Blu-Ray -levyjen tulevaisuus

Voisit myös ladata kaiken netistä ilmaiseksi. Tuskin Hollywood roistot juuri sinun rahojasi kaipaavat. Jostain syystä jotkut haluavat omistaa sitä fyysistä kamaa ja maksaa siitä. Siitä tulee hyvä olo joillekin.

Omistan itsekin niitä levyjä, mutta pointtini on tämä pakkorationalistamisen kritisointi, kun esimerkiksi joku keräily yritetään väkisin vääntää rationaaliseksi touhuksi.

 

Tuskin tässä asiassa kukaan on täysin oikeassa tai väärässä.

Joku kerää käytettyjä postimerkkejäkin, eikä niillä voi enää edes lähettää kirjeitään.

 

En usko, että ikinä kuvailisin keräilyäni rationaalisena touhuna. Ainakin hellasärö koko ajan muistuttaa siitä.

Mutta, jos tällä saitilla tykkää luuhata, niin todennäköisesti fyysiset julkaisut ovat lähellä sydäntä. En näe tässä yhteydessä mitään väärää siinä, että sitä täällä hehkutetaan. Ja uskon myös, että sinä Matti pystyt tekemään omat päätöksesi, ilman että kuvittelet meidän niihin vaikuttaneen.
Jos sinulla on ilmaisia versioita haluamistasi julkaisuista jossain netissä, niin hieno juttu. Ei toimi minulla. Minä haluan sen levyn. Odotan jopa Areenan ilmais-sarjat kunnes tulevat Blu-ray levyinä. I cant help my self

 

Pakko olla samaa mieltä Burkitsvillen, Killpatrickin, 71db:n ja muiden fyysistä mediaa harrastavien kanssa. Harrastukset voivat viedä mennessään, muutkin kuin tämä, mutta jossain määrin näin on tarkoituskin. Ainakin itselle irrottautuminen arjesta onnistuu tällä tavalla ilman mitään nautintoaineita. Oma viehätyksensä on myös katsella läpi levykirjastoa ja valita sieltä katsottavaa. Ainakaan kukaan suoratoiston hemmo/hemmotar ei päätä, että tästä eteenpäin jokin tietty elokuva ei ole enää katsottavissa.

Se, että kama omistaisi sinut on aika ihmeellinen väite, joka tuskin toteutuu kuin hyvin harvassa tapauksessa ja silloin mielestäni vika löytyy jostain muualta kuin harrastuksesta. Ei muuta kuin kauppaan ostamaan lisää.

Ikävä kyllä hinnat tuntuvat karkaavan pikku hiljaa ylöspäin. Onko jo niin, että painokset alkavat olla niin pieniä, että se aiheuttaa moista. Vai onko myyntiketjussa ahneus nostanut päätään tai jotain muuta?

 

En ajatellut raahata mitään paikasta toiseen. Ehkä, kun jään eläkkeelle, muutan seuraavan kerran. Olen lähinnä järjestänyt asiani niin, että minkäänlainen putkikassi elämä ei kiinnosta pätkääkään. Olohuoneteatteri, kirjastohuone, jne...
En tiedä mitä luet, mutta kävin juuri mielenkiinnosta katsomassa muutaman hyllyssäni olevan Asimovin kirjan hintoja finlandiakirjassa ja esimerkiksi heti neljä ensimmäistä tärppää, myydään hinnoilla: 170€, 150€, 135€ ja 120€. En kyllä näitä roskikseen raaski kantaa. Lapsia nämä tietysti on eli en ole myymässä, joten arvottomia minulle. Myyköön perikunta.

Ymmärrän kyllä angtisi. Kuuluu nuoren miehen elämään. Ja neuvoni on, että elä ja tee mitä haluat.

 

Onko keräilyssä rationaalisesti järkeä? Ei? Miksi pitäisi olla?

Kaikilla on addiktioita. Minulla se on varmaan levyjen ostelu. Mutta, jos saan totaalisen "aivot narikkaan" -irtioton esim. stressaavasta työstä käymällä läpi jotain tarjouslevylistaa netissä tai kiertämällä kaupungin kirpputorit, niin eikö se ole vaan helvetin hyvä juttu? Meneehän siinä rahaa, mutta mitä väliä, jos talous sen kestää. Voisihan ne rahat mennä vaikka alkoholiinkin, jota aiemmin käytin irtiottoihin. Keräiltävästä tavarasta on kuitenkin iloa myöhemminkin. Alkoholia ei saa takaisin, kun sen on kurkkuunsa kaatanut ja se on kustu ulos. Levyjen ostolla ei myöskään ole haitallisia terveysvaikutuksia kuten alkoholilla!

Sen voin myöntää, että nautin varmaan enempi ostelusta kuin sen ostetun tavaran käytöstä... CD-levyt toki menee aika ripeäänkin käyttöön, koska musiikki mulla soi melkein koko ajan. Spotify, Tidal & co. on täynnä kaiken maailman musakkia, mutta minä kuuntelen levyt vasta, kun mulla on niistä fyysinen kopio - OCD, myönnän. Mutta siihen nuo em. suoratoistopalvelut ovat käteviä, että voi kuunnella maistiaisia, joista voi sitten mietiskellä, että voisikohan tästä levystä pitää itse.

 

Levyissä on se, että siellä on maks muutama hyvä kappale, loput on sitten täytettä. Niistäkin riittäisi kun omistaisi vaan ne hyvät kappaleet. Mut tämä on varmasti pyhäinhäväistys musiikkiharrastajille. Itse koen konsumerismin vähän surullisena ja sitähän se kaman kerääminen on. Taideaarteiden keräily sit erikseen.

 

En ole nuori, enkä oikeastaan enää edes angstinenkaan. Ei tästä rupattelusta kannata loukkaantua, tai ottaa turhan vakavasti. Jos verenpaine tästä nousee niin levyjen merkitys elämässä on ehkä saanut liian mittavan osan. Putkikassi elämä sisältää tietynlaisen vapauden, mennä ja tulla miten haluaa. Puhutaan mm. digitaalisista nomadeista nykyään. Omistaminen ja kaman hamstraaminen ei ole kovin trendikästä nykyään. Mut länsimaissa elämäntyylinsä saa suht vapaasti valita, tässähän keskustellaan makuasioista ja ne mauthan on kaikki yhtä arvokkaita .

 

Eivät kaikki levyt ole tällaisia. Toki jos ei välitä albumikokonaisuuksista, niin voi kuunnella best of -kokoelmia tai vaikka ripata albumeilta ne omat suosikit / hitit ja kuunnella niitä.

 

Jotkut myös maksavat leivästä rahaa, vaikka leipää voisi varastaakin. Ilmeisesti siitä tulee joillekin hyvä olo.

Tai sitten jotkut ihmiset ovat vaan rehellisiä.

 

Ikää on sevverta, että aivan sama mikä on trendikästä ja mikä ei. Oma mielipiteeni on se, että trendien perässä juokseminen on todella typerää verrattuna harrastukseen sen trendikkyydestä riippumatta. Joskus aikoja sitten, olisiko ollut kulutusvaltainen juppien 80-luku, lanseerattiin käsite trendipelle. Ilmeisen vastakohtainen tämän hetken trendille? Käsite on ilmeisen ajankohtainen jokseenkin aina.

 

Se nyt on ihan kiva trendi jos ihmiset eivät hamstraa tavaraa tai muuten ryve konsumerismissa. Toivottavasti olisi pysyvää. Trendejä on monenlaisia ja tämä nyt on eriasia kuin vaikka joku ananastukka. Tyytyväisyys löytyy lopulta ihmisen sisältä, ei omistamisesta. Siinä on tavoitetta meille kaikille. Mitään ei täältä mukaan saada kumminkaan.

 

Entä, jos saa tyytyväisyyttä keräilystä? Kai sekin on ok?

 

Onhan se ok. Meteliä syntyi siitä, kun ihmettelin miksi kirjaston koko pitää olla yli 100 elokuvaa. Tämä oli oma näkökulmani ja muilla on sitten omiaan.

 

Mihin tuo eksakti luku 100 perustuu?

 

Marvelit jos kaikki ostaa niin se on äkkiä 100 levyä täynnä.

 

Kas, siinäpä vasta olisi surullinen elokuvakokoelma. Anteeksi termin "elokuva" käytöstä tässä yhteydessä.

 

Touché.

 

Isä kerää postimerkkejä. Yritti saada aikoinaan kun kakara olin minutkin innostumaan.

Jo jos kuuntelee jotain radiohiteillä myytäviä tusina-artisteja, niin näin on. Sitten on erikseen oikeat musiikin tekijät, joilla mahdolliset levy-yhtiön vaatimat radiosoittobiisit ovat jopa levyn tylsintä antia. Otetaan vaikka The Prodigyn "Music for the Jilted Generation" (1994). Montako täytebiisiä sillä mielestäsi on?

 

Olen omistanut tuon levyn joskus. Siinä on kieltämätt aika onnistunut albumi. Vilkaisin levyn kappaleet Wikipediasta ja kyllä siellä ehkä vajaa puolet oli täytebiisejä. Entäpä montako täytebiisiä Prodigyn tuoreimmilla levyillä on