Tyhmä kysymys Bluetooth -Vinyylisoittimesta

Lähinnä tuo ajattomuus tulee ajatuksesta ihmisläheiseen lähestymistapaan elämään yleensä, ihmisiin ja maailmaan. Vaikka olen liiketalouden ja hallinnon tradenomi koulutukseltani, ja ylä-asteikäisenä moni varmaan liitti minuun "syrjäänvetäytyvän tietokonenörtin" -statuksen 1997 vuodesta eteenpäin. Tradenomi opinnoissa oli paljon ohjelmistokehitystä ja tietoturvaa, mutta silti pidän humaanista ja ihmisläheisestä lähestymistavasta, mitä tulee ihmisten väliseen vuorovaikutukseen maailmassa ja eri ilmentyvät kulttuureissa ovat nimenomaan tulosta ihmisen toiminnasta ja elämän hetkistä muodostuu ihmiskunnan historia.

Vinyyli kuluu, ja lakkaa toimimasta ehkä kovan kulutuksen päätteeksi, kuten ihminenkin elämän varrella, joka lopulta kuolee pois viimeistään lopulta humaanisti vanhuuteen. LP-levy on humaani ratkaisu kuunella musiikkia. CD-levyissä ja noissa Laser Disceissä on jo digitaalisuutta liikaa, ja teknologiakin pitäisi vain olla pelkkä väline ihmisen toiminnalle, näin ainakin pitäisi olla eikä itse tarkoitus, niin teen valinnan kuuntelenko musiikkia ykkösinä ja nollina vai humaanisti kuluvalta elämää ajan mittaan näkevältä vinyyliltä. Musiikkikin kun on jotain hyvin varhaisessa vaiheessa ihmisen historiassa yksi vanhimmista ihmiselon kulttuurin ilmentymistä, ja jossain vaiheessa ihminen on keksinyt metodin tallentaa ääntä, jotta äänite jää elämään. Se lähinnä itseäni kiehtoo vinyyleissä.

Digitaalisuus ja bittimaailma on hyvä renki, mutta huono isäntä. Toki roikun liikaakin koneella yhä nykyisinkin, mutta vapaa-ajalla tykkään viettää humaaneja hetkiä myös paljon ilman edes tietoverkkoa niiltä osin, mitä se älytelevision ja DNA IP-TV:n kautta kun katson televisiota, on mahdollista, Netissähän on niin paljon mielenkiintoista sisältöä ja tekemistä, että ihmisen käyttämä valveillaolo -aika ei riittäisi kaikkeen mielenkiintoiseen, vaikka käyttäisi 24/7 verkkosurffailuun ja -aktiviteetteihin. Moni voi varmaan allekirjoittaa tämän.

 

Aika OT alkaa olemaan, mutta olisi hauska tietää, miten CD-levyssä voisi olla digitaalisuutta vähemmän. Mitä pitäisi jättää pois? Ykköset vai nollat?

 

Joo, todella OffTopicissa ollaa nyt, ja melko syvällä.

Compact Disc, digitaalisuus siinähän on idea, ja 1940-luvulla tajuttiin, että toimintaperiaate, jolla nykyisetkin tietokoneet ja kaikki nykyaikaiset digitaaliset vermeet toimii, toimii kahden tilan periaatteella. (von Neumann -koneet). Sähkö joko kulkee portin läpi tai ei kulje. (arvo on 0 tai 1).

Ei varmaankaan CD-levyä ole mahdollista valmistaa ilman ilman yhteyttä digitaalisuuteen. Tuo ohjausbitin arvo 0 tai 1, kun puhutaan sähkölaitteen piirilevystä, on ihan tietojenkäsittelyn matematiikan peruskiviä, ja tuon 1940 -luvun aikoihin, kun tajuttiin nykytietokoneen toimintamuoto, 1600 luvulla aikaa ennen tietokoneita elänneen englantilaisen matemaatikko/filosofi George Boolen kehittelemä Boolen Algebra nousi arvoon arvaamattomaan. Boole eli aikaa ennen ensimmäistäkään tietokonetta, saati tietojenkäsittelytieteen olemassa-oloakaan.

Toivottavasta tämä vastaus tyyydytti, niin päästäisiin taas Back On The Topic. jos jollain vielä jotain kommentoitavaa tähän alkuperäiseen kysymykseeni on.

 

En halunnut arvon ModeRoottori nälväistä. Minusta vaan oli mielenkiintoinen bluesmoodin toteamus:

"CD-levyissä ja noissa Laser Disceissä on jo digitaalisuutta liikaa,…"

Sinun tulkintasi tuosta näyttää olevan, että CD-levyn käyttö vinyylin sijaan tuo elämään liikaa digitaalisuutta. Tässä on hieman enemmän järkeä jos nyt digitaalisuutta haluaa vältellä. Minulle CD-levyn "digitaalisuus" on tavallaan piilossa. Analogista ääntä CD-soittimeni ulos pukkaa, joten en ihan noita puheita isännistä ja rengeistäkään ymmärtänyt. Omassa käytössä ainakin CD-levyt ovat täysin rengin roolissa.

 

Boolen algebra ja von Neumannin koneet eivät toki vielä riitä digitaaliseen äänentoistoon. Oleellisin palikka on Nyquist-Shannonin näytteenottoteoria, jonka ansiosta tiedämme, että voimme näytteitä riittävän tiuhaan ottamalla tallentaa kaistarajoitetun signaalin informaation kokonaisuudessaan mitään lisäämättä tai pois jättämättä. En tiedä, päästiinkö tässä tyydyttävään yhteisymmärrykseen, mutta puolestani OT voi olla tässä.

 

Olen päätynyt siihen, että varmaan hankin tuon linkkaamani BT-vinyylisoittimen, toimii tai ei, ja sovin Gigantin myyjän kanssa, että palautan soittimen jos ilmenee jotain laiteparikytkentöihin liittyviä ongelmia ja kuittaan kauppasumman takaisin.(ikäänkuin Manitbois -periaatteella)

Viitaten ketjun pariin ensimmäiseen vastaukseen, ei ole ollenkaan ongelmatonta, toimiiko soitin juuri minun stereoissani, kun eri standardeja yms. on niin paljon, että tavallinen kuluttaja saa päänsä pyörälle.

Sain ihan ostopätöstäni tukevia kommentteja täältä! Minun puolestani tämä case on suljettu ja ratkaistu.