https://www.episodi.fi/uutiset/tana...tarinassa-outo-voima-ottaa-ihmiset-valtaansa/ Tästä klassikosta puhutaan aivan liian harvoin kyseessä on kuitenkin yksi kaikkien aikojen parhaimmista elokuvista. Mielenkiintoista on että carpenterin thinggistäkin puhutaan paljon enemmän suurena klassikkona mutta senkinhän tarina on kopioitu tästä elokuvasta. Tämähän on huomattavasti pelottavampi ja vainoharhaisempi myös alkuperäinen leffa on ihan katsottava mutta tämä on näistä paras filmatisointi. Erittäin ahdistavaa katsottavaa
The Thing kylläkin perustuu kirjaan ja 50-luvun elokuvaan. https://en.wikipedia.org/wiki/The_Thing_(1982_film) Mutta Invasion of the Body Snatcheristä pitää kyllä todeta, että on myös todella hyvä elokuva. Ja pitää laittaa tallennukseen.
Tiedän mutta alkuperäisessä thing elokuvassa ei olio pystynyt kopioimaan ihmisiä vai muistanko väärin. Carpender siis todellakin hyvin todennäköisesti olisi saanut idean tästä elokuvasta?
Hyvää pohdintaa. Ainahan se on mahdollista. Kyllähän noita juonien ja ideoiden kopiointia on Hollywood pullollaan. Sekä hyvässä että pahassa.
Katselin juuri Teemalta. Minä hölmö olen luullut nähneeni tämän, mutta nyt näin kyllä ensimmäistä kertaa!! Olen nähnyt kai vuoden 1993 version ja sekoillut ihan kunnolla. Leffan "loppukirkumisen" olen nähnyt kyllä varmaan jossain elokuvia käsittelevässä ohjelmassa ja Donald Sutherlandin karmiva naama on jäänyt mieleen kummittelemaan ja siksi olen kuvitellut vuoden 1993 version hatarien muistikuvien perusteella nähneeni tämän. Ehkä olen nähnyt peräti alkuperäisen filmatisoinnin? Jokatapauksessa pidin tästä paljon! Nykyään diggailen juurikin 70-luvun elokuvatyyliä, joten siinäkin mielessä maistui ja lisäksi Kaufman ohjaa tämän varmalla otteella ja tunnelma oli vahva läpi leffan. Hitto soikoon, tästähän pitää hommailla se Arrow:n Blu-ray!
Syksyllä tuli hommattua kiekko Arrow'n alesta. Leffasta olen pitänyt aina keskimääräistä enemmän, mutta jostain syystä ostamisen kanssa tuli vitkuteltua. Parempi myöhään. Tämä kestää hyvin uusintakatselua.
on tullut omistettua laserdisc jo n25 vuotta katsottua varmaan yli satakertaa viimevuosina vähemmän mutta viime lauantaina tuli taas laitettua pyöriän pitkästä aikaa. Tajutttoman ahdistava tunnelma musiikitkin tai äänitehosteet ovat erittäin ahdistavia Spoiler Siinä missä sutherland nukahtaa pihalle tuoliin on ilmeisesti käytetty raskaana olevan naisen kohdunääniä erittäin karmivalta kuulostaa
Joo, kyllähän minä tämän siellä Arrow-alessa näin syksyllä, mutta "väärien" 1993-versio-muistikuvien takia en sitten viitsinyt ostoskoriin pukata. No, seuraavassa alessa sitten… …eihän tässä nyt kiirettä pidä, kun juuri tuli nähtyä...
56 on aina mielestäni parempi kuin mikään tulevaisuuden rypistys. Oltiin Lohjalla jossain vanhempien ystävien luona. Aikuiset baariin. 56 tuli telkkarista. Olin joku 1 ja 2 kilon sammuttimen välistä. Nukkumaan olisi tietysti pitänyt käydä, mutta kuka voisi vastustaa tällaista tilaisuutta. Vieläkin muistan kaiken. Se vaahto. Talikot. Purin isäntien kalliin tyynyn kulmat pilalle.Tästä tuli pieni hässäkkä, mutta lapsena en muista, miten se ratkaistiin.
Itse Itse katsoin 1978 vuoden version alle 10 vuotiaana vuokrasin sen vuokraamosta ja se vahingoitti mielenterveyttäni pysyvästi. 1956 vuoden version katsoin melko varmasti eilen kokonaisuudestaan
Allekirjoittaneen jo muutenkin epävakaan mielenterveyden romutti Poltergeist. Liian hardcorea 10-vuotiaalle.
Ai että vuokraamo suostui vuokraamaan kyseisen leffan alle 10-vuotiaalle? Häh? Ikärajat? Meikäläinen ei kyllä olisi iki päivänä katsonyt jotain Body Snathers -leffaa alle 10-vuotiaana. Vielä parikymppisenäkään ei "rankat" leffat kiinnostaneet. Sitä ei ole edes tiennyt monien tällaisten leffojen olemassaolosta. Kaverit koulussa supisivat kyllä jostain leffoista, mutta ei kiinnostanut minua. Star Wars ja Indiana Jones oli mun juttu, eikä jotkut Halloween-leffat kiinnostaneet pätkän vertaa. Olin optimismia täynnä oleva sinisilmäinen henkisesti tasapainoinen lapsonen, jolla maailma näyttäytyi kauniina ja onnellisena paikkana, jossa väkivalta ja kauhu olivat vieras asia. Sittemmin aikuisiällä lapsuuden loputtua maailma alkoi potkia kunnolla päähän ja näyttää ilkeän puolensa. Menetin henkisen tasapainoni ja optimismini vaihtui syvään kyynisyyteen. Maailma olikin "paska paikka", vaikka kuin on mukamas saanut lottovoiton synnyttyään Suomeen (paskan marjat! Neljä/viis numeroa ehkä oikein, mutta minä luulin että olis seitsemän!) Kolmekymppisenä olin jo sen verran kyyninen, että väkivalta ja muutenkin synkempi kuvasto elokuvissa aikoi kiinnostamaan. Esim. X-Files kolahti joskus 2002-2003 kybällä, kun aiemmin olin katsellut sarjaa toisella silmällä. Yhtäkkiä sarjan karmiva kuvasto nappasi! Samoihin aikoihin kolahti J-Horror-osasto. Splatter-tyyppinen viikatteella pää poikki ja veret seinälle - meininki ei ole vieläkään kolahtanut, mutta kaikenlainen synkkyys kyllä resonoi kyynisyyteni kanssa huomattavasti paremmin kuin alle 30-vuotiaana. Olin varmaan jotain 10-12 vuotta kun telkussa tuli Safiiri ja Teräs. Se oli pelottavinta, mitä tiesin. Nykyään itse elämä on niin pelottavaa (Saako koskaan enää töitä? Onko Halla-aho seuraava pääministeri? Pärjääkö sitä eläkkeellä? Kuoleeko fyysinen media? Heikkenevätkö postipalvelut? Huolenaiheita riittää vaikka muille jakaisi) , että maailman pelottavimmatkin elokuvat eivät minua liikaa pelota, sopivasti vaan. Nehän ovat vain elokuvaa. Stop-napilla ne ovat poissa. Leffan katsomisen jälkeen pelot poistuvat 5 minuutissa.
Invaders from Mars (taisi olla nimellä Avaruuden pirut) oli itselle todella jännittävä, kun se joskus 80-luvun alkuvuosina tuli.
Sama täällä. On yksi niistä lapsuuden karmaisevista televisiomuistoista. Tobe Hooperin remake edelleen katsomatta... pitää korjata tilanne.
Alkuperäisfilmauksen TV (ensi-ilta peräti?) lähetys sijoittuu oman muistikuvani mukaan johonkin syyskuun 1983 tietämille, korjatkoon toki ken paremmin tietää. Leffa tuli nähtyä tuolloin ensimmäisen kerran, vaikka frendillä taisi sekin magneettinauhalta löytyä. Aikansa klassikko, ja yleistunnelmaltaan ajoittain todella ahdistava. Hooperin uudelleentulkinnasta sitä vastoin yleensä joko pitää ihan tosissaan tai inhoaa oikeasti. Henkilökohtaisesti pidän, vaikka (sen suuremmin spoilaamatta) kolmannen näytöksen etkoilla kuvio karkaakin käsistä eräidenkin filmimetrien edestä, mutta muutoin kokonaisuus on mielestäni saatu sopivasti oudoksi lopun kestonsa osalta. Mikäli mielit Hooperin versiota fyysisenä, niin suosittelen lämpimästi Koch Media -julkaisua, ja tarkemmin sen 3-levyn painosta elokuvasta (hinta tosin on pilvissä jo nyttemmin loppuunmyynnin myötä), joka tarjoaa lisäksi vuoden '53 alkuperäisfilmauksen kahtena eri versiona, tosin DVD:llä ja suhteellisen heikkotasoisena, mutta Hooperin version kuvanpakkaus on verrokkijulkaisu Sh(i)t! Factory:a paremmin tuotettu kuten alta käy ilmi. Vastaava Australia -julkaisu on sitten marginaalin SF:kin huonompi, mitä kuvanlaadullisiin tekijöihin tulee. Spoiler Koch vs. Shout!
Elonet kertoo elokuvan esitetyn meillä ensimmäisen kerran televisiossa 3. toukokuuta 1983 MTV:n toimesta. Jos listaan on luottaminen, niin toista esitystä saatiinkin sitten odotella aina viime vuoteen asti. Mieleen jäivät myös Maikkarin "kauhukesät" joskus kasarin puolivälin nurkilla. Hammerin Draculat upposivat kuin veits... torahampaat kaulaan.
On tämä joskus tullut katsottua mutta kovin hataria oli jo muistikuvat. Tunnelmaltaan oikein onnistunut ja äänimaailma myös tuki hyvin tunnelmaa. Ai että, suorastaan viikon kohokohta
Toimiva kokonaisuus ja tiivistunnelmainen kerronta. Kuvaus myöskin keskivertoa parempi. Kuuluu harvoihin hyviin viime aikoina tv:ssä esitetyihin elokuviin. "Spock" oli oiva valinta psykiatriksi. Sutherlandin täytyi lopussa antaa periksi ja todeta: If you can't beat them, join them!