Jo yksin vaivaannuttavan räikeän tolloa "high concept" traileria lähes psykolamaannuksen tasolla tuijottaessa vaikuttaa koko turruttava teknisyys oikean leffan sijaan enemmänkin eksyneeltä yhden metaidean vitsiltä, jota seuratessa tulee aidosti paha olo kaikkien niiden lahjakkaiden ihmispolojen puolesta, joilta uupuu tällaisen tolkuttomuuden kulisseissa vaikuttavien tahojen kyky kaupata hulluutta massoille ylihintaan. Mielenterveyden syöksykierteellä on monia muotopuolia, joten ei liene ihme, jos ehdoin tahdoin ennakkolippunsa lunastaneitten joukossa tulee olemaan myös niitä kissapässejä ja häntäfetissejä, jotka havahtuu tuotoksen löyhkään vasta lilluttuaan sen keskellä liian pitkään. Apua...
Siinä taas yksi "henkisen kastroinnin" tyrkkypyrkyri: "Sisäministeri Maria Ohisalo sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa, että palomies-nimike voitaisiin muuttaa pelastajaksi. Suomen Palomiesliiton näkemys on, ettei alalla työskentelevillä ole nykyisen palomies-nimikkeen kanssa ongelmaa." "Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) mukaan palomiehistä puhuminen saattaa viestiä naisille, etteivät he ole alalle tervetulleita." – Jos puhumme ikuisesti vaan palomiehistä se ei välttämättä ole viesti, joka sanoo nuorelle tytölle: olet tervetullut pelastajaksi. Voidaan käyttää pelastaja-termiä, Ohisalo sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa. "Suomen Palomiesliiton edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola kommentoi Ilta-Sanomille, ettei liitolla ole palomies-nimikkeeseen virallista kantaa. Hänen mukaansa liitto on järjestänyt nimikeasiasta kyselyn jäsenilleen." – Epäilen, että mielipiteet ovat aika vahvasti palomies-nimikkeen puolella. Se on vakiintunut nimike, eikä oikein kukaan näe sitä sukupuoliroolikysymyksenä. Käsitykseni on, että niillä naisilla, jotka pelastusalalla työskentelevät, ei ole mitään ongelmaa palomies-nimikkeen kanssa, Jaakko sanoo.
^ Muistaakseni Suomessa on kirjaimellisesti yksi nainen, joka on läpäissyt palomiehiltä vaaditun kuntotestin ja siten päässyt palomieheksi. Tältä naispuoliselta palomieheltä kannattaisi kysyä, häiritseekö häntä että häntä kutsutaan palomieheksi. En usko, että häntä häiritsee. Ohisalo voi toki tsempata teinityttöjä palomiehiksi, mutta 99,9 % heistä ei tule läpäisemään vaadittua kuntotestiä, joten urahaaveet voisivat olla järkevämmätkin... "Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) mukaan palomiehistä puhuminen saattaa viestiä naisille, etteivät he ole alalle tervetulleita."
Mitenköhän olisi, jos nimike olisi naispuolinen ja kyse olisi miehestä? Esim. lentoemännän miespuoliselle vastineelle on "jostain syystä" keksitty oma nimike.
En ymmärrä kuka tai mikämikä se trkkyypyrkyri. Puhutaanhan tuota joistain ammattilaisista paskalakkeinakin. Vaikka onhan sese vähän turhaa väkisellä mies-ilmauksia kitkeä jos luontevaa korviketta ei ole. Tuo eduskunnan puhemieshän on semmoinen termi joka pitäisikin korjata, vaikka ei toimenkuvaltaan järjestöjen puheenjohtajiin rinnastukkaan. Hmm ja mitä puhetta ne järjestöjen johtajat johtaa? En ymmärrä ammattinimikkeitä ja titteleitä.
Työnhakua. Miksi työnhaku on niin hajanaista ja sekavaa? Miksi on kaiken maailman Academic Workkejä, erecruitmentteja, sun muita? Katsoin työpaikkaa te-palvelun sivuilla. Sieltä on linkki Academic Workkiin. Missään ei edes selviä, mikä firma hakee työntekijää, mutta Helsingin keskustassa yritys toimiin. Iso ja kansainvälinen. Hakuaika te-toimiston sivuilla 12.2 asti. Kirjaudun Academic Workkiin sisään. Työpaikka ei enää haettavissa! Meikäläinen käytti n. 30 minuuttia aikaa miettien miten haen paikkaa eli miten ilmaisen työkokemukseni niin, että se sopii tämän työpaikan hakemiseen ja sitten en voi edes hakea paikkaa kun haku onkin päättynyt 2 viikkoa ennen ilmoitettua ja tietenkään Academic Work ei ilmoita asiasta TE-toimiston sivuilla, vaan siellä työpaikka on sitten 12.2 asti killumassa turhaan! Vittu tätä! Nämä työnhakujutut pitää saada kuntoon, YKSI paikka missä haetaan, te-toimisto, ja tiedot ajantasalla. Aivan liian sekavaa tällainen, että on miljoona tahoa, jotka ovat sopassa mukana. Visuaalisesti taitavan teknisen kirjoittajan paikkaa olisin siis hakenut. Työn kuvauksen perusteella olisin sopinut. Sitä on vain ihmistyypiltään, koulutukseltaan ja työkokemukseltaan sellainen ihminen, että sopivia työpaikkoja tulee älyttömän harvoin vastaan joten PIKKUISEN vituttaa kun ei pysty edes hakemaan niitä. Muutenkin itsetunto ja luottamus omiin kykyihin nollassa kun paska maailma on vaan potkinut päähän että saa spyykata itseään ihan kybällä että pystyy edes työpaikkoja katselemaan. Vittu tätä!
Olisi kannattanut säästää tätä aika herkullistakin aloitusta perjantai-illalle. Ennustan nimittäin modelle taas hommia ja on nyt jo aamulla haukkana paikalla eikä keskustelu ehdi pitkälle.
^Työnhakuun itse sanoisin parhaaksi tavaksi "opiskella" haluamaansa alaa ja hakea opiskelijastatuksella töitä. Toki vaatii sisäänpääsyn opiskelemaan, mutta esim. amk-tasolle pääsee noin vain. Vielä kun opiskelee pari kolme vuotta niin harjoitteluun mennessä on hankkinut ehkä uusia taitojakin ja näyttää työnantajan silmissä houkuttelevalta. Harjoittelupaikassa on jo valmiiksi jalka oven välissä, jos ei ihan täysin ryssi harjoittelua niin varma työpaikka.
Kun vielä tietäisi, mikä se oma ala on. Tuntuu että mitä ikinä työkseen tekee niin kovin ikävältä ja vaikealta tuntuu. Tietotekniikan alat ovat kova juttu nykyään, mutta itse en ole koskaan ollut erityinen tietokonenörtti. Tutkijan ammatti ei minulle sovi, koska en osaa/halua taistella tutkimusrahoituksesta jne.
Te-toimistosta saa ilmaista apua tuohon oman alan etsintään, pääsee juttelemaan asiasta. Tiedä vaikka saisit sitä kautta jonkin idean asian suhteen.
Näin on! Työpsykologin kanssa olenkin jutellut. TE-toimiston palveluiden piirissä olen ollut melko paljon, mutta näiden palveluiden tehokuus vaihtelee henkilöstä toiseen. Välillä tuntuu, että vaikutus on jopa negatiivinen ja nuppi menee jumiin entistä pahemmin...
Hitsi! Tuntuu varmasti pahalta, mutta nykyään ei tarvitse mokata töissä saadakseen monoa takapuoleen…