Leijonat, Olympiakisat ja MM-kisat 2018

Näytä toki historiasta tilastoja, jotka tukevat sitä että näitä "pilipalijengejä" on ennekin kurmootettu keskimäärin noin 8-1. Näin esimerkin vuoksi kymmenen vuoden takaisissa kisoissa Norja ei kaatunut helposti vaikka Suomen joukkeessa oli Selännettä ja Koivua. Muistaakseni jatkoajalla tai rankkareilla voitettiin se 1-0.

 

Kohdatut maat ovat olleet taidoiltaan aivan avuttomia, Norjakin ihmeen kesy. Tuollaisia maita vastaan Aho-Teräväinen-kaksikko on murhaavan tehokas.

Ilahduttavaa kylläkin nähdä että pelitapaan on tullut hiukan muutosta. Joku valisti jatkoajassa ennen mm-pelejä että Marjamäki on uudesti syntynyt. Voi olla, mutta toi rillumarei voi johtua vastustajiin nähden ylivoimaisen taitavista pelaajista.

Pelkäänpä että sama vanha Aatami nostaa päätään kun tulee vastaan kunnon vastus. Ainakin joku ryhmälähtö alhaalta otettiin hyvällä tuloksella Norjaa vastaankin, ei kylläkään maaliviivalla seisten vaan vauhdilla maalin etupuolelta. Saattoi johtua vaihdoista, en jaksa tarkistaa.

Näitten harjoitushöntsien aikana pitäisi saada peli kuosiin, mutta ei hyvältä näytä ainakaan vielä. Nousevat pakit, tai kiekolliset kuten nykyään sanotaan, pelottaa eniten. Kuljetusliike Honka pitää konttoriaan vastustajan maalin takana kuten Lumme aikoinaan ja omalla alueella esittelee luistelutaitoaan eikä malta luopua kiekosta. Pokka seikkailee missä sattuu. Onkohan tämä sitä pelipaikatonta kiekkoa?

Kärkiketjut voisivat olla kovia maita vastaankin kovia, mutta kunnon keskushyökkääjän puute kummassakin huolestuttaa. Aho ja Granlund eivät ole keskushyökkääjiä, vaikka Ahosta kuulemma tulevaisuudessa sellaista odotetaan. Kummastakin saadaan eniten irti kunnon keskushyökkääjän kanssa laidassa, keskushyökkääjän oikea pelitapa ja velvollisuudet kahlitsee liikaa.

Epäilen että pakkien sekoilu ja keskushyökkääjien puute alkaa näkyä kun vastus kovenee. Nykyinen hurlumhei ei ole vielä vakuuttanut tulevasta.

 

Minusta näyttää sille, ettei Marjamäki enää edes yritä pakottaa ”pelikirjaansa”. Pojat pelaa niin kuin huvittaa, kuin pihapeliä pelaisivat. Ja lopputulos on viihdyttävää ja ainakin toistaiseksi tuloksellisestikin parempi kuin marjanpoimintakiekolla.

Mielestäni Norja ja Latvia olivat jotenkin harvinaisen heikkoja, samoin kaikkien kolmen veskarit onnettoman surkeita.

Kanada ja USA ovat sitten niitä todellisia testejä vasta, riski on että höntsääminen varsinkin alakerran pelissä kostautuu.

Mieluusti kyllä seuraan nuoren sukupolven lupaavaa esiinmarssia, mutta ylisanat säästän vielä vähän pidemmälle tulevaan.

 

Molemmilla taisi vain olla paskat valmentajat. Marjahousuja.

 

Entä jos häviää Tanskalle?

 

Hävis jo...hahahaa...paluu arkeen...hypetys ollutkin sairasta...

 

Nyt tuli ainakin selväksi, että pakit ei voi kauheasti enää jatkaa tolla hyökkäyslinjalla, olis voinut olla lukemat pahemmatkin. Hyvä opetus leijonille, tätä kaivattiin. Seuraavaksi sitten Kanadan kaatoon!

 

Ainakin minä suhtaudun tuohon tappioon niin, ettei siinä ole mitään ihmeellistä. Lasken Tanskan jotakuinkin samaan sarjaan Latvian ja Norjan kanssa. Näillä mailla on tapana yllättää Suomi tuloksellisesti toisinaan, vaikka pelitapahtumissa ovatkin melkeinpä poikkeuksetta ottava osapuoli. Minua ihmetyttää ajatus, että nuo maat olisivat ihan umpisurkeita, jotka voitetaan krapulaisina 5-0. No, kaipa tuon Tanska-tappion on tuolla lailla ajattelevien kirjoissa mentävä samaan lokeroon kuin Norja- ja Latvia-voittojen eli merkityksettömien pelien sarjaan. Tosin kyllähän noita usein käytetään lyömiseen, joten tiedä sitten miten se logiikka toimii.

Kokonaan oma asiansa on jo sinänsä tappioiden ja voittojen on/off-luonteisuus. Ottelu oli tasan pari minuuttia ennen loppua ja Suomi oli hallinnut sitä kaikilla mittareilla katsottuna. Tanskahan tuskin edes koski kiekkoon ottelun ensimmäisen 10 minuutin aikana. Lopulta tappio tuli ja kai tässä järkyttynyt pitäisi olla, mutta jostain syystä en osaa niin suuresti tehdä eroa sen kanssa kumpi sattui lopussa sen voittamaan. 60 minuuttia on sinänsä mielivaltainen aikaraja voittajan päättämiseen, vaikka tuollainen selvä raja tietysti tarpeellinen onkin. Pistemenetys toki harmittaa vietävästi, se on ihan selvä.

Positiiviseen ajatteluun taipuvaisena yritän löytää tappiosta jotain opetuksia tulevaa ajatellen. Toimikoon tuo ikävänä mutta sinänsä tervetulleena muistutuksena joistakin realiteeteista. Ihmisillä harvemmin on voittojen jälkeen tapana pysähtyä miettimään miten voisi kehittää itseään. Hybris iskee.

 

Ei pitäisi Marjamäen mennä lausumaan mitään hyvästä tappiosta ja sen tarpeesta. Jättäköön moiset medialle. Kielii kyllä valitettavasti siitä, että paskat ovat housuissa.

 

Tilt-typen analyysi on kuin Marjamäkeä kuuntelisi.

Kyllähän Tanska oli eri tasolla kuin aiemmat vastustajat, on NHL- ja KHL-pelaajaa, kotiyleisö jne. Tappio on silti häpeällinen eikä opeta mitään muuta kuin Marjamäkeä ja kannattajiaan selittelyn taidossa.

Ennustus: Lauantaina Kanada teurastaa 5-0.

 

Ai esille ei tullut mitään osa-alueita mitkä vaativat säätämistä? Minä huomasin jokusenkin ja Late varmaan potenssiin 2 sen. Paljon parempi noita läpiajoja on antaa Tanskalle alkusarjassa kuin huippumaille pudotuspeleissä.

 

Läpiajoja pitää antaa tasan 0 kpl millekään joukkueelle, mutta aina ei vaan onnistuta. Inhimillistä ja varsinkin vähän teenagemmalla pelaajarungolla. Mielummin katson tällaista rohkeaa peliä jossa mahdollisia virheitä on mausteena, kuin pelkkää trappia tai viivelähtöjä. Varsinaisessa pelaamisessa ei suurta hiottavaa ole, tällä rungolla on hyvät offensiivisen pelitavan mahkut pärjätä. Liialliset jäähyt, aloituksien terävöittäminen ja ylivoimien pakkivalintojen kanssa vielä tehtävää.

 

Muilta osin samaa mieltä, mutta kyllä puolustusmielessä pitää pelata varmemmin. Viime vuoden MM-kisoissa ja tämän vuoden olympialaisissa ärsytti liiallinen varmistelu ja siitä seurannut hyökkäyspelin vaisuus. Ehdottomasti pidän enemmän tästä aktiivisesta tavasta, mutta jonkinlainen tasapaino pitää saavuttaa. Jos annetaan Tanskallekin noin hirveästi läpiajoja, niin kerjätään verta nenästä kovemmilta. Ennen pitkää käy melkein varmuudella niin että paljon annettuja maalipaikkoja = paljon päästettyjä maaleja.

 

Suomi teki taas kerran vastustajan maalivahdista hyvän. Siinä Suomi on hyvä, jos missään muussa ei ole.

 

Nimenomaan. Kahden erän jälkeen Tanskalla oli puolet vähemmän laukauksia ja kaksi kertaa enemmän maaleja. En muista Andersenilta yhtään haamupelastusta. Sitä että rinnassa ei ole kiekon mentävää reikää ei lasketa.

 

Eri. Ei Suomi tehnyt veskasta hyvää, vaan Suomella ei ollut paljoa hyviä paikkoja. Saa niitä torjuntoja tilastoihin ihan vaan roiskimalla. Lähempänä tuossa oli useampi Tanskan maali.

Mutta samapa tuo, harvemmin näitä kisoja on voitettu puhtaalla pelillä. Ja olihan se mukavaa kisaisännälle ottaa yksi kunnon päänahka.

 

Tanskan veska on ammattimies eikä häntä tarvinnut pelata hyväksi. Toronton ykkösveska, eli lähtökohtaisesti parempi kuin Suomen kisoissa pelaavat vahdit.

Itse olen vähän huolissani Suomen maalivahtitilanteesta, Rask ja Rinne omassa kastissaan, ainoat kiistattomat joukkueensa ykkösvahdit NHL:ssä?

 

Meillähän on maalivahteja pilvin pimein, kuis tässä nyt näin kävi? Koskinen klesana vai miksi ei ole mukana? Raantaa ei napannut?

 

Nyt on illan Kanada-otteluun päällä kovin odotus mitä on ollut MM-kisojen alkusarjassa vuosiin. Hyvin pitkältä tuntuneet kolme päivää edellisestä pelistä ja vihdoinkin vastaan tulee huippumaa. Tuo peli tulee antamaan paljon vastauksia. Jotenkin tässä joukkueessa tuntuu olevan sellaista potentiaalia, millaista ei ole nähty vuosikausiin. Voidaan nuijia vastustajia ihan jäänrakoon, kenties jopa Kanada.

 

Älä unta nää...jäänrakoon nuijitaan ihan toinen joukkue...