Nyt vähän häkellyttää, innostutteko oikeasti tämän kertaisesta olympiakiekosta? Mieluummin toki voitetaan, mutta muuten aika välinpitätämön olo itselläni. Enkä nyt siis silti väitä, että väärin voitettu, mutta jotenkin sitä ei vaan saa henkeä päälle seurata turnausta.
Aina olympiakiekosta jonkin verran innostuu. Tietysti olisi parempi, jos myös NHLn pelaajat olisivat mukana.
Kun tätä ketjua on olympialaisten aikana seurannut, ei voi mennä ohi, milloin Leijonilla on lätkepeli. Sellainen nosto, varmaan moni muukin ajankohtaisia medioita aktiivisesti seuraava on huomannut uutisen, että Helsinki Nasdaq-pörssisäätiö ostanut näkyvyyttä Suomen olympiamenestykselle New Yorkin Time Squarella sitaitsevalla jättiscreenillä, jossa on Suomen olympiakomitena kuvaajan valokuva kultahiihtäjämiehestämme Iivo Niskanen ja onnitteluteksti suomen kielellä. Asiasta uutisoi eilen ensimmäisen kerran Iltalehti, ja uutisia on ympäri kotimaan medioissa lopulta ollut mm. Savon Sanomissa, jos ei kaikki seuraa Twitterissä Suomen olympiakomitean Twiittailua ja ajankohtaista tiedottamis-toimintaa omalla Twitter-seinällään. Suora linkki mainistemaani Iltalehden uutiseen https://www.iltalehti.fi/pekingin-olympialaiset-2022/a/31d3e910-af39-45b3-a2a8-cdf3582bc50e
Katsomassa uusintoja aamun kisatapahtumista ja tekemässä tarkentuvaa analyysia tänne (t)ulostettavaksi?
Meinasin tehdä taulukon Suomen, Norjan ja Ruotsin mitaleista viimeisen 50 vuoden ajalta. Näkyy hyvin miten Suomi on ns. pudonnut kelkasta, vaikkei ikinä ole kelkkailuun osallistunut...
Surkuhupaisa oli lumi- ynnä muiden lautailijoiden/suksijoiden taival noissa kisoissa, täysiä statisteja. Talvikisoihin on vuosikymmenien aikana tullut rutosti uusia lajeja, silti Suomen menestys junnaa paikallaan/laskee. Mitalien määrää eri vuosikymmeninä ei siis voi verrata suoraan, monien talviurheilumaiden mitalimäärä on tuplaantunut, Suomen laskenut. Eli aina vaan on enemmän mitalimahdollisuuksia tarjolla, ja suomalaiset saavat aina vaan vähemmän siitä kakusta. Ja nekin vaivaiset tulee yhdestä ainoasta lajista, maastohiihdosta! Joskus ammoisina aikoina Norjan ja Suomen mitalimäärä oli samaa luokkaa, nyt norskit saavat 10x sen mitä Suomi. Onko oikea suunta olympiakomitean herrat, mitä! Ns. "menestys" nytkin on yksinomaan Niskasten varassa, olis kiva kuulla Mika Lehtimäen selitys ja varmaan kuullaankin kisojen jälkeen. Sen hommanhan suomalaiset tunnetusti osaavat, velat kääntyvät saataviksi. Miksi ei kysytä niiltä jotka pärjäävät, Niskaset tuskin ovat geeneiltään tai lahjoiltaan sen parempia kuin muutkaan, ihan tavallisia virtasia. Eikä ne norskitkaan ole mitään super-ihmisiä, ihan tavallisia talliaisia, jotka harjoittelevat oikein. Ja väestöpohja on sama, tai jos tarkkoja ollaan niin Norjassa on hieman pienempi väkiluku kuin Suomessa! Kyllä kyse on valmentautumisesta. Typerää olla hyödyntämättä sitä knowhowta jota mitalisteilla on. Paska kisat muulta Suomen joukkueelta, ala-arvoinen suoritus! Vastuuvalmentajat mukaan luettuna. HÄVETKÄÄ!!!
Medioiden välisestä erosta vielä. Norja jäi hopealla miesten viestissä ja sitä pidetään totaalisena epäonnistumisena, hopea, ketä se kiinnostaa! Vain kulta olisi kelvannut norskeille. Jos Suomi olis voittanut hopeaa, sitä olis hehkutettu monta päivää ja vedetty lippu salkoon. Että sillälailla! Norjalaiset ovat virittäneet urheilukoneensa turboruuvin viimeisenpäälle kohdalleen, samaan aikaan kuin suomalaiset ovat jatkaneet puuhasteluaan...tulos on nähtävissä.
Kyllä niillä henkilökohtaisilla ominaisuuksilla on ratkaiseva merkitys kestävyysurheilussa. Hapenottokyky, lihasten aineenvaihdunta ja haponkesto, jne. Treenaamalla pääsee pitkälle, mutta koska kaikilla on mahdollisuus treenata, niin huipulle tarvitaan jotain vielä lisäksi. Ne on ne lahjat. Tai sitten se doping. Joku joka erottaa sen sijan 20 sijasta 1. Oleellista olisi erottaa ne lahjakkaat jo nuorena, ja saada ne huippu-urheilemaan. Ei ole ihan helppoa luopua opiskelusta ja hyväpalkkaisesta urasta urheilun vuoksi. Menestyminen on sittenkin epävarmaa. Jos Niskasen perhe olisi ryhtynyt vaikka yrittäjiksi, niin missä olisi Suomen menestys? Ja sekin on totta että vaikka pistät koko elämäsi likoon niin välttämättä et pääse siltikään sinne maailman top kympin sakkiin vaikka tekisit mitä. Tässä ei auta yhtään se, että suomessa muutamaa lajia lukuun ottamatta huippu-urheilija joutuu käymään päivätöissä mahdollistaakseen elämisen ja harjoittelun. Jos jossain muualla mahdollistetaan 100% panostaminen aamusta iltaan, niin totta kai tulokset ovat parempia. Ja tässä ei auta yhtään että leimataan ne kaikkensa peliin laittaneet vapaamatkustajiksi ja kisaturisteiksi jos ei tulosta sitten synnykään. Jos se päätöstään aprikoiva lahjakas nuori katsoo tuollaista paskamyrskyä, niin saattaa olla että valitsee jonkun muun uran ja helpomman tienauksen. Onneksi Niskaset eivät tehneet niin.
Oleellinen kysymys on sitten se, HALUTAANKO tarpeeksi korkealla valtiollisella tasolla menestymistä huippu-urheilussa vai ei! Puolimatkan krouviin tyytyminen ei tyydytä ketään. Lopetetaan sitten koko huippu-urheilu, jos halua/rahaa ei panostukseen ole. Noita puuhastelijoita ei varmaan kukaan halua teeveestä katsella, ei edes omat sukulaiset.
En tiedä ymmärretäänkö kuinka valtavan työn ja panostuksen edes tuollaiseen "puuhastelemisen" tasolle pääseminen vaatii? Voi kokeilla alkaa treenata hulluna ja koittaa päästä olympialaisiin. Kaikilta se ei onnistu vaikka kuinka "uskoisit itseesi" tai "harjoittelisit oikein". Ehkä tänä päivänä oleellista on miten kohdellaan niitä jotka teki kaikkensa ja silti maailmasta löytyy vielä 10-20 parempaa. Jos ne jätetään tyhjän päälle, ja se aloitteleva nuori sen tiedostaa, niin millä houkutellaan se nuori huippu-urheilemaan, kun todennäköistä on että joku yksi sadasta kaikkensa uhranneesta pääsee edes koskaan olympialaisiin? Tosiaan, se pelkkä yrittäminen maksaa monesti uran ja terveydenkin. Huippu-urheilu kestävyyslajeissa kun ei todellakaan ole keholle hyväksi. Ja tosiaan valtion toimesta pitäisi panostaa. Ei varmaankaan ole esim. mäkihypyssä kovin montaa huippumaata, jonka orastavat lahjakkuudet joutuvat käymään päivätöissä treenien ohessa. Tai maksamaan harjoitusleirit omasta pussista. Ja tosiaan, panostaa pitää isoon joukkoon, jotta löytyy se yksi joka menestyy. Ne 999 muuta ei menesty, mutta niihinkin piti panostaa että löytyi se yksi. Ja se on myös oleellista, miten käy niiden 999 muun. Siis silloin kun se nuori miettii lähteekö opieskelemaan vai urheilemaan.
Eikö sitä joku (ei kai vaan RedAlert? ) jo tänne lainannutkin miten kalliiksi suomalaiset olympiamitalit tulee verrattuna muihin maihin? Eli kyllä rahaa syydetään, monen mielestä varmaan liikaakin, sen sijaan, että se laitettaisiin vaikka kansanterveydellisesti hyödyllisempään lasten ja nuorten sekä tavanomaisten kuntoilijoiden liikuntaan.
Nää on näitä valintoja. Toki sen rahasumman voi muuhunkin käyttää, mutta sitten on turha kitistä kun menestystä ei kisoissa tule. Se itseasiassa olisi varmaan ihan järkevää lopettaa huippu-urheilu kokonaan, ja panostaa se rahasumma johonkin tuottavampaan.
Suomalaisen huippu-urheilun perusongelma on se, että urheilijat jäävät sille juniorivuosien tasolleen eivätkä jalostu aikuisena huipuiksi. Jossain mättää perusteellisesti, onko se sitten korvieväli. Ja kyllä, suurin osa tuolla olympialaisissa nyt olevista on jo valmiiksi asennevammaisia, hekotellaan tyytyväisenä että "onpa kiva olla olympialaisissa". Siinä pitäisi olla tappamisen meininki kuten Mietaa aikoinaan sanoi. Tämmöiset sanomiset kuten "opintomatka" tai "katotaan mihin se riittää" voi vetää vessanpöntöstä alas, luusereiden sanomisia. Kuten jo aikaisemmin taisin tässä ketjussa todeta, olympiakomitean valintakriteerit kisoihin oli perseestä, että valitaan jos on mahdollisuus sijoittua ONNISTUESSAAN 16 parhaan joukkoon. Norjassa naurettaisiin päin naamaa tuollaisille, ketä kiinnostaa olla kuudestoista! Kriteeri pitäisi olla (ja sekin on löysä), että sijoittuu EPÄONNISTUESSAANKIN vähintään kuudenneksitoista!