Tämän elokuvan todellinen kohderymä paljastui vasta kun astuin saliin: olin näytöksen ainut ”sadetakkimies”. (Kannattaa välttää Tennispalatsi 13:ssa 10. rivin paikkaa 18: ne eivät ole suklaarusinoita.) J.-P. Valkeapään edellinen ohjaus oli onnistunut ulkoinen ja sisäinen matkailutarina He ovat paenneet, mutta uutuuselokuva Koirat eivät käytä housuja on epätavallisesta aiheistostaan — sadomasokismista — huolimatta kerronnallisesti tavanomainen: leskimies-kirurgi Juha (Pekka Strang) etenee kohti seksuaalista vapautumista ja ihmissuhdetta. Häntä piiskaa maksullinen domina Mona (Krista Kosonen). Elokuvan teemana on miehen seksuaalinen pakkomielle, joka ajaa häntä yhä synkempiin syövereihin; usein tällaiset femme fatale -tarinat kiertyvät rikoksen ympärille, kuten moderni klassikko Basic Instinct. Sadismi on tässä elokuvassa tiukkaa, ja se koettelee myös katsojaa; paljas pinta ei tee eroottista vaikutusta, vaan se on lihaa, jota piestään. Toisaalta syntyy vaikutelma, että kiihdyttävään aiheistoon ja muutamiin unenomaisiin kuviin on luotettu liikaa, sillä kaikesta huolimatta kokonaisuus tuntuu jäävän hiukan konkeloksi. Esimerkiksi tyttären (Ilona Huhta) asemaa ja tilannetta luonnostellaan kovin ohuesti. Pääosien roolitus vaikuttaa haasteelliselta, koska Strang (tuo köyhän miehen Eero Aho) replikoi jäykästi ja Kososen roolityö jättää kylmäksi. Myös ulkokuvaukset (Latvia) vaikuttavat jotenkin vieraannuttavilta, sillä ympäristössä on koko ajan jotakin rahtusen verran outoa: suomea puhutaan mutta Suomessa ei olla. Ulkomaalaiset eivät tähän tietenkään kiinnitä huomiota. 2/5 Ensi-ilta Suomessa: 1.11.2019.
Tässä oli varmasti huumoriakin mukana, mutta jäi ihan vaivaamaan, että mikä oli kokemuksesi mukaan todellinen kohderyhmä ts. millaista yleisöä vetää? En tätä itse näillä tiedoin ehkä deittileffaksi valitsisi eli ei ehkä niinkään pariskuntia, tuskin teinejäkään? P.S. Hyvä ja hyvin kirjoitettu arvostelu jälleen kerran marlan, näitä on mukava lukea palstalta.
Varmaan retorinen? Mutta, juu kiitos marlan. Aina mukava lukea vähän pitempi ja luotaavampi arvostelu.
Nimenä on eräs elokuvan repliikki, kun Mona käskyttää Juhaa riisuutumaan kokonaan. Spoiler Juhaa siis kohdellaan alistussessioissa koirana — joko hän on itse tilannut nimenomaan tällaista ”palvelua”, tai Mona on päättänyt kohdella asiakasta siten (tämä jää avoimeksi). Toisessa kohtauksessa Mona viittaa Juhaan koira-asiakkaana. Yleisönä oli ”ei-sadetakkimiehiä” eli keski-ikäistä ja vanhempaa city-sakkia — arviolta alle 10 katsojaa koko näytöksessä. Ei teinejä eikä oikein pariskuntiakaan.
Kovasti tätä on kehuttu, vaikka marlan ei niin tehnytkään, ja edellinen oli tosiaan hyvä, joten pitää nähdä. Aihe on ihan kiinnostava
J-P Valkeapään kaksi edellistä leffaa ovat kolahtaneet todella kovaa, joten tältä odotin paljon. Pettymys tämä oli. No en kauhistellut aihetta, mutta ei vaan oikein iskenyt ja mä en vaan jaksa tuon Krista Kososen naamaa enkä ”näyttelemistä”. Pekka Strang seisoi taiteellisesti liikkumatta ja toljotteli (katseli silmät apposellaan, jos ette tiedä) jos ei ollut kuristettavana tai ruoskittavana. Ja tästähän siis tulisi pitää, kun on niin rankka aihe! Minä en pitänyt, mikä monelle toimikoon suositteluna.
Sainpa tämänkin viimein katsotuksi, turhaan lykkäsin näkemistä huonojen arvostelujen jälkeen kun ihan asiallinen leffahan tämä oli. Ei nyt mikään mestariteos mutta kuitenkin, ihan pätevä teos varsinkin kotimaisten leffojen joukossa, tätä kehtaisi näyttää ulkomaalaisillekin eikä tarttis hävetä. Leffa jättää paljon katsojan oman mielikuvituksen varaan mutta sadomasokismi on suorasukaisesti esitettyä, sitä ei tarvitse kuvitella. Selväksi tulee että Kososen esittämä domina tykkää työstään ja samoin perhetragedian jälkeen hänen asiakkaakseen päätyvä Pekka Strangin esittämä lääkäri pitää kuristetuksi tulemisesta ja muustakin kurituksesta Spoiler ja kuristettaessa tajuttomuuden rajamailla häilyessään lääkäri tuntee pääsevänsä jotenkin yhteyteen kuolleen vaimonsa kanssa joten sitä sen tyyppistä hoitoa on saatava lisää. Tämä on kertomus kahden varsin rikkinäisen ihmisen suhteesta. Loppu jää avoimeksi mutta ilmeisesti kumpikin saa mitä haluaa. Näyttelijöiden työskentelyssä ei tämä huomioiden ollut mielestäni mitään valittamista. 4/5
Ostin just läjän blu-raytä ja tämä unohtui matkasta. No, ei kiirettä. Tuskin tämä tulevaisuudessa kallistuu.
Rikkinäisiä ihmisiä, kyllä, monessakin mielessä. Ja rikkinäinen, tai ainakin vajavainen tarina, koska suuri osa siitä jätettiin katsojan oman rakentelun ja mielikuvituksen varaan. Syyt ja seuraukset olivat aika epäselviä. Ei tästä oikein saanut selvää siinäkään mielessä, että ymmärtäisi mitä elokuvalla oli tarkoitus kertoa. Ehkei sillä ollutkaan mitään varsinaista sanomaa. Kai nuo näyttelijät olivat melko OK, mutta eipä se paljoa pelasta. Sisällöllinen anti kun oli jätetty ideatasolle ja sivuosaan, ja ilmeisesti oli luotettu siihen että raflaavat puitteet vievät katsojan huomion. Kyllä tämän kertaalleen katsoi, mutta siinäpä se. ***/*****. BD:ltä katsoin.