Ihan katsottava tekele tämä. Harmillisesti parhaat paukut esitellään ensimmäisen tunnin aikana, hieman yritetään moralisoida hyihyi ja ihmetellään tekojen motiiveja, sitten vähän Lexi sekoilee; jonka jälkeen aletaan hiljalleen kääntymään kohti perinteisempää hero-meininkiä. Möykky T-Rex äänineen noin 17 kertaa nähtynäkuultuna on möykky, olkoon nimi mikä tahansa, eli loppupuolen rähinöistä valtavan iso miinus. Pääkaksikon vääntö on sekin vähän keskinkertainen, leffa olisi saanut loppua siihen...tai ainakin eritavalla kuin nyt...venytettynä. On tässä positiivista, Affleck on varsin hyvä Batman sekä äänipuolella töräytellään tyydyttävästi (Suomi nousuun ). 3D-laseilla katsottuna leffa on välillä niin tumma, ettei selvää meinannut saada. Lopputekstejä ei tarvitse tällä kertaa katsoa loppuun..ja ainiin Gadot oli kohtuupantava ilmestys. 3/5
Kyllähän tämä ihan jees kerrankatsottava elokuva oli. Etukäteisodotukset eivät tosin olleet kummoisia niin ei hirveästi pystynyt pettymäänkään Ainoa asia mikä eniten häiritsi oli tuo lepakon väkinäinen angsti supermänia vastaan. Ja sitten oltiinkin taas yhtä pataa yhden nimen jälkeen Ja 3D taas oli niin turha, mutta ei ollut 2D:tä tarjolla Plevnassa sopivaan aikaan... 3/5
Ihan katsottavahan tämä oli, vaikka pieniä miinuksia löytyikin. Leffan päämörkö oli jotenkin sitä tavanomaista huttua ja Wonder Womanin mukanaolo tuntui hieman väkinäiseltä, vaikka eipä häntä kauheasti näkynytkään. Onneksi moni muu asia kuitenkin toimi ihan mukavasti ja edes Asfleck ei pilannut leffaa Batmanina. Toisaalta hän on saanut jo jotain tekemisiään anteeksi Argolla, eikä tosiaan ole hullumpi Batman. 3/5
Mä en ole muistaakseni nähnyt Man of steeliä, joten alussa olin vähän pihalla. Ei tämä kyllä vakuuttanut. Vastakkainasettelu tuntui hyvin väkinäiseltä. 3D oli täysin turhaa. Tornitalojen keskellä taistelu alkaa olla kyllä jo niiiiin nähty juttu. Jokaisessa supersankarileffassa samaa pa**aa, saisi mennä jo poista muodista. En ole lukenut mitään sarjiksia aiheesta, ja ihmettelin, mikä on tuo yksi nainen. Näköjään sitten Wonder Woman, ainakin päätellen tuosta ylläolevasta viestistä. Siinä oli yksi täysin turha lisä leffaan, mutta ilmeisesti tarkoituksena oli lähinnä esitellä uusi hahmo. 2/5, koska ei sentään jäänyt kusetettu olo.
Olihan tämä (ext. edition) kevyesti yksi parhaista sarjiseffoista, ellei jopa paras. Ja kun vertaa minkälaista tasapaksua tahnaa ne ovat viimeaikoina olleet, niin aikamoinen yllätys kun ennalta odotukset olivat jotain Hollywood höttöä. 4.5/5
Batman v Superman: Dawn of Justice jatkaa sarjakuviin perustuvien elokuvien tason alamäkeä. Siinä missä Marvel suoltaa jatkuvasti toisistaan erottamattomia elokuvia ja hahmoja, mikä näin syö mielenkiintoa mitä enemmän elokuvia (tai sarjoja) tulee, DC Comicsin elokuvat sortuvat tahattomaan huumorintajuttomuuteen ja uuvuttavat katsojan kestoillaan. Batman v Superman kerronta takkuaa heti alussa: pompitaan vähän missä sattuu ja yritetään selkeästi elokuvan jatkoa ajatellen perustella Lepakkomiehen viha ja katkeruus Teräsmiestä kohtaan, mutta mitään katsojaa edes vähänkään emotionaalisesti liikuttavaa ei ohjaaja Snyder – jonka etenkin Sucker Punch kammotusta tämä eniten muistuttaa Man of Steelin lisäksi - kykene 9/11-viittauksillaan luomaan. Bruce Waynen syöksy kohti sortuvan pilvenpiirtäjän muodostamaa tomupilveä on murto-osa sekunnin ajan hieno otos, kunnes jo paahdetaan eteenpäin työntämällä katsojan eteen kaksi kliseekohtausta, kuinka sankarillinen Wayne on. Kuinkahan monta variaatiota Brucen vanhempien menetyksestä katsoja joutuu vielä sietämään? Tarinaa ei ole kuin nimeksi, ja menee aivan liian pitkään, ennen kuin sekin vähä saadaan edes aloitettua. Irrallisia, ja ihan mielenkiintoisiakin elementtejä (esim. Batmanin polttomerkitsemät rikolliset, joiden kohtalona on merkin takia kuolla vankilassa ja näiden lähiomaiset) on juoneen yritetty tuoda aiheuttaakseen edes jotain ajattelemisen aihetta, mutta nämä jäävät loppupeleissä vain kuriositeetiksi, kun mitään sanomaton effektirymistely pakottaa keskeyttämään juonen etenemisen. Muutenkin kuvasto vaikuttaa aina taisteluissa muuttuvan videopeliksi, elokuvan sijaan. Lopun suoraan Hobitin ö-laarista napattu örkki on vaivaannuttavaa katsottavaa taisteluineen, joissa ei aina erota aitoa hahmoa digitaalisesta (enkä tarkoita tässä sitä, että tehosteet olisivat hyvät, kuva on niin tumma että tekee epäaidoin tuntuiseksi myös varmaan ihan oikeilla näyttelijöillä tehdyt otokset) vastineesta. Kovin tää-näyttää-niin-siistiltä –kuvastoksi jää myös apokalyptinen uni/hallusinaatio/aikamatkustusskenaario, jonka Wayne näkee. Jesse Eisenberg on sopivan ärsyttävä nulikka Lex Luthorina. Tosin Luthorin suunnitelmat eivät kestä sen syvällisempiä tutkimisia, eikä häntä seuraavien rivipahisten olemassaolossa ole järjen hiventäkään. Lepakkomiehen ja Teräsmiehen (kai jonkun onnettoman odottama?) yhteenotto on niin laimeaa pullistelua, että sen tekee mieleenpainuvaksi vain tapa (ja Teräsmiehen typeryys), millä taistelu laukeaa lopulta siihen, kun Lepakkomies ajattelee kuin tyhjästä ”Aijjaa, mutseillamme on sama etunimi, oot Teris varmaan sittenkin ok”. Wonder Womanille ei ole keksitty elokuvassa mitään järkevää tekemistä. Enimmän aikaa hän patsastelee kuvissa sivualalla, kunnes lopussa tökeröin juonenkääntein tulee rautalankamusiikin tahdittamana (muutenhan Hanz Zimmerin musiikki aiheuttaa saman effektin kuin Nolanin leffoissa, meinaa tuudittaa katsojan uneen ainaisella mahtipontisuudellaan) lassoamaan loppupahiksen, aivan kuin kertoakseen, että nyt on uutta verta kuvassa, jotta Teräsmies voi iskeä örkille kryptoniittiseipään rintaan. Kuulemma elokuvassa vilahtaa Flash, Aquaman ja joku kolmas (joista Aquamanin ilmestys oli ainoa jonka itse edes tajusin, tosin Flashin kyllä ymmärsin jälkikäteen, niin paljon tapahtumat jaksoivat kiinnostaa enää tuossa vaiheessa), mutta lähinnä vilahdukset oikeuttaa lopun sananvaihdon Brucen ja Wonder Womanin välillä mitä jatkossa tulee tapahtumaan. Lopussa jatketaan poukkoilemista paikasta toiseen siten, että tuntuu kuin Lois Lane olisi seissyt haudan vieressä multaa käsissään päivä, jollei viikko tolkulla. Kun viimein lopputekstit pelastavat katsojan 3h kestäneeltä mitäänsanomattomuudelta, ei päässä soi Luthorin ”ding ding ding ding” litania täysosuman merkiksi, vaan siksi, kuinka vähän on 3h leffasta sen jälkeen mitään jäänyt muistettavaksi.
Edellinen kommentoija laittoi tämän hyvin pakettiin. Watchmenin tekijältä odotin jotain muuta kuin Marvel versiota Batmanista. Mutta jos Affleck on BM ja Columbus Lex, niin ei kai tästä vakavissaan olisi muuta pitänytkään odottaa. Valitettavan mitään sanomaton ja jotenkin Affleckin elokuvien tyylinen puolitunnetut näyttelijät tönköissä rooleissa vähän evvk asenteella tekemässä niinq leffaa. Et niinq pöö. siltikin ***/5
Hieno leffa. Hyvät musiikit. Batman oli kerrankin edes vähän pelottava välillä. 5/5. Yllättävän synkkä oli. Extended version katoin. Batmobiili oli aika hyvä. Muistutti pelissä olevaa. Brucen ääni vaihteli aikatavalla.
Pidempi versio katsottu, antaa paremmin lihaa luiden ympärille ja tätä voi paremmin suositella nyt 3,5/5
Normaaliversio katsottu, hienon näköinen leffa mutta en oikein tajunnut miksi lepakkomies ja supermies oikeastaan halusivat tapella. Tappelivat kuitenkin ja sitten taas ylläripylläri sopivat riitansa. Lex Luthor melkein varasti shown. No onhan tämä ihan kiva intro Wonder Womanille. Ja Amy Adamsista aina plussaa. 3/5
eikös se lopulliseen tappeluun johtanut tilanne mennyt näin, että Spoiler ^ eikö lyhyemmässä versiossa kerottu, että Lex Luthor oli kaapannut Teriksen "äidin" ja olisi päästänyt vapaaksi vain jos tappa Batmanin. Batmania taas Lex vedätti uskomaan Teristä pahikseksi (aavikkojuoni ja oikeustalon räjäytys).
Spoiler alert! Kyllä kerrottiin, kaikki tuo... mutta kun jo ennen noita tapahtumia Lepis ja Teris tuntuivat olevan toistensa vihamiehiä... sille ei mitään oikeaa motiivia ollut, Lex vain hyödynsi sitä vihanpitoa, yllytti vähän lisää.
Batmanhan piti Teristä suoraan vastuullisena lähes koko henkilöstönsä kuolemaan toimistorakennuksensa romahtaessa, sekä muutenkin yleisesti syyllisenä kaupunkia kohdanneeseen mittavaan tuhoon. Tuota kaunaa ja motiivia alleviivattiin lähes kyllästymiseen saakka niin perusteellisesti koko leffan alkupuoliskon ajan, että ihmetellä pitää miten et muka sitä hoksannut.
^ totta, mutta Spoiler Teris vältteli tappelua ja olisikin voittanut helposti ja siksi vasta "äidin" kaappaaminen aloitti sen loppukähäkän johon Batman oli valmistautunut jo jonkin aikaa eri tavoin
Hoksasin kyllä mutta mielestäni tuossa vihanpidossa ei ole mitään järkeä.Terishän puolusti kaupunkia vihollista vastaan eikä suinkaan ollut mikään hyökkääjä. Yleensäkin Batman on hahmona ollut aina harvinaisen täysjärkinen joten tämä tapaus nyt vaan ei ollut looginen eikä perusteltavissa.
Batman v Superman tuli nähtyä vasta nyt kotioloissa, kun 3D-julkaisua myytiin alle 7 €:lla (tämä sisältää ainoastaan teatteriversion 2D:nä ja 3D:nä). Kun Man of Steel oli jo ollut tietynlainen pettymys ja Suicide Squad oli lähinnä masentanut, ei tältäkään paljon odottanut. Todettakoon aluksi, että 3D-konversio on tässä elokuvassa melko onnistunut, myös hämärissä kohtauksissa. Ne otot, jotka on kuvattu 65 mm:n filmille, näyttävät suorastaan upeilta ja jättävät kaiken ATK:lla tehdyn mätkeen varjoonsa. Toisaalta erilaisten kuvaustekniikoiden vaihtelu vaikuttaa tässä elokuvassa hiukan itsetarkoitukselliselta, toisin kuin Christopher Nolanin kahdessa jälkimmäisessä lepakkoelokuvassa, joissa kotiteatterikatselussa kuvasuhteen vaihtelua ei oikeastaan huomaa. Ongelmaksi Snyderin elokuvassa nousee nimenomaan käsikirjoitus, joka ei tunnu vakuuttavalta vaan jossa Lepakkomiehen ja Teräsmiehen keskinäistä kaunaisuutta rakennetaan hiukan väkinäisesti. Sinänsä on jopa tavallista, että ihmiset joutuvat itse rakentamansa kaunan vangiksi ja tekemällä tekevät jostakusta vihollisensa — pahimmillaan kaksi ihmistä lukkiutuu vastavuoroisesti tuollaiseen asetelmaan —, mutta tällaista sokaistumista on kuvattu tarkkanäköisemminkin (esimerkkinä Star Trek VI: Tuntematon maa, jossa kapteeni Kirk puuskahtaa: ”Let them die!”). Dramaturgisesti kömpelöltä Spoiler tuntui erityisesti se käänne, jossa Martha-nimen lausuminen johti vastakkainasettelusta yhteistyöhön. Toinen heikko ratkaisu oli lopun hirviö, jonka muistelisin nähneeni jo 20 vuotta sitten elokuvassa Alien: Ylösnousemus. Koska olen aina ollut kiinnostunut örkkien anatomisesta täystoiminteisuudesta, panin mielipahalla merkille, että tältä hirviöltä oli saksittu kellit kokonaan pois, toisin sanoen sen kiinnostavuus Tom-of-Finland-asteikolla 1–10 saa arvosanan 0. (Watchmenin Dr. Manhattan saa 6 p.) Toiminnan runsaudesta huolimatta Batman v Superman tuntuu jotenkin tyhjältä verrattuna Richard Donnerin ja Bryan Singerin Teräsmies-elokuviin sekä Tim Burtonin ja Christopher Nolanin Lepakkomies-tulkintoihin. Tämä tuntuu johtuvan erityisesti siitä, että he ovat saaneet konnahahmoista kiinnostavia ja näihin rooleihin on valittu erinomaiset esittäjät. Jesse Eisenbergin hermoherkkä tulkinta Lex Luthorista on hiukan liian kevyt ja ilmeinen, kun sitä vertaa Gene Hackmaniin ja Kevin Spaceyyn. Jeremy Irons olisi saattanut paremmin ikääntyneeksi poliisipäällikkö Gordoniksi. Amy Adamsin ja Holly Hunterin roolit ovat kuitenkin onnistuneita, mutta senaattorin edustama moraalinen pohdinta vaikuttaa hiukan päälleliimatulta. Batman v Superman on rahtusen parempi kuin Man of Steel, ja 2½ tuntia meni 3D-lasit päässä kohtuullisen sukkelasti. Zack Snyder on jälleen saanut pitkähkön elokuvan pääpiirteissään sujumaan, niin että katsojan mielenkiinto pysyy koko ajan ainakin jossain määrin yllä, mutta kaikkia lupauksiaan tämä elokuva ei lunasta. Saa nähdä, tuleeko pidennettyä versiota ikinä katsottua. 2/5 Muutama kuvanäyte pohjoismaisesta blu-ray-julkaisusta, teatteriversio: Spoiler
Tämäkin tuli vihdoin katseltua kotisohvalta 3D:na. Aikalailla samaa tasoa MOSsin kanssa. Isoa ja tyhmää viihdettä. Affleck oli yllättävän hyvä Batmanin roolissa. Eisenberg lähinnä ärsytti. ***