Tuntematon Sotilas (2017, Aku Louhimies /Eero Aho, Johannes Holopainen, Jussi Vatanen, Aku Hirvi...)

Nyt kun porukka on varmaan tämän kattonu, niin onko leffassa hyödynnetty atmosta hyvin? Hankala löytää mitään arvostelua tuohon liittyen..

 

Viisiosaisen tv-sarjan alustava julkaisupäivä maaliskuussa 2019:

https://www.discshop.fi/elokuvat/bluray/tuntematon_sotilas_viisiosainen_tv_sarja_blu_ray/P123323

Kaksi levyäkin näyttää olevan, eikä hintakaan päätä huimaa.

 

Myös tässä laajennetussa TV-versiossa näyttäisi olevan levyllä Atmos äänet kuten myös tekstitys englanniksi.

Ääniraidasta puheen ollen tuoreessa TV-esityksessä oli ensimmäisessä jaksossa ääniraita pahasti kallellaan oikeaan kanavaan. En muistanut tarkastaa oliko lähete DD2.0 vaiko DD5.1. Virhe koski sekä ensiesitystä että uusintaa. Areenan ääniraidassa (AAC 2.0) tätä virhettä ei ole. Myöskin kakkosjakon TV-esityksessä ääniraita tuntui olevan balanssissa mitä sitä alusta katsoin.

 

Tänään saapui sarjaversion julkaisu postiluukusta. Selkeästi kansainvälisillekin markkinoille suunnattu, koska kansi englantivetoinen Unknown soldier.

 

Äänistä sen verran että tämä ja edellinen on miksattu Kanavaranta 13 Katajanokalla.
Ana-aikaan oli Neve, Dolby DS4 ja Genen monitorointi. Kaikki Euroopasta.
Nyt digi aikaan Harrison MPC, Dolby RMU ja Crown/JBL monitorointi. Kaikki Made in USA.
WWW.MEGURU.FI

 

Ostettava ja täytyy antaa uusi mahdollisuus. Eihän tämä huono ollut, oli vaan synkkä. Juu, sota on, mutta aika raskas oli silti.

 

En ole koskaan lukenut Tuntematonta sotilasta. Varmaan pitäisi. Vanhoista elokuvistakin olen nähnyt vain pätkiä.
Joten en ole asian suhteen mikään asiantuntija.
Tuli Netflixistä katseltua sarja. Ihan hyvä kyllä oli. Suomalaiseksi tuotannoksi oikein mainio. Melkeinpä jo kansainvälistä tasoa. Juonesta, hahmoista yms. en juurikaan osaa kommentoida, koska haluaisin verrata myös kirjaan, mikä on nyt mahdotonta. Mutta näyttelijät ja hahmot olivat kyllä hyviä. Raskasta menoa. Fyysisesti ja henkisesti. Myös katsojalle.

Negatiiviset asiat liittyvät lopulta melko pieniin asioihin. Foley-äänisuunnittelu oli ainakin yhdessä jaksossa vähän hakusessa. Ilmeisesti suohon yms. osuneet luodit päästivät aina saman lätsähdyksen kuin jotain lasten slime-limaa olisi heitetty seinään. Alun naurahduksen jälkeen se alkoi lähinnä ärsyttämään, kun sama lätinä kuului jatkuvasti. Samoin muutamat aseiden äänet olivat jatkuvasti identtisiä.
Siihen kiinnitin huomiota, että aseissa ei juuri näyttänyt rekyyliä olevan ollenkaan. Näyttäisi siltä, että aseissa oli käytetty paukkupanoksia, koska suuliekit, savut yms. olivat erittäin hyvän ja realistisen näköisiä. Aseiden rekyylin puute kuitenkin antaa ymmärtää, että kuvauksissa huudettiin sarjaa ja jälkituotannossa lisättiin liekit ja lumen pölinät. En nyt muista yhtään asetta, joka olisi ammuttaessa potkaissut. En toki muista jokaista ampumiskohtausta, mutta sen jälkeen, kun tuohon aloin kiinnittämään huomiota, niin yhtään ei näkynyt.
Samoin aseiden lataamattomuus ihmetytti. Varsinkin Rokka juoksi pitkin metsiä ja mantuja samalla lippaalla. Ainoa kohta, jossa muistan, että erityisesti kiinnitettiiin tuohon huomiota oli tosi elämästä kopioitu venäläisten pataljoonan (tjsp) ampuminen, jossa toinen sotilas ojentaa lippaita Rokalle.
Mutta pikkuvikoja noin muuten hyvässä sarjassa. Tokihan noihin olisi voinut kiinnittää huomiota.

Suomalaiseksi tuotannoksi ihan viiden tähden tasoa. Jos kansainväliseen tasoon vertaa, niin tiputaan neljään.
Mutta kyllä tällaisia toivoisi enemmänkin Suomeen. Varmasti jostain todellisesta porukasta voisi tehdä sarjan BoBin tyyliin.

 

^
Tsiigaa ne muutkin versiot:
1955 https://elokuvapolku.kavi.fi/katso-elokuvia/pitkat-elokuvat/tuntematon-sotilas/
1985 ei löytynyt, mutta kai se kaviin tulee joskus.

T: Vesku

 

Ja lue kirja.

 

Josta on "sensuroimaton" laitos Sotaromaani,
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotaromaani_(Tuntemattoman_sotilaan_käsikirjoitus)

T: Vesku

 

Miten tämä on mahdollista kun se leffa tulee -jonakin versiona- telkkarista joka itsenäisyyspäivä jo vuodesta... hmm ties mistä asti, muistelisin että tuli jo vuosikymmeniä sitten kun television maailmaan ensimmäisiä kertoja tutustuin... ? Ja tv-sarjakin on tosiaan tullut. Että miten voi Suomesta vielä löytyä joku joka ei ole noita vanhoja versioita nähnyt.

 

En ole koskaan ollut mikään suomi-leffojen fani. Tuotantoarvot ovat yleensä olleet kotivideoluokkaa ja näytteleminen harrastajateatterista.
Ei millään pahalla suomi-leffojen tekijöitä tai faneja kohtaan, mutta noin se vain on. Ainoa, mihin nuo sopivat ovat oikeastaan olleet Uunot ja Vääpeli Körmyt. Ja Kummeli tietenkin.

Se, miksi noista en ole kuin pätkiä nähnyt on juuri se, että kun istuu katsomaan miettien, että nytpä katson kokonaan, niin viiden minuutin päästä ajattelee, että (varoitus, spoilereissa on kiroilua)

Spoiler

vittu mitä paskaa

ja jättää kesken.

Ehkäpä sitä voisi yrittää taas kerran noita vanhoja.

Uusin oli siitä hyvä, että enää ei tuntunut kuin olisi naapurin pojan kotivideota katsonut.

Ehkä vähän kärkäs mielipide, mutta minkäs teet. Elämä on laiffii, up yours ja fifty sixty.

 

Varsinkin tuo sarja-versio on tosi hyvä. Blu-rayn kuvanlaatukin on hyvä ja Atmos-raita tekee tehtävänsä.

------------------

Kirja ja elokuva/sarja on AINA (ei vain tämän teoksen kohdalla) kaksi eri tapaa kertoa tarina.
Useissakaan tapauksissa kirjaa ei voi suoraan kääntää elokuvaksi - se ei vaan toimi.
Tästä syystä pitää ymmärtää mitä "perustuu [kirjannimi]" tarkoittaa -> kirjasta on otettu pohja/idea elokuvalle, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta se vain perustuu siihen.

Kirjassa lukija itse muodostaa tapahtumista kuvan ja äänen mieleensä, miltä jotkin paikat tai henkilöt näyttävät ja kuulostavat, jne. jne....
Elokuvassa tämä on tehty valmiiksi. Joskus elokuvan tekijöiden ajatukset sopii yhteen katsojan ajatusten kanssa ja joskun ei.

Kiihkomielinen kirjan ja elokuvan/sarjan vertaaminen on ihan turhaa energian tuhlausta.

Mitä tulee elokuvan realismiin, niin aika harvassa on leffat joissa tämä toteutuisi täysin. Väittäisin että pirun tylsää katsottavaa olisi ihmetellä arkisia rutiineja.
Minä en ainakaan kaipaa niihin tarkkoja aseen laataamis juttuja tai piipun suojaamistapoja tai aseen puhdistamista aina kun on taukopaikalla.
Nämä menee sitten siihen miten elokuvan tapahtumat koetaan, vähän sama kuin että millaisen kuvan muodostaa luetusta kirjasta. Tuskimpa Tuntemattomansotilaan / Sotaromaanin kirjaversiossakaan kerrotaan aseen lataamis ja puhdistamis juttuja.

Suomalainen elokuva on ihan oma genrensä kaikkien genrejen sisällä - jotkut tykää ja jotkut ei.

nepa:aa lainatakseni: Ehkä vähän kärkäs mielipide, mutta minkäs teet. Elämä on laiffii, up yours ja fifty sixty.

 

Totta. Tästä on tosin jo keskusteltu toisissa ketjuissa ja menee vähän offtopikiksi. Mutta oikeastaan, mitä voisi verrata kirjassa ja elokuvissa/sarjoissa on hahmojen toteuttaminen. Hahmot on yleensä mahdollista tehdä luonteeltaan samanlaisiksi. Sitten, jos niitä aletaan muuttamaan niin se on ärsyttävää. Tapahtumat sen sijaan on vaikeampi tehdä samanlaisiksi. Niissäkin tosin on se, että en elokuviin kaipaa kauheasti uutta ja keksittyä, jos kirjan tapahtumia voi oikeasti ihan hyvin toteuttaa sellaisenaan. Sitten, jos ei voi, niin mikä jottei leffaan voi uutta keksiä. Ja, jos joku leffan kohtaus on tehty juuri kuin kirjassa, niin siitä on vaikea syyttää elokuvan tekijöitä, että onko se huono vai hyvä.

Niitäkin leffoja on, jotka seuraavat kirjaa todella tarkasti. Hyvänä esimerkkinä Nälkäpeli-kirjat ja -leffat. Ei sinänsä, että muuten niin hyviä olisivat, mutta leffat ovat hyvin tarkasti kirjaa seuraavia.

Joo, eipä nuo nyt niin maailman tärkeimpiä asioita ole. Mutta kyllä noihin joskus tulee kiinnitettyä huomio. Jos yhdellä lippaalla juostaan metsä läpi ase laulaen, niin kyllähän sen vain huomaa. Eipä sinänsä, että se kohtausta tai leffaa välttämättä huonontaisi.
Mutta tuonkin voisi tehdä siten, että kaveri pysähtyy vaikka puun taakse, vaihtaa lippaan, vetää syvään henkeä ja jatkaa hyökkäystä. Eli kohtaukseen saadaan lippaan vaihto ikään kuin huomaamatta ja samalla luodaan toimintaan pieni tauko ja katsojille näkymä siihen, miten sotilastakin jännittää ja hän rohkaisee itseään jatkamaan hyökkäystä. Tosin Rokkaa ei tainnut mikään jännittää, joten hän olisi voinut vaihtaa lippaan lennosta.

Mutta siis noin yleisesti, että tarinankerrontaan voi sisällyttää tuollaisia pieniä asioita. Tuossakin, vaikka lippaanvaihto on se, mikä ajaisi sotilaan hetkeksi pysähtymään, niin kohtauksen pääasia ei kuitenkaan ole itse lippaanvaihto, vaan sotilaan rohkeuden kerääminen.

Piipun suojaaminen oli muuten sarjassa esillä. Ainakin yhdessä kohtauksessa sotilas painaa peukalonsa piipunsuun suojaksi, kun tykistökeskitys heittää multaa hänen päälleen. Tuo oli pieni, mutta tärkeä asia sinänsä siitä, miten oma ase on keskellä taistelua se tärkein asia, mistä pitää huolehtia. Ehkäpä oman hengen jälkeen.

 

Itsellä aikailla sama mielipide Suomalaisista elokuvista kuin nepalla. Ja tähän päälle vielä TV-sarjat. Miten kukaan voi katsoa Salkkareita?

Näitä sota pätkiä on kyllä tullut katsottua ja hankittua levyinä. Åke Lindmanin ohjauksia ja Talvisota. Kyllä ne ainakin kerran katsoo.

 

En minäkään. Mutta tulee niitä silti välillä katsottua. Ja se eka Tuntematon on ihan hyvä leffa, kunhan alkuun pääsee. Se tuntuu oikeastaan olevan ongelma näissä kaikissa versioissa, ihan uusimmassakin, se alkuun pääseminen. Mutta sitten kun alkujaarittelut on ohi ja juttu alkaa luistaa omalla painollaan eteenpäin niin ei sitä kesken malta jättää.

 

Molbergin versio (1985) on ehkä paras, mutta vähän kärsii Turkkamaisesta näyttelytavasta joka oli vallalla tuohon aikoihin.

T: Vesku