Once Upon A Time In Hollywood (2019, Quentin Tarantino/Leonardo DiCaprio, Brad Pitt)

Elviksen kanssa samoilla linjoilla. Surkein Tarantino. Vielä huonompi kuin Jackie Brown.
Vaimoke kysyi puolen tunnin jälkeen, "onko tämä sun mielestä hyvä?" Heti tiesin olevani vaikeuksissa. Jotain änkytin hyvästä ajan kuvasta ja komeista pääosan esittäjistä.
Nainen vastasi, että hyvännäköisiä on vain yksi ja sekin on laitettu kauheaksi. Jouduin siis katsomaan yksinään. Harmittavaa, kun olin omasta mielestä tämän profiloinut hyvin meille molemmille sopivaksi.
No onpahan katsottu tylsä Tarantino. En olisi uskonut mahdolliseksi. Joku kertoi, että loppu on hyvä. Sitten odotin sitä, kunnes tajusin että tuo paska oli se ja tekstien jälkeen tulee vain jotain normi skeidaa.

 

Olihan tämä "ihan kiva". Ehkä odotti liikoja. Jotenkin todella tylsää ja puuduttavaa menoa välillä. Parani kyllä loppua kohden. Margot Robbien rooli niin turha, että ei tuonut elokuvaan kyllä yhtään mitään. Semmoinen juuri ja juuri 3/5 arvosana. Pitää joskus katsella uudestaan jospa silloin avautuisi enemmän.

 

1h17min kohdalla aloin pohtimaan, että mikä tämän leffan juoni on. Pitkiä, täysin irrallisia kohtauksia (duh!) vailla päämäärää.
Ehkä pitäisi viimein hyväksyä, että Tarantinon leffat ei vain ole mua varten. Tai no, olihan siellä aikoinaan helmiäkin, mutta Kill Billien jälkeen ei ole innostanut.
Lopun historian uudelleenkirjoitus oli ihan hauska, mutta kyllä tämän uudelleenkatselu saa odottaa pitkään.

 

Tykkäsin. Tunnelma oli hieno ja näyttelijätyö kauttaaltaan mainiota. Erityisesti Pittin karisma puri hyvin. Tarantinon ohjaukseksi mukavan vähän väkivaltaa. Menee ohjaajan Top-4:ään Pulp Fictionin, Jackie Brownin ja Kill Bill-duon kanssa.

 

Näyttely kyllä toimii ja dialogi on ihan kivaa paikotellen mutta leffan juonen voi kyllä kirjottaa yhdelle sivulle. Muuten elokuva on aikas pitkästyttävä ja epätasainen tekele. Lopun väkivaltainen sekoilu tulee aika puskista. Jälkikäteen tulee mieleen lähinnä että miksi tämä leffa edes tehtiin, että saatiin huvittava vaihtoehtoinen tarina Tatelle vai romantisoitu rakkauskirje 60-luvun Hollywoodille.

 

Juuri näinhän Tarantino on käsittääkseni itse elokuvaansa kuvaillut.

Ihan toimiva leffa, joskin vähän ylipitkä ottaen huomioon sen mitä, mistä ja miten elokuva kertoi. Spahn Ranchille sijoittuva kohtaus oli intensiivisyydessään loistava. DiCaprio ja Pitt tekivät molemmat hyvää työtä, ja lopun väkivaltahäröily oli ihan mielekiintoinen ratkaisu, varsinkin kun

Spoiler

selostusten lisääminen (ja historiantietämys) antoi odottaa jotain ihan muuta.

Vaikea tätä sen kummemmin on hehkuttaa, mutta kestonsa ajan viihdytti ihan kohtuullisesti.

 

Tämä elokuva olisi hauska pisteyttää. Voisitko mitenkään professional laittaa äänestyksen?
Voitti kolme Golden Globeakin. Jakanut kuitenkin ääniä Plazalaisten keskuudessa.

 

Toive toteutettu!

 

Spoiler: Matsi

Tuossa taitaa olla taustalla joku oikea tapahtuma, missä stuntmies judoka ja mitä kaikkea Gene LeBell oli ottanut jotenkin Brucen haltuun.

https://maworldreport.com/index.php/2019/07/31/the-stuntman-who-really-did-beat-bruce-lee/

 

Gene LeBell olisi piessyt Leen vaikka krapulassa.

 

Ei nyt oikein toiminut. Alkupuolella tuli vähän fiilis, että miksi tätä oikein pitäisi katsoa. Ihan hyvää ajankuvaa toki. Loppupuolella juoni tiivistyi ja kokonaisuuden idea alkoi käydä selväksi. Hyvän loppufiiliksen takia 3,5/5. Ilman viimeistä kolmea varttia tämä olisi varmaankin ollut 2,5/5. Vähän turhaan tuli ostettua tämä UHD Blu-raylla (vaikka halvalla saikin), tuskin tulee katsottua toista kertaa.

 

Järkyttävän hyvä filmi. Parasta tarantinoa ikinä. Lopun twisti oli kyllä melkoinen. I liketit. 6/5.

 

Jokin aika sitten tämän katsoneena täytyy todeta, ettei ponnettoman onneton lopputulos tullut yllätyksenä, vaikka ennakko härnärikin jäi ilmestymis ajankohdan etkoilla katsomatta. Elokuva osoittaa erityisen surullisella tapaa sen, kuinka kujalla ohjaaja on kaikesta muusta paitsi itsensä viihdyttämisestä. Tuotanto ei yksinkertaisesti kykene tarjoamaan sen suurempaa kipinää muuhun kuin nopeaan turhautumiseen, jonka johdosta ei edes säälipisteitä jaeta. Taidefossiili, jonka unohtaa helpommin kuin paskalla käynnin.

 

Mutta paskalla käynnin jälkeen tuntuu yleensä hyvältä

 

Tämä on tullut jossain vaiheessa Netflixiin (4K UHD), ja katselin sieltä eilen illalla.

Tykkäsin elokuvasta. Tarantinon kerronta on uniikkia tunnelman luomista. 1960-luvun ajankuva on luotu todella hyvin ja sen eteen on nähty todella paljon vaivaa. Luin jälkikäteen, että Tarantino halusi luoda katumaisemat yms. kokonaan ilman CGI:tä, mutta jonkun verran joutui tinkimään, ja 1960-luvun jälkeen rakennetut rakennukset on poistettu digitaalisesti.

Elokuvasta olisi varmasti saanut vielä paljon enemmän irti, jos olisi tuntenut paremmin 1960-luvun TV-sarjoja, joihin filmiin upotetut TV-sarjat perustuivat.

 

Tästä olis nyt tämä QT:n kirjoittama kirjakin julkaistu...

https://like.fi/kirjat/once-upon-a-time-in-hollywood/

Onko joku ehtinyt jo hankkimaan? Miettiny, että pitäisköös tää tilata suoraan englanninkielisenä...

 

Itse tilaisin suomen kielisenä. Täytyypä tutustua vaikka en ole koskaan saanut yhtäkään kirjaa kokonaan luettua.

OUATIH on sellanen leffa, jonka vaan toivoisi jatkuvan ja jatkuvan...

 

Ei missään nimessä käännöksenä kannata ostaa, alkuperäiskielellä vain. Etenkin tässä tapauksessa tuntuu, että Tarantinon dialogin ja kielen nyanssit menevät harakoille, jos menee ostamaan teoksen josta alkuperäinen teksti on kokonaan korvattu suomenkielisellä käännöksellä.

 

Tämä selittää paljon.