Asioita joita en voi ymmärtää

Tuo Kulosaaren suunta on hankala pyöräilijälle. Sörnäisen ja Vartiokylän välinen matka on pahimmillaan tosi tuskainen pyöräillä. Kulosaaresta keskustaan vielä siltakin ylitettävänä.

Eli hyvähän se on, jos pystyvät ennen pitkää toimillaan parantamaan tilannetta. Eikö sinne suuntaan ole ollut tarkoituskin tehdä se ns. itäbaana.

Vielä kun aikuiset oppisivat ajamaan polkupyörällä pyörätiellä tai sen puutteessa ajoradalla eikä jalkakäytävällä. Lisäksi nuo yksisuuntaiset pyörätiet on hyvin vaarallinen konsepti, jos niitä ei ymmärretä ajaa yksisuuntaisesti. Sillä sieltähän se vaikuttaa, että suurella osalla pyöräilijöistä ei ole hajuakaan liikennesäännöistä tai sitten muuten vain laiminlyövät niitä tietoisesti (mikä on pahempi asia).

 

Opettelisivat edes sen verran, että suojatie on kävelijöille, joten joko pois sen pyörän kyydistä taikka liikennesäännöt haltuun.



Tai edes fysiikan lait siitä, kummalle käy hassusti, jos sinkoaa jostain rakennuksen takaa suoraan ajoradalle, oli siinä valkoiset raidat tai ei. Taas meinasi yksi spandex-sukkula päätyä keulakoristeeksi toissapäivänä.

 

Itse paljon pyöräilevänä noudatan tietenkin sitä liikennesääntöä, että väistän autoja tai sitten nousen itse pyörän selästä.
Valitettavan usein vain käy siten, että kun lähestyy suojatietä pyörällä, niin autot väistävät. Yritäppä siinä sitten heilutella käsiä, että mene nyt. Melkein pakko sitten aina nousta pyörän selästä pois, jotta menee niin sanotusti oikein tuo. Paskin tilanne on silloin, kun toisesta suunnasta tuleva auto pysähtyy ja toisesta ei.

Aikuisten kesken tuo ei niinkään ole ongelma. Yleensä puolin tai toisin löytyy tilanteeseen ratkaisu.

Lasten kanssa tuo on hankalampaa, koska lapsi saattaa katsoa, että auto antaa tietä, mutta lapsi ei välttämättä ymmärrä katsoa, että toisesta suunnasta tuleva auto ei anna tietä, jolloin ajaakin auton eteen.

Omille lapsille olen yrittänyt opettaa, että aina pois pyörän selästä ja sitten vielä katsoa, että antavatko autot tietä. Kun paljon on niitäkin (varsinkin täällä Kainuussa, jossa liikennesäännöt tuntuvat olevan ihan utopiaa monelle), jotka eivät anna tietä ja varsinkin suojatielle pysähtyneen auton viereen pysähtyminen on unohtunut kaikilta. Hyviä sakkorysiä olisivat nuo poliisille, mutta kun parikin kertaa on tullut nähtyä, kun poliisiauto on rikkonut samaa lakia, niin ei taida paljoa poliisiakaan kiinostaa tuo.

 

Tämä on ihan hemmetin rasittavaa Helsingissäkin. Itse kun pyrkii fillaroimaan liikennesääntöjen mukaan ja jää odottamaan vuoroaan niin usein autot pysähtyvät. Ja siinä viittilöidessä eiköhän joku muu pyöräilijä vedä risteyksen yli laput silmillä. Joten ymmärrän kyllä että autoilijoillekin hankala rasti.

Usealla aikuisella pyöräilijällä on kuitenkin se ajokortti lompakossa, joten luulisi sääntöjen olevan hanskassa. Mutta jotenkin pyöräily on vähän kuin jalankulun jatke, mennään mistä näppärinten ja helpoiten pääsee. Säännöistä niin väliä.

 

Autoilijan näkökulmasta polkupyöräilijöiden väistämissäännöt on aivan liian sekavat ja monimutkaiset.

Minusta sääntöjä pitäisi yksinkertaistaa niin, että autoilijoiden tulisi väistää joko aina (rinnastus jalankulkijoihin siis, samalla tietoinen statuksen nosto pyöräilylle ja siten samalla myös pyöräilemiseen kannustamista) tai sitten ottaa käyttöön malli, jossa väistetään oikealta tulevaa. Nämä olisi loogisia ja helppoja sääntöjä autoilijan näkökulmasta.

 

Itse olen sitten varmaan se äkäinen viittelöijä.
Olen sitten kävellen, juosten tai pyörällä, niin en pidä auton edestä menemisestä. Yleensä "näyttelen" kääntyväni jonnekin tai rupean vain viljelemään maata esim. kännyä räpläämään. Itselle kun se oma henki on kaikkein tärkein. Menen mieluiten, kun autoja ei ole mailla halmeillakaan.
Minua sitten ärsyttää nämä yltiö kohteliaat, joiden takana olevat kolme autoakin olisivat ehtineet mennä risteyksen yli ennen minun sinne saapumista, mutta pitää vaan vetää liinat kiinni ja sitten ihmetellään, että kuka menee, vaikka etuajo oikeus on autolla.

 

No ei se sinänsä meikäläistä omalla kohdalla haittaa, vaikka joku tietä antaisikin. Mutta ongelma on siinä, että osa antaa ja osa ei ja liikennesääntöjen mukaan pyöräiljä väistää. Jos jokin onnettomuus sattuisi auton kanssa tuollaisessa tilanteessa, niin aika vaikea sitä olisi laittaa autoilijan piikkiin vain sillä periaatteella, että se väitetysti on antanut tietä. Aika nopeasti voi kuskin mieli muuttua ja väittää poliisille, että pyöräilijä ajoi eteen, jotta ei joudu maksumieheksi tai saa jopa vankilatuomiota.

Ja tuossa ei mielestäni myös pyöräilijänäkään kannata asennoitua siihen, että autot antavat tietä. Voihan olla tilanne, että auto on pysähtynyt pyörätien eteen, koska on kääntymässä vasemmalle ja odottaa, että edestä tuleva auto menee ensin ohi. Pyöräilijä voi tulkita tuon siten, että auto aikoo väistää myös häntä (eli siis edelleen puhutaan suojatiestä, mikä menee auton nokan edestä, ei tiellä, jolle käännytään, koska silloin taas auto väistää.), mutta koska auton ei niin tarvitse tehdä, niin tuossa on vaarana, että pyörä ajaa auton eteen juuri, kun se lähtee kääntymään.

Ja lasten kanssa tuo korostuu, koska kun autot antavat paljon tietä lapsille, niin lapset helposti luulevat ja oppivat siihen, että he pääsevät aina ennen autoja. Annan kyllä itsekin tietä lapsille, mutta vain silloin, kun lapsi ei selkeästi tiedä pitäisikö hänen pysähtyä. Toki aina hiljennän vauhtia ja olen valmiina pysähtymään, jos lapsi tuleekin pyörällä tielle. Tuo saattaa kuulostaa hölmöltä, että lapselle ei anneta tietä, mutta heidänkin pitää oppia liikennesäännöt. Autot ovat helvetin vaarallisia, kun ajavat päälle. Siksi liikennesääntöjien osaaminen ja noudattaminen on tärkeää, vaikka se välillä aiheuttaa hölmöjä tilanteita, kuten viittilöintiä. Ja eihän sen tarvitse äkäistä olla.

edit: ja lapsen kanssa todella iso vaara on siinä, että toisesta suunnasta tuleva auto pysähtyy, mutta toisesta ei. Lapsen huomiokyky ei aina riitä siihen, että voidaan molemmat autot huomioida, vaan lähdetään nopeasti liikkelle vain siksi, kun auto antoi tietä. Huomaamatta sitä toisesta suunnasta tulevaa autoa. Koko homma toimisi paremmin, jos autot eivät antaisi tietä pyöräilevälle lapselle ja jos lapsi osaisi taluttaa pyörän tien yli. Taluttamisessa on se hyvä puoli, että sen lisäksi, että auton pitää väistää, niin taluttaminen on hidasta, joten kovin yllättäen lapsi ei voi auton alle juosta. Eri asia taas pyöräillessä, jossa voidaan mennä aika kovaakin.

 

Melkoisen matopurkin minä näköjään avasin postauksellani.

 

^Outo anglismi tuo matopurkki. Asia, jota on vaikeaa ymmärtää.
Sinänsä hyvä, että on keskustelua.

Tuolla on lyhyt opas miten pyöräillään polkupyöräkaupungissa:
https://www.vagabondablogi.fi/pyoraily-koopenhaminassa/
Kyllä meillä kestää ennen kuin totumme yksisuuntaisiin pyöräteihin kaupungeissa. Jossakin Köpiksessä ja Damissa paikalliset ovat osanneet sen vuosikymmeniä. Siellä harvoin täytyy pyöräillä pakkasessa tai loskassa eli pyöräily on muutenkin helpompaa.

 

Onko meillä suomenkielessä parempia vastineita ilmaisulle " can of worms "? Ei tullut mieleen ainakaan kirjoitushetkellä, joten turvauduin sitten "outoon anglismiin", jos tuossa nyt mitään outoa on. Anglismia kylläkin.

Ettei vaan matopurkista ole tullossa oma aukinainen matopurkki.

 

Plus olettaisin, että kaikki nämä sinua haittaavat tietyöt jossain vaiheessa loppuvat ja tuloksena on todennäköisesti pyöräilijälle parempi kaupunki?

 

Joku äidinkielen opettaja voisi varmaan vastata paremmin, mutta voisiko sanoa "kirjoitukseni aiheutti paljon keskustelua"? Jos keskustelu on mielestäsi huono asia, niin avasit Pandoran lippaan. Keskustelu jatkukoon vaikka matolaatikossa.

Tässä on selitetty nykyajan tapaa pyöräteiden suunnittelussa. Jalankulku ja polkupyörät erotetaan toisistaan ja pyörällä liikutaan autoliikenteen suuntaan:

 

Suunnitelmat on asia erikseen. Pointtini oli, että suunnitellut jutut eivät toimi, koska tietyöt sun muut tuhoavat funktionaalisuuden.

 

En edes yritä anglismia, vaan vastaan ihan englanniksi:
You can't make an omelette without breaking eggs.

 

Ööö..jos kummastakin ajosuunnasta lähestyy auto suojatietä/pyörätien jatketta, niin toinen pysähtyy antamaan tietä pyöräilijälle, ja toinen ajaa yli?

 

No ne on kuitenkin väliaikaisia. Jos 2kk on pyörätie poikki, niin 10kk on pyörätie käytössä.

 

Varmaan ongelmansa siinäkin, mutta niin on tässä nykymallissakin, jossa on monelle epäselvää kuka väistää missäkin tilanteessa. Usein risteykset, joissa menee pyöräteitä kaiken muun risteävän liikenteen lisäksi on muutenkin erittäin kuormittavia, havainnoitavaa on hyvin suuri määrä ja siinä hetkessä ei kaipaa vielä ajateltavaa kuka nyt tällä kertaa väistää ketäkin ja väistääkö kuitenkaan.

Oikealta tulevia väistäessähän tilanne olisi ihan sama kuin autojenkin kesken, väistetään aina sitä oikealta tulevaa, kulkuvälineestå riippumatta. Eihän autoillakaan ajeta sokkona toisten kylkeen.

 

Meikäläisen pyöräilykausi on n. 3 kk vuodesta (lämpimin jakso), joten ei juuri lohduta, jos tammikuussa ei ole tietöitä. Yritän kyllä laajentaa kautta esim. 4 kuukauteen, koska huomasin viime toukokuussa pyöräilyn auttavan todella hyvin viime syksynä alkaneisiin terveysongelmiin. Rajoittavana tekijänä on lämpötila. 15-16 astetta on testieni mukaan lämpötilan alaraja sille, että voin pitää pyöräilyä järjellisenä touhuna. Ajan ainoastaan lyhyissä housuissa ja hintelän ruumiinrakenteeni takia minulla menee puoli tuntia "lämmetä", eli ihan liian kauan, jotta alkumatkan horkassa tärisemistä (ajoviima) voisi hyväksyä hetkellisenä pikkuongelmana puhumattakaan vilustumisriskistä. T-paidassa voi ajaa 20-23 asteesta alkaen riippuen siitä, kuinka hyvin aurinko paistaa pilvien lomasta ja 15-20 asteen säissä pärjää huppari päällä, kunhan ei sada. Yli 25 asteen kelit ovat sitten sitä parasta pyöräilysäätä, mutta valitettavasti mennyt kesä ei ainakaan pääkaupunkiseudulla tarjonnut kovin paljon moisia säitä. Kesä oli niin viileä, että kämppäkin lämpesi pahimmillaan vain 28 asteeseen! Yhtä ainoaa yötä ei tarvinnut nukkua hiessä pyörien, eli siinä mielessä tosi hyvä kesä, mutta pyöräilyn kannalta vähän turhan viileä, pilvinen ja tuulinen. Eilinen perjantai oli oikein lämmin ja kaunis päivä syyskuuksi, mutta kyllähän tämän vuoden pyöräilykausi alkaa olla väkisin ohi pikkuhiljaa.

Osa tietöistä on toki lyhytaikaisia, mutta niitä myös ilmestyy sinne tänne kun edellisestä on päästy. Sitten on megahankkeet, jotka voivat häiritä laajasti vuosia, kuten nyt vaikka Kruunusillat-työmaa.

 

Eivät ne säännöt ole kovin epäselviä tai liian monimutkaisia. Vika on pääosin siinä, että osa ajoneuvojen (joka polkupyöräkin toki siis on) kuljettajista ei tunne niitä, tai he eivät välitä niistä.