On ne palannut tottakai, koska markinnat toimii näin. On ollut jo helvetin pitkään levyharrastjien keksuudessa LP teki ensin comebackin, ja C-kasetti on myös uutta musiikkia jo pitkään julkaistu. Kaikki toimialat toimii samalla tavalla, ja kaikki epäkaupallisetkin ilmiöt, että siinä on tietyt aikaklusterit ja -aikajana -sarjat, että sitten aika kun on valmis, niin markkinavoimat tulevat sitten vasta voimaan. Se on vain eri asia, mitä se levy pitää sisälllään. Palaa siihen, että mit tuo LP:kin on vain yksi mediaformaatti, niin se on yhdentekevää, mikä se formaatti missä sitä sisältöä julkaistaan, aika näyttää lopulta, onko sille yleisöä? Myyntilistat ei kerro mitään, kun esim. yhden illan käytin kaivakseni netist 1980-luvun lopulta lähtien vuoden "Yhden hitin ihmeet" -tyylistä materiaalia ja resursseja jotain informaatiota jos edes jotain saisi kasaan, niin musiikki on sitten toinen asia, kuin mitä noi valta-osa materiaalin sisällön merkityksestä on bisnestä, ja tuoteen sisältlön laatu ja bisnes ne on eri miehet tavallisesti ketä sitä tekee. Vaikeaa sovittaa ainakaan kitaran soittoon mitä sitä nhnyt 14-vuotiana nyt 40-vuotiaana mitä joka sukupolven oman ajan artistit tekevät tottakai kokemus ja histoirantutkimukseni ymmärtäen sen myös bisneksen lisäksi aina aikaan sidottuna humaanista lähestymistavasta, niin luovat ehkä se on aina sukupolvisidonnainen kysymys siis. En painaisi tuolle noin suurta painoarvoa, mitä se on ollut jo arkeani, mitä ite musiikiin heräämiseen tapahtui C-kasetti/VHS-ajoilta lähtien, ja lapsuudenkodissani varhaisimmat musiikkimuistot juontuu juurilleen LP-soittimessa, ja sellaisen laisen levysoittimen toistamana, missä oli ne ruuvauskanavat helvetin iso mööpeli, mitä eri maailmantaajuuksia siitä radiosta ruuvattiin, ja jotain kuului jos kuului. Ensimmäismpiin mitä mennään, niin Hiski Salomaan Lännen lokari taitaa olla niitä varhaismpia, mitä nyt juontuu mieleenii niiltä savikiekoilta soitettuja isäni toimesta, ja hänkin vielä elossa. No, lännen Jukka, Pollkpilly Rebels ja sitä seuraava, mitä Karjalainen teki niitä matkoja Amerikan wonderlandiin Suomen-Amerikan sukujemme perijuurille, niin teki ne amerikansuomalaisia inspiroivan levy-oli se -trilogia vai oliko niitä kaksi, mutta kaksi levyä ostin omaksi joskin digitaalisena kotimaisesta ensimmäisestä suomalaisesta musiikin latauskaupasta. Ne on hienoja levyjä! Ja on edelleen! j.Karjalainen sanoi joskus haastattelussa, että olisi istunut joskus J.J. Calen kanssa jopa iltaa ja kysynyt tätä tuottamaan levyä, liene Lännen-Jukan noilla tiedonkeruu-matkoilla rapakon taakse mutta oli saanut kylmän vastauksen tyyliin: "Vitut mitä johonkin Suomeen lähden levyjä tuottamaan, hädin tuskin tiedän missä se sijaitsee?!". Se on meidän suomalaisten meidän perin juuriemme jo pohjan poikiemme kansan ongelma maailmalla: "Kukaan ei tiedä edes Suuressa musiikki-teollisuuden -toimialaa täysin digtatisoivat mikro-tasolla omassa kotimaassa pienyrittäjinä toimina ehkä alkuvaiheessa uraansa tienneet, missä Suomi edes sijaitsee, mitkä maamme leveys ja pituuskoordinaatit on?" Olen ja elän elämääni hetkessä seuraten trendejä, ja elän siinä juuritasolla edeltävässä trendissä omine skeneineen, mitä seuraan.
Vinyylilevyn vielä ymmärtää fiilistelytasolla, sekä ulkonäöllisesti että rajauksin äänellisestikin, mutta C-kasetin kaipuuta on todella vaikea ymmärtää. Olihan jotkut Walkmanit hienoja, mutta äänitallenneformaattina C-kasetti aika heikko. Kohta varmaan joku keksii alkaa tekemään VHS-tallennekasettejakin uudestaan, vaikka sitäkään tuskin kukaan toivoo palaavaksi.
Olet oikeassa, todennäkösiemmin oman arvioini mukaan? Se C-kasettipatentin äijähän oli insnööri oli alunperi lafkassa R&D -osastolla, mitkä toi ton Walkman -tuotteen, itsellänikin ollut niitä useampia 1980-luvun alussa syntyneenä tottakai! On aivan varmaa melkin, että taidat olla oikeassa, että markkinavoimat löytävt markkinaraon vielä VHS-comebackista, sama mitä sen jälkeen sitten tulee DVD, ja mitä sen jälkeen BR yms. nämä uudet mitä sen jälkeen tulleet? Ei tästä nyt kovinkaan kauaa aikaa ole, kun uutinen tuli maailmalle, että kasettiäijä on kuollut. R.I.P Lou Ottens, You made it during your lifetime, pasted at the age 94! Taitaa Loun perikunnalle tippua hyvät tilit vielä noista joka C-kasetista, en tiedä mitä sopimus ja patentti kattaa, mutta niitä on vitusti monistettuna tässä maailmassa, alunperin tyhjiä kaikki. Että sikäli pistää myös kyseenalaistamaan ehkä tuon, kun toetsin, että se median sisältö lopulta sitten ratkaisee yleisön vastaanoton ja eri asia, jos joku bisneksen tekee gilla mielessä? Tosiaan, ne liituraidat, jotka tekevät päivätöitä vitun kovalla palkalla noissa globaalisti muutamassa markkinoita kuluttajien kulutustottumuksia digtatisoivissa pöyidssä liituraitana, niin siinä sanelee taloudellinen etu, gillanteko on ykkönen, eikä millään muilla arvoilla sitten ehkä ole merkitystä, kunhan päivänvalon kestäväksi voidaan katsoa yleisen hyväksynnän saaneen tai saavan myyntiartikkelin kaupittelu mahdollisimman alhaisin tuotantotekokustannuksin mahdollisimman suurelle joukolle massaa.
C-kasetti on halpa formaatti, kopioita erittäin helppo tehdä ja tämä on etenkin punk-henkiselle DIY-artisteille tärkeää. Siinä ei taida olla kyse niinkään kaipuusta, vaan käytännön syistä; artistilla on jotain edullista myytävää ja fanit haluavat jotenkin tukea suosikkejaan. Metallipuolella taas (yksi) syy tuntuu olevan 80-/90-lukujen tape trading matskun näköispäinokset, joita putkahtelee tasaiseen tahtiin pieninä erinä myyntiin, keräilijöille nämä kelpaavat. Yksi ongelma taitaa myös olla kunnollisten soittimien puute, laadukkaita uusia ei enää (toistaiseksi?) tehdä, uudet soitinmekanismit ovat todella huonolaatuisia kaikilta osin, kun taas hyvät vintage-soittimet ovat kalliita ja kiven alla.