Hei kaikki trabant.dna.fi aikana liittyneet, mitä te teette nykyään?

Vuosi oli 2001 (piti luntata) ja foorumille rekisteröidyin DVD-vallankumouksen myötä toden teolla alkaneen elokuvaharrastuksen myötä. Savikiekot ovat sittemmin muuttuneet Blu-rayksi ja harrastus voi edelleen vahvasti, vaikka Plazalla en vuosiin enää aktiivisesti olekaan pyörinyt. tätä nykyä foorumilla tulee käytyä satunnaisesti, lähinnä BD-tarjousketjua vilkaisemassa tai kun on aika päivittää kotiteatteria.

Tämä sivusto ja eritoten sen foorumi oli ensimmäinen nettiyhteisö, johon tunnuin kuuluvani. Välillä harmittaa, miten foorumille ja etusivun perusteella koko sivulle lopulta kävi. Toisaalta samankaltaisen kohtalon koki aika moni muukin nettipalsta, mutta eipä täällä myöskään kovin aktiivisesti kuunneltu käyttäjien toiveita.

Foorumia tärkeämmäksi muodostui jossain vaiheessa chat, jota kautta tietyt nimimerkit (Samppa, Cane, Mounix, Jarkko G., big j etc.) tulivat hyvinkin tutuiksi. Trabantiin/Plazaan kirjoitin myös ensimmäiset - aivan hirveät - elokuva-arvioni. Elokuvista ja tv-sarjoista kirjoittamisesta muovautui sittemmin kuitenkin työ, joten sitäkin myötä tällä sivustolla on pysyvä paikka muistoissani.

Trabantiin/Plazalle tuli vuosien varrella naputeltua rutkasti ja monia noista kärkkäistäkin mielipiteistä olen sittemmin hymähdellen muuttanut mielessäni. Ei, mustavalkoiset elokuvat eivät ole liki järjestelmällisesti kuraa, noin esimerkiksi.

 

Kiva huomata et kiikkustuoliosasto herää naputtelemaan ainakin tämän yhden keskustelun ajaksi

 

Mutta vieläkö Stiffler (American Pie) on yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvahahmoista?

 

Näyttääpä omakin alkuperäinen rekisteröityminen olevan vuoden 2001 puolelta. Tuolloin oli käytössä vielä alkuperäinen tunnukseni mdk15 josta luovuin kuin tuli jotain kirjautumisongelmaa jota en viikossa parissa kyennyt silloin ratkaisemaan. (Voi luoja kuinka kärsimätön ja huono nikin keksijä sitä kuusitoistakesäisenä olikaaan.)

Plazaa on tullut ahkerasti seurattua kaikki nämä vuodet, vai melko matala kirjoitusahkeruuteni on vaihdellut. Elokuvaharrastaminen on pysynyt ahkerana kaikki nämä vuodet ja oikeastaan kokoelmani lähti karttumaankin vasta blu-ray-julkaisujen myötä. Reilun 200 kappaleen dvd-kokoelmani realisoin kirpputorilla, useammassa otteessa, noin 6 vuotta sitten. Silloin niistä levyistä sai vielä ihan kohtuullisen korvauksen, nykyisiin 1-2€ kirpputorihintoihin nähden. Ottaen huomioon kuinka vajaavainen elokuvatarjonta blu-ray muodossakin on, niin on aika epätodennäköistä että tulevaisuudessa innostuisin keräilemään UHD-muodossa juuri mitään. Suoratoistoon ja tietokoneelle taitaa harrastukseni siirtyä jahka saan nyt keskeneräiset keräilylistat blu-ray-muodossa hyllyyn hankittua.

Todellinen sääli että mitkään foorumit eivät suosiotaan pystyneet ylläpitämään, sillä mitään oikeasti yhtä hyvää ei ole tilalle tullut. Lohdullista kuitenkin nähdä että Plazassa vielä aktiivisia käyttäjiä löytyy, sillä ilman tätä olisin kyllä aika yksin harrastukseni kanssa.

 

Jotkut totuudet eivät muutu (tämä ei tosin ole yksi näistä).

 

Kaikki on suhteellista. Plazahan on aika aktiivinen foorumi verrattuna moneen muuhun. Maailma on vaan kovasti muuttunut ympärillä. Ennen suositut asiat on marginalisoitu "fidget spinnereiden" tieltä ja Plaza on selvinnyt tästä teurastuksesta lopulta aika vähällä.

Tekniikkakin on muuttunut. Aikoinaan piti oikeasti ihmetellä Scart-piuhojen häiriösuojausta ja RGB- ja komponettivideosignaalien eroa. Sitten kaikki muuttui digitaaliseksi joko tai -hommaksi: HDMI -piuha tuottaa täydellisen kuvan, ellei koira ole järsinyt eroahdistuksessaan poikki. Nykyajan tekniset ongelmat ovat älyttömiä ja turhauttavia verrattuna wanhan ajan Scart-piuhojen kiehtovaan tuunaamiseen: Älykaiutin nauraa hereille keskellä yötä, tv:n softa ei päivittynyt ja puhelinkin vanheni pakotetusti.

Ehkä meistä on tulossa/tullut iän myötä konservatiivien uusi sukupolvi? Sen sijaan, että vastustaisimme homoavioliittoja, puolustamme perinteisten keskustelufoorumeiden ja fyysisen median olemassaoloa. Kuinkakohan vanhoilta ja kalkkeutuneilta me näytämme nykyteinien silmissä?

 

Kyllä, juurikin näin on tapahtunut. Ainakin omalla kohdalla. Puheet alkaa olla samansuuntaisia kun faijalla aikoinaan. Kaikki uusi on tyhmää ja tarpeetonta. Ennen oli asiat paremmin. Siitä sen huomaa. Tai viimeistään siitä, kun tuntee samaistuvansa Red Formaniin...

Onneksi duunissa on vielä tätä vanhaakin kaartia, niin jutunaiheita riittää. Samalla voi naureskella sen kesätyöntekijän ilmeille, kun muumioiden rupattelu on tasoa Philips Videopac/LaserDisc/Commodore Amiga.

 

Ai tämä on joskus ollut nimeltään Trabant. Uutta tietoa minulle, vaikka surffailinkin sivustolla jonkin aikaa ennen rekisteröitymistä.

 

Kulta-aika -> linkki

 

Tuttuja nimimerkkejä kaikki tässä ketjussa. Meinaa kyynel tulla silmään.

Kaikenlaisia hassutteluja on ikävä. Moni muistaa varmasti Hulksterin. Tykkäsin kovasti tämän hupsun trollin touhuista. Sekin hyvä loppui sitten aikanaan kun Hulkster sai työnnettyä palkokasvit liian syvälle käyttäjien ja ylläpidon nenään.

En oikeastaan myönnä itse kovin paljon trollailleeni plazalla, mutta yhden parodiapostauksen muistan tehneeni jostain Steffe79:n postauksesta. Olin siitä kohtuullisen ylpeä, mutta se meni muistaakseni testialueelle eikä tainnut jäädä talteen mihinkään

Yksi muisto liittyy chatin tuloon DVDPlazalle. Se toimi aluksi ilman kirjautumista, joten tietenkin siellä oli sitten monen monta kappaletta jotain tiettyä foorumilaista, jonka tekstejä sitten matkittiin. Ei sitä mahdottoman pitkään kestänyt mutta taisipa siinäkin joku hieman hermostua.

Chattiin liittyy toinen muisto, jossa jotkut ketaleet hyväksikäyttivät mm. ison i- ja pienen L-kirjaimen samankaltaisuutta. Joku täysin minulle tuntematon henkilö sitten rekisteröityi plazalle käyttäjätunnuksella mikkoi79 ja kirjautui chattiin nimellä mikkoI79. Siitä sitten riemu repesi, ja taisi noita "uhreja" olla muitakin näillä vekkuleilla ketaleilla. Vieläkin joskus arvailen syyllisten henkilöllisyyksiä.

Kolmas muisto chattiin liittyen on sellainen, että sinne kirjautui satunnaisesti väkeä joka tuli kysymään tekniikasta ym. Tähän sitten keksittiin vastata että "Eikös nimimerkki Jan omistakin juuri tuon saman laitteen josta henkilö nnnn kysyy? Juu, kyllä se näin on. Kannattaa lähettää Janille privaviestiä plazalla." Toki oli olemassa myös vaihtoehtoinen vastaus tekniikkakysymyksiin: "TÄMÄ EI OLE MIKÄÄN VITUN HELPDESK!!" (c) jaded

 

https://www.dvdplaza.fi/forum/threa...ayn-elokuvista-ja-niiden-vaikutuksesta.25905/

Noista mieleenpainuneista chattihetkistä mieleen on jäänyt myös eräs tapaus jossa keskiössä oli television AE-3 -piiri. Asianomaiset muistaa.

 

No, kyllä jotkin asiat ovat parantuneetkin (vai kaipaatko 25-tuuman 4:3-kuvaputkitelkkuja tai ensimmäisiä sikakalliita mutta silti kontrastiköyhiä litteitä telkkuja takaisin?), mutta vasta iän myötä oppii kunnolla arvostamaan vanhoja asioita. Käsite "vanha" muuttuu kun itse vanhenee. On hätkähdyttävää ajatella, että olen elänyt lähes puolet Suomen itsenäisyyden ajasta! Lapsena Suomi näyttäytyi maana, joka oli ollut olemassa iät ja ajat, vaikka oli silloin paljon nuorempi valtakunta. Aika onkin erilainen asia, kuin miltä se lapsen perspektiivistä näyttää. Se laukkaa eteenpäin ja vanhat asiat ovatkin enemmänkin "ohitettuja" asioita. Esim. tekniikkaa tärkeämpää onkin se, mikä fiilis siitä tekniikasta tulee. 60-luvun mustavalkoinen Doctor Who DVD:llä antaa miljoona kertaa paremmat fiilikset kuin uusin Marvel-pläjäys upeimmalla UHD-laadulla. Hyvät asiat tuppaavat huomaamatta kuihtumaan pois, koska ihmiset keskittyvät uusiin asioihin eivätkä muista vaalia vanhoja. Jokaisesta aikakaudesta pitäisi tunnistaa parhaat puolet ja vaalia niitä. Valitettavasti ihmisten kyky tällaiseen on heikko ja kaupallisten intressien sokaisema. Pitäisi vaan rohkeasti yrittää löytää oma polku onneen, vaikka se sitten kulkeekin eri reittiä kuin naapurin Bemari-Raatikaisella.

Ennen oli asiat paremmin, koska aika kultaa muistot. Ilman tätä kultausta muistaa asiat paremmin.

 

Eri. Tunsin suunnatonta nautintoa pätkiessani vihoviimeisen scartin saksilla kun en jaksanut pujotella sitä piuhaviidakon läpi. Iän karttuessa olen enempi ja enempi käyttäjä säätämisen sijaan. Matka on ollut hieno ja mielenkiintoinen, DVDPlaza on kulkenut siinä tiiviisti mukana. Rekisteröidyn jo Traban aikaan, tosin eri nimimerkillä.

 

Siis en minäkään ole jäänyt Scartteja kaipaamaan, mutta analogiseen tekniikkaan liittyy tiettyä säätämistä hyvässä ja pahassa, joka sitten osaltaan ruokkii keskustelua foorumeilla. Jokainen "kärsi" samoista sähkömagnetiikan lakeihin liittyvistä ongelmista, kun taas nykyään ongelmat liittyvät johonkin softabugeihin jne. Matilla on eri telkku kuin Pekalla, joten eivät tiedä toistensa ongelmista.

 

Sanotaanko vaikka niin, että kaipaa sitä teknologiaa sinänsä, mutta kaipaan juuri sitä fiilistä, minkä ne saivat aikaan. Ei silloin kultaisella 80-luvulla osannut kaivata jotain teräväpiirtoa tai edes laajempaa kuvasuhdetta. Kun kantoi jonnekin Veikolle/Hirvoxille ensimmäisestä duunista saamansa liksan ja nappasi sieltä kainaloon Panasonicin hifi-videonauhurin, niin sitä tunnetta tuskin on mikään sen jälkeen tehty hankinta kyennyt toistamaan. Ehkä se Grundigin jalopuupäätyinen DAT-nauhuri pääsee lähelle. Tunsi oikein elävänsä.

Vielä on tosin hommaamatta se Nakamichin Dragon -kasettidekki, jonka piti heti rikastuttuani olla ensimmäisenä ostoslistalla. Taitaa jäädäkin haaveeksi... se rikkaus.

 

Joo, tuskin noita kukaan oikeasti jäi kaipaamaan. En kyllä kaipaa koko analogia-aikaa, vaikka hyvät muistot on siitä jäänyt. Mun subbari kyllä edelleen pitää välillä outoa hurinaa tai taustaääntä. Liekö kaapeloinnissa vai vahvistimessa jotain :-D En vaan jaksa välittää siitä sen kummemmin.

Jep, muistan edelleen kun ekoista kunnon liksoista kannoin himaan Panasonic VHS-nauhurin ja Sonyn CD-soittimen. Maksoivat aivan naurettavan paljon nykyisiin hintoihin verrattuna. Mutta kyllä senkin jälkeen on muutama fiilistely jäänyt mieleen. JVC-projun pistäminen tulille. Kyllä jaksoi hämmästyttää vaikka olikin jo neljäs projektorini. Samoin on elävästi jäänyt mieleen kun sain päivien säheltämisen jälkeen Ylen HD-koelähetyksen Pekingin olympialaisista toimimaan pari minuuttia ennen kisalähetysten alkua. Siinä sitten katselin monttu auki lähetyksen laatua.

 

Heh, itsellä oli myös haaveena Nakamichi mutta ehdottomasti se malli joka flippaa kasetin puolta vaihtaessaan, siinä liikkeessä oli jotain maagista joka lämmitti nuoren hifistin sydäntä Kauhean nuori en tosin ollut enää tänne ensi kertaa kirjautuessani, ja nykyinen nimimerkki on ns. toinen yritys.

Omalla kohdalla kotiteatteriharrastus ei oikeastaan ole hiipunut mihinkään näiden vuosien aikana, en ollut koskaan mikään varsinainen levyjen keräilijä ja nytkin varastossa on vain ns. suosikkeja, ja taitaa vieläkin olla dvd niskan päällä. 4K-kelkaan en myöskään ole nähnyt tarpeelliseksi siirtyä mutta suurin mullistus ehkä on ollut scope-kangas, kotioloissa hieman vaatimattomammallakin kuvakoolla se tuo kyllä hienon fiiliksen, muuten Netflix ja myös antenniverkon HD-lähetykset(urheilu varsinkin) saavat ehkä eniten "kaistaa" tässä taloudessa.

Tulevaisuudessa on tykin päivitys edessä kun JVC-X35 alkanyt näyttämään hiipumisen merkkejä ja siihen liittyen on taas plazaakin tullut paljon selailtua, jos toki monia muitakin foorumeita. Toivottavasti Mika (onkin näköjään naapurikylän poikia ja lähes saman ikäinen) jaksaa pitää foorumin pystyssä myös tulevaisuudessa...

 

Tuo oli mullakin silloin joskus haaveena

Traban aikaan tuli liityttyä tänne, harrastaminen kai alkoi joskus 1990/-91 hifivideoiden kytkemisellä stereoihin.
Edelleen täällä tulee pyörittyä lähes päivittäin, harrastaminen on vähentynyt mitä nyt välillä laitteistoa uusii.
Katsominen on vähentynyt huippuvuosista, tosin nyt parina vuotena ehkä hieman enemmän taas tullut katsottua. Viikolla usein jää kovin vähäiseksi, lähinnä tv-sarjojen seuraamista ja vkl sitten joku leffa, joskus useampi, riippuen miten on vapaa-aikaa ja kiinnostusta.

Muista sivuista jonkin verran tulee seurattua hifiharrastajia ja blu-ray.comia lähinnä.

 

Piti oikein silmiä siristää, että mistä tällainen vanha keskustelu on kaivettu, mutta sehän olikin aivan uusi. Itselläni kehityksessä toistaiseksi harmittaa vain se, että fyysinen media pohjoismaille on katoava kulttuuri, ja pohjoismaisia bd-julkaisuja tehdään enää hyvin vähän.

Mitä tulee itse foorumiin, tulee sitä seurattua ja kirjoitettua yhä edelleen. Loistoajat ovat ohi, ja sivuston ylläpito on kadonnut siinä missä fyysinen leffamedia - eli tavallaan sivusto kulkee nimensä mukaisesti trendin mukana. Minulle fyysinen lätty ei ole mikään itseisarvo, jos leffamedia saadaan jonain päivänä järkevästi keräiltävään formaattiin digitaalisille jakelupaikoille. Sitä päivää ja ihmettä odotellessa.

Oikeestaan viehtymys kotiteatteriin ja elokuviin ei ole mihinkään kadonnut, mutta tietysti ajankäyttö sellaiseen on rajatumpaa elämäntilanteiden vaihtuessa.

 

Tämän allekirjoitan myös täysin. Jälkikäteen sitä vain mieti, että miksei tähän tullut satsattua jo aikoja sitten. Kummasti sitä on vain tähän asti selviytynyt hienosti ilman hoodeeärrää ja laajempia väriavaruuksia, kun homman perustukset on muuten kunnossa...

Aivan sama täällä. Kotiteatterin alkusysäyksenä toimi briteistä kovalla rahalla ostetun RoboCopin kohtaus, jossa Clarence ja kumppanit laittoivat kanuunat laulamaan. Kaverin kanssa kerättiin sitten alaleuat lattialta ja lähdettiin vuokraamaan heti lisää "hifi-elokuvia".