa klassista musiikkia. Hiljattain minua on melkein eniten napannut kasari-syntsa-pop. Kuuntelen jopa vanhaa hissimusiikkia (Airline Muzak) taustalla lääkkeeksi tälle inhottavalle nykyajalle.

 

Oma ehdoton Antiloop suosikki, soi kans aika usein öisin työautossa...

 

"Hoover"-teknoklassikko (Joey Beltram - Mentasm):

 

Jotta tässä ei jumiteta ainoastaan 30+ vuotta vanhassa musiikissa, niin pistetään tuoreempaa (2024) mielenkiintoista elektronista musiikkia:

Gyrofield - Langrange

 

Määrittele hyvä maku. Kiitos.

 

Täytyy myöntää, en ole iso elektronisen musiikin ystävä, mutta kaikki ruokainen, siis myös sieltä löytyy mieleistä. Nyt soi Paradise Lost himassa.

 

Vähän hankalasti määriteltävä asia. Itse en tuosta termistä niin piittaa. Siinä on jopa elitistinen sävy. Vähän samaan tapaan kuin sitä voi opetella pitämään erilaisista ruokakulttuureista, musiikissakin voi makuaan laajentaa ja näinollen vahvistaa musiikillista sivistystään ja ymmärrystään. Itseäni ei ole pitkiin aikoihin kiinnostanut se, kuinka hyväksi tai huonoksi muut ihmiset arvioivat kuuntelemani musiikin. Välitän ainoastaan siitä, miten musiikki vaikuttaa minuun. Jos tuo vaikutus on toivomani, niin mitä hiton väliä sillä on, mitä muut ihmiset sanovat?

Elektronista musiikkia on vaikka minkälaista (tässä ketjussa linkatut biisit ovat vain järjettömän pieni raapaisu kaikesta mitä löytyy), joten kyse on lähinnä siitä, minkälainen elektroninen musiikki on lähimpänä sydäntäsi. On paljon elektronista musiikkia, joka saa minussa voimakasta inhon väristystä aikaan (vomitcore esimerkiksi), mutta siten on myös paljon sellaista, mikä iskee kybällä ja tietysti kaikenlaista siltä väliltä.

 

Hyvin sopii tähän ketjuun

 

Joo, heillä oli tuo sisters of mercy/depeche mode vaihe, ihan jees.