Ajatelkaamme kirjailijaa. Jos hänellä on paljon kerrottavaa, romaanista tulee pakostakin paksu. Jos siitä tehdään elokuva, skriptin tekijä on vaikeuksissa: miten poimia mukaan riittävän paljon kirjasta tekemättä siitä liian yliolkaista tai torsoa. Elokuvan aika ei yksinkertaisesti riitä kovin perusteelliseen kerrontaan. Kummisetä-elokuvat taitavatkin olla hyvin harvoja poikkeuksia. Niissä kerronta on tiivistä. Otetaan esimerkiksi Bulgakovin Master i Margarita. Siitä ei yksinkertaisesti olisi voitu tehdä parituntista elokuvaa niin kuin ei (tietääkseni) ole tehtykään vaan 10-osainen tv-sarja, jossa oli tiivis kerronta eikä mitään tarpeetonta pitkitystä. Sama pätee myös Dostojevskin 3-osaiseen Idiot-romaaniin, josta on myös tehty 10-osainen tv-sarja. Myös: Monte Criston Kreivi → 8-osainen tv-sarja; kaikki elokuvat ovat surkeita. Jos romaani on lyhyt tai kyseessä on novelli, skriptin tekijällä ja tuottajalla on enemmän vapauksia, niin kuin on nähty esim. Philip K. Dickin novellien raiskauksissa, joissa ei ole jäljellä juurikaan mitään alkuperäisteoksista.
Minusta tämä on aika tilannekohtainen kysymys. Paksu kirja voi olla täynnä kaikkea tyhjänpäiväistä, joka ei vie hahmoja tai tarinaa kummemmin eteenpäin, joten onko se sitten rikos jos leffaversio leikkaa sen kaiken pois? Ehkä vähän huono esimerkki, kun ei varsinaisesti paksu kirja kyseessä, mutta olisiko Spielbergin Tappajahai ollut parempi leffa, jos kirjasta oltaisiin otettu Brodyn vaimon salasuhde Cooperin kanssa ja tämän salainen nautinto raiskatuksi tulemisesta? Hyvä kirjaan pohjautuva elokuva on uskollinen lähdemateriaalille, ei orjallinen. EDIT. Erittäin iso (ja nolo) typo korjattu.
Nämä kaksi klassikkoa ovat minulle ehkä ne yliarvostetuimmat elokuvat. Pari kolme kertaa on tullut molemmat nähtyä viimeisen noin 30 vuoden aikana, enkä ole ainakaan vielä oppinut arvostamaan näitä ns. yleisen mielipiteen veroisesti. Enkä tarkoita, että nämä huonoja olisivat, enkä myöskään dissaa Coppolaa ohjaajana (Apocalypse Now kuuluu suosikkielokuviini), mutta Corleonen perheen edesottamuksille en ole jostain syystä ihan hirveästi koskaan lämmennyt.
Lähdin käymään läpi IMDB:n Top250-listaa ylhäältä päin, ja ensimmäinen (ja itse asiassa ainoa) leffa 50:n ekan näkemäni joukossa jonka heti pudottaisin, on "La vita è bella". Niin, ja FotR kuuluu ehdottomasti RotK:n edelle.
Lepakkomies Yön Ritari. Ledger heitti henkensä ja se taas tuplasi miehen legendan kuten myös leffan "tason" massojen silmissä.
95% leffoista on huonoja. Katsoin nyt aikuisiällä kunnolla Kummisetä trilogian ja ei kyllä kummoinen ollut.
Hiilikellari, 4K-julkaisu, kalibroitu 4K-tykki, ääni Dolby Surround -laajennuksin ja referenssivoimakkuudella, vaimo, lapset ja naapurit poissa kotoa, jotta rauha keskittyä?
Tämähän se itselle on. Äärimmäisen laskelmoitu juoni ja sitä kautta jollain tavalla vastenmielinen elokuva jota ei huvita katsoa. Toki hyvää näyttelijätyötä monelta taitavalta näyttelijältä ja kuvaus hienoa, mutta silti.
Väittäisin, että huonoja elokuvia on paljon vähemmän. Et vain pidä monesta hyvästä leffasta ja luulet siksi niitä huonoksi. Jos elokuvat ylipäätään jaotellaan hyviin ja huonoihin, niin eikö matemaattisesti järkevintä olisi pistää hyvän ja huonon raja siten, että 50 % elokuvista on hyviä ja 50 % huonoja? Jos otetaan mukaan 3. luokitus, keskinkertaiset elokuvat, niin jako voisi olla 1/3 eli 33,33...% kutakin luokitusta. Jos lokeroimme elokuvat 3 osaan (hyvä, keskinkertainen ja huono) sekä objektiivisessa että subjektiivisessa ulottuvuudessa. syntyy 3 x 3 ruudukko kaikille kombinaatioilla, esim. elokuville, jotka ovat objektiivisesti keskinkertaisia, mutta sinusta hyviä jne. Jokaiseen lokeroon voi odottaa yhdeksäsosaa (n. 11 %) kaikista elokuvista. Jos taas hyviksi elokuviksi lasketaan 4 tai 5 viidestä saaneet leffat, niitä on luokkaa 40 % olettaen, että jokaisen tähtimäärän esiintymistiheys on 20 %, mutta 2-4 tähteä lienee paljon yleisempi kuin 1 tai 5 tähteä... Hollywood-tuotantoa tulee paljon vastaan. Toisaalta esim. Perulaisia elokuvia ei näe juuri koskaan. Onko Hollywood-leffoissa sama prosenttiosuus hyviä leffoja kuin Perulaisista leffoista? Onko elokuvan hyvyydellä vaikutusta siihen, kuinka helposti elokuvan näkee? Toisinsanoen, kuinka vääristynyt kuva meillä on elokuvien tasosta johtuen ihan siitä minkä tyyppisiä elokuvia näemme. Jos esim. arvioi elokuvien tasoa TV-tarjonnan perusteella, niin eipä kovin korkea ole taso ja hyviä elokuvia on todella vähän, mutta TV-tarjontahan on vain pikkuriikkinen osajoukko kaikista maailman elokuvista ja mitä nyt olen esim. Blu-ray-harrastuksen kautta tutustunut sellaisiin elokuviin, mitä ei telkkarissa näe niin kyllä niitä hyviä elokuvia vaan on. Hollywood-elokuvissa on se ongelma, että niissä useinkaan ei ole tarkoituskaan tehdä mahdollisimman hyvää elokuvaa, vaan mahdollisimman tuottoisa elokuva, eli kaikki mahdolliset elokuvaa huonontavat asiat, jotka kuitenkin lisäävät tuottoja syystä tai toisesta on toteutettu. Esim. elokuvan täyttäminen tyhjänpäiväisellä toiminnalla voi lisätä lipputuloja, mutta huonontaa elokuvaa. Nopea leikkaus saattaa lisätä tuottoja, mutta huonontaa elokuvaa. Vastaan tuli Youtubessa hyvä pointti nykypäivän Hollywood-tuotannoista: Ne eivät ole enää vain amerikkalaisille tarkoitettuja kansallisia elokuvia, vaan koko maailmalle tarkoitettuja, koska Kiinassa lipputulot ovat niin valtavat, että nekin pitää maksimoida, mutta Kiina ja Yhdysvallat ovat kulttuurillisesti aivan erilaisia maita! Miten voi tehdä jenkkilän kulttuurin näkökulmasta relevantteja elokuvia, jos pitää ottaa huomioon myös kiinalaiset katsojat? Tämähän voi olla jopa yksi syy siihen, miksi yhdysvallat on kulttuurillisesti jakautunut maa. Kotimaista elokuvaa ei ole yhdistämässä kansaa! Elokuvia tehdään kuitenkin muuallakin maailmassa. Esim. Etelä-Korealaiset elokuvat tuntuvat kauttaaltaan tasokkailta, mutta niiden näkeminen on kyllä usein hankalaa. Itse heittäisin arviona, että kaikista maailman elokuvista 25 % on hyviä, 50 % keskinkertaisia ja loput 25 % huonoja.
Kaikki fomaatit ovat fyysisiä. Jossain ne bitit asuvat. Serveri, muistitikku jne. Itse tykkään siitä muovikiekosta, koska sitä pystyy "hallinnoimaan" eikä tarvitse murehtia, jos vaikka joku leffa poistetaan serveriltä jossain 5382 km päässä.
Kyllä. Stream-palveluntarjoajan serveri-farmin kiintolevyillä oleskeleva data on myös omalla tavallaan fyysistä. Se ei vain ole käyttäjän itse hallittavissa: streamin katselu loppuu palveluntarjoajan esitysoikeus-sopparin loppumispäivään. Monesti tämä ei tietysti paljon haittaa, mutta joskus kyllä. Mm. Netflixistä on vuosien aikana kadonnut monta sieltä aikaisemmin varmasti muistamaani nimikettä, kun olisi niihin halunnut palata myöhemmin.
Kummisetä 3: Spoiler Ylipitkitetty teatraalinen oopperakohtaus. Miten ammattitappaja onnistui ampumaan ohi vierestä Michaelia mutta jotenkin luoti meni suoraan tyttäreen? Toteutuiko yrityskuvio vai ei? Lasin sangoilla tappaminen joo-o, se tappaja kuoli sit sen seurauksena? Ei selitetty mitenkään. Miksei se palkkatappajan apuri viimeistellyt persiilleen mennyt Michaelin murhaa? Miten se Nera tjs. pääsi Vatikaanin sisälle ja ampui jostain kymmenien metrien päästä pistoolilla kardinaalin kuoliaaksi. Pankkiiri sulki silmänsä ja yhtäkkiä oli mafiosot tukehduttamassa tyynyllä. Lapsena tällainen kura meni läpi, mutta nelikymppisin silmin koko juttu oli typerä. Huono elokuva on sellainen, joka ei jätä sulle mitään mielenkiintoisia pohdiskeltavia asioita mieleen. Hyvän elokuvan juttuja muistat aina ja ne kulkee mukana läpi elämän. Tietysti elokuva voi olla myös tunnelmaltaan tai visuaalisuudeltaan hyvä. Hyvän elokuvan kelpuutat kirjastoon, koska niitä voit katsoa aika ajoin uudestaan. Huonon elokuvan katsominen on ajanhukkaa. On varmasti liian raaka jakaa elokuvia hyviin ja huonoihin, koska valtaosa elokuvista on keskinkertaisia.
Jaa, mitenköhän tämä kyseinen elokuva liittyy sanomaani? Sehän on vain yksi elokuva tuhansien joukossa ja yksinään ei keikauta hyvien elokuvien prosenttiosuutta mihinkään. Meikäläinen ei saa oikein mitään irti Coppolan taiteesta ja Kummisedät on nähty ties miten ja ties kuinka kauan sitten eli mitään en niistä muista, eikä edes kiinnosta. Monien mielestä mestariteoksia ja ei siinä mitään, mutta meikäläiseen ei vaan Coppolan tyyli iske.
Ei se suoraan siihen liitykään, mutta mun alkuperäisessä viestissä ajatus huonoista elokuvista syntyi juuri siitä närkästyksestä minkä "arvostettu" kummisetä-trilogia aiheutti. Näistä tietyistä elokuvista on muodostunut sellaisia instituutioita, että ne otetaan annettuina tavalla että ne ovat the hyviä elokuvia. Kuinka moni sitten uskaltaa tai edes osaa näitä kyseenalaistaa.