En itse ainakaan lähtisi samaistamaan elokuvateatteriin tai julkiseen pummilla menemiseen elokuvien katsomiseen ilmaiseksi ja vähemmän laillisesti netistä. Elokuvateatteri ja julkinen ovat fyysisiä palveluita, joihin meneminen "kuluttaa" tuota palvelua monellakin tapaa aina pintojen siisteydestä laitteistoon ja laitteiston käyttäjiin/huoltajiin. Näihin fyysisiin paikkoihin mahtuu luonnollisesti myös rajattu määrä ihmisiä ja ääritapauksessa pummilla liikkuva vie maksavan asiakkaan paikan. Netti ja sähköiset palvelut ovat täysin eri asia ja ainoa pointti, missä jotakin on mahdollisesti joltakin pois, lähtee siitä oletuksesta, että palvelun ilmaiseksi hyödyntävä olisi siitä muutoin maksanut.
Mielenkiintoista kaksinaismoralismia. Tarvitseeko sinun opetustyöstäsi maksaa, jos luokkaan jätetään yksi kännykkä lähettämään streami Periscopessa ja oppilaita ei ole läsnä?
Itse näen warettamisen moraalittomana toimintana, jos mahdollisuutena olisi maksaa normaalisti. Kuitenkin jotain poikkeuksia on ja olen myös itselleni satunnaisen warettamisen sillä perustellut. Eli ne poikkeudet: -jos ohjelmaa ei mitenkään muuten ole saatavilla. Varsinkin vanhojen tv-sarjojen kohdalla tämä perustelu pitää hyvin paikkansa. Jos ohjelmaa ei ole mitenkään enää saatavilla, eikä siitä voi siten kenellekään maksaa, miksi sitä ei voisi warettaa? Onneksi Netflix on tuonut jotain vanhoja sarjoja katsottavaksi. Tosin, jos meinaavat laittaa rajat kiinni, eikä Suomesta enää pääse jenkkiNetflixiin, niin se tarkoittaa, että joitain sarjoja on sitten itsekin pakko warettaa. -jos aikoo ostaa tai katsoa sarjan myös tv:stä, mutta ei jaksa odottaa mahdottoman kauaa. Tämä on tietenkin siinä mielessä huono perustelu, että kuka tahansa voi aina sanoa, että "joojoo, meikäpä katselee tämän sitten tai ostan Anttilan alelaarista". Kukin voi siis tykönään miettiä, että onko tehnyt oikein. Itse olen tämän perustelun varjolla ladannut Masterchef Australiaa sekä Top Gearia. Jälkikäteen, kun sarjat telkusta tulevat, olen ihan varmasti katsonut ne uudestaan. Sen verta hyviä sarjoja ovat. Top Gearia varsinkin tulee brittikanavilta joka ilta, joten jaksot on tullut katsottua moneen kertaan. -jos oikeasti ei ole varaa maksaa. Tämäkin perustelu voi olla ontuva, mutta tiedän ihmisiä(opiskelijoita, työttömiä, huonoa palkkaa saavia perheellisiä), joilla ei ole pakollisten menojen jälkeen rahaa oikeasti ostaa kalliita leffalippuja tai elokuvia. Satunnaisesti sieltä Anttilan alelaarista ehkä. Minua ei haittaa, jos he silloin tällöin lataavat netistä elokuvan, jos se on kuitenkin vain omaksi iloksi tehtyä. En kuitenkaan hyväksy sitä, että isoja leffakirjastoja waretellaan tai/ja jaellaan muille. Eli järki käteen tässäkin. Sitä perustelua en helpolla niele, että warettaminen ei aiheuttaisi menoja kenellekään. Tiedän ihmisiä joilla on toista tuhatta leffaa waretettuna ja he katselevat niitä kotiteatteristaan ja käyttävät kyseistä syytä perusteluna. Meinaavatko he siis, että eivät kotiteatteri- ja leffaharrastustaan harrastaisi ollenkaan ilman warettamista. Laitteisiin voidaan syytä jopa tuhansia, mutta se harrastuksen sydän, eli leffat ja sarjat, sitten waretetaan. Outoa toimintaa. Jos blurayt ja dvdt tuntuvat kalliilta, niin kannattaa odottaa muutama kuukausi taikka tarjouksia. Olen itsekin ostanut viimeisen kuukauden sisällä varmaan kymmenen bluraytä ja keskihinta on varmaan siellä 3-5 euron tuntumassa. Kallein lienee ollut uusin Mad Max 3D, joka sekin oli vain kympin. Halvimmat olleet sitten 2,99e ja nekin Oscareita voittaneita elokuvia. Mitenkään nyt Elvistä moralisoimatta, niin jos hänellä on varaa ostaa kaikenlaista aktiivisen ja tyylikkään ihmisen kalliita tavaroita, niin luulisi muutaman euron nyt elokuviinkin jäävän. edit: aiheeton syytös Elvistä kohtaan viimeisessä lauseessa ja siitä pahoittelut!
Kyllähän tällaisia opetusmetodeja jo käytetäänkin, joskin harvemmin peruskoulutasolla, jossa opetus ei ole yhtä luentomaista kuin aikuisopetuksessa. Periscopen kautta lienee hiukan hankala paitsi ohjata yksittäisiä oppilaita tehtävissä niin myös tarjota sitä kasvatuksellista puolta, mitä etenkin tämän päivän opettaja joutuu tekemään. Näin ollen omassa työssäni tällainen tilanne ei olisi mahdollinen, enkä olisi koko alaan ryhtynyt, jos Periscope vaikuttaisi tulevaisuuden opettajan työvälineeltä esimerkiksi yläkoulutasolla. Sitä jäin miettimään, että miksi tässä vertauksessa minä jään täysin palkatta kun taas tässä ketjussa on lähinnä kyse siitä, saavatko levyjen ja elokuvien tekijät leipänsä päälle voita tai jopa belugaa. Vai oletkos TRT sitä mieltä, että ottaen huomioon suosituimmat warettamisen kohteet, niin siellä kadulle asumaan joutuminen on lähellä? Anyway, laiton lataaminen ja kopioiminen on laitonta, eihän siitä mihinkään pääse, enkä olekaan täällä puhumassa sen laillistamisen puolesta. Sen sijaan striimauspalvelut ja niiden tuomat mahdollisuudet altistaa yksilö elokuva- ja musiikkikulttuurille ilman yhtä rajoittavia taloudellisia vaateita kuin kopioiden ostamisessa tms. ovat minusta äärimmäisen hyvä asia.
Tarvitsee, suomalaisilla (esim. peruskoulun) opettajilla kun ei taida vielä olla suorituspohjaista palkkaa, joka olisi riippuvainen opetukseen osallistujien määrästä. Siten aika huono vertaus sulla. T: Vesku
Tätä laskentamalliahan esimerkiksi USA:n RIAA haluaa soveltaa - ja pääsi jotenkin siihen lopputulokseen, että täyteen ladattu 8gb iPod olisi maailman arvokkain yksittäinen esine. Ongelma tuossa laskentatavassa on yksinkertaisesti se, että oletetaan warettajalla olevan ylipäätään rahaa sekä haluja maksaa warettamastaan tuotteesta. Mitä keskiverto TV-sarjan tuottari maksaa BD:nä, jonkun 30-50e? HC-warettaja hörppii tuotantokauden viikossa netistä. Samalla kaverilla tuskin on varaa taikka haluja pudottaa se 150-200e/kk blu-ray -kauppaan. Lisäksi tuotantoyhtiö mielellään vetoaa siihen, että vahinko on sen piratisoidun tuotteen hintalappu kaupassa - mikä ei sekään pidä paikkaansa, koska oikeudenhaltijalle aiheutunut vahinko on vain myyntikate, tai jos tavaraa jää kokonaan myymättä ja joudutaan tuhoamaan tarpeettomana, tuotantokustannukset ja myyntikate. Väliportaiden tappiot eivät siihen kuulu, koska tuotantoyhtiö ei voi vaatia itselleen korvausta vahingosta, joka aiheutui jollekin muulle. EDIT: itse en nykyään ns. wareta juuri mitään. Olennaiset tv-sarjat ostan bokseina sitten kun julkaistaan ja NetFlix pelastaa yllättävän paljon muusta vajauksesta. Aika vähän on musiikkia, mitä ei löytyisi Spotifysta ja sellaisten artistien, joilta haluan kuulla seuraavan levyn, kiekot ostan hyllyyn ja kovalevylle. Noin ihan ajatusleikkinä, jos esimerkiksi warettaisin itselleni uusimman Turtles-elokuvan, niskassa olisi mahdollisesti korvausvaatimus. Perustuen nimenomaan siihen, että en ostanut sitä, joten tuotantoyhtiölle aiheutui hinnan verran tappiota. Mikä on outoa, koska en missään nimessä maksaisi moisesta paskasta senttiäkään eli toimintani ei aiheuttanut taloudellista vahinkoa lainkaan (olettaen, että en samalla jakanut elokuvaa eteenpäin).
Ei ruokaakaan saa varastaa kaupasta, vaikka ei olisi senttiäkään rahaa. Ajatusleikkisi ei oikein toimi. Vastaa nimittäin esimerkiksi sitä, että varastaisit kaupasta ruokaa, josta et pidä, ja josta et senttiäkään pulittaisi. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö aiheuttaisi taloudellista vahinkoa jollekin, ja etteikö teko olisi rangaistava. Tästä olen tosin samaa mieltä.
Jos varastan ruokaa kaupasta, kauppiaan myyntivarasto vähenee ja hänellä jää myyntikate saamatta (unohdetaan hävikki). Jos waretan, monistan aineettoman tuotteen itselleni, kenenkään mahdollisuudet myydä samaa tuotetta eivät vähene muuta, kuin minun osaltani - ja fiktiossani tämän arvo oli nolla. Jos varastan kaiuttimet, siitä aiheutuu tappio. Jos pystyisin monistamaan ne tuijottamalla niitä ikkunasta, tappio syntyy vain, jos se vaikuttaa minun ostokäyttäytymiseeni.
Eräs virhe se vaan toistuu sitkeästi näissä huuteluissa, vaikka kuinka yrittää takoa tietoa päähän. Kotikäyttöön lataaminen ei ole varastamista! Ei edes verrattavissa siihen, ei vaikka miten päin yrittäisi asiaa pyöritellä. Se henkilö, joka BD-prässäämöstä nappasi tuotantoajosta ensimmäisen levyn ja ensimmäisenä uploadasi sen jakeluun, sekä hankkii mainosten tai muiden maksujen avulla taloudellista hyötyä, on se rikollinen jota teidän räksyttäjien kuuluisi jahdata. Se henkilö syyllistyy tekijänoikeusrikokseen. Totta toki on, että vakioasetuksilla esim. torrenttia käyttävä kotilataaja tulee mahdollisesti samalla jakaneeksi teoksesta joitakin murto-osia edelleen, jolloin hän voi mahdollisesti syyllistyä tekijänoikeusrikkomukseen (koska teko on vähäinen, eikä ole tavoiteltu taloudellista hyötyä). Kotilataamisesta ei kuitenkaan ole haittaa teollisuudelle, vaan tasan päinvastoin. Ihan pelkällä "mutku IMO sama ku pöllis tavaraa kaupasta niin onhan se sillon menetyksiä teollisuudelle" -huutelulla ei voida sivuuttaa niitä kymmeniä tutkimuksia jotka osoittavat, että kotilataamista harrastavat henkilöt kuluttavat mediaan reippaasti keskivertokansalaista enemmän rahaa. Kotilataajat ovat hyväksi bisnekselle, taviksiin verrattuna jopa monikymmenkertaisilla mediabudjeteillaan. Mustasukkainen protektionismi, joka valitettavasti on teollisuuden hyökkäyskoirien keskuudessa vallalla oleva lähestymistapa, ei ole hyväksi teollisuudelle. Mitä useampi kuluttaja näkee teoksen, muodosta ja kanavasta riippumatta, niin sitä enemmän lopulta kilisee kassaan rahaa. Asiaan tulisi suhtautua enemmänkin lähes ilmaisena markkinointina, joka kasvattaa kokonaismyyntiä. Radiohistorian ensimmäisten musiikkilähetyksien alkaessa teollisuuden vanhoilliset paperinpyörittäjät kauhistelivat, että tämä uusi ja pelottava radio tekee koko media-alasta työttömiä. Mutta siitä alkoikin musiikkiteollisuuden ennennäkemätön nousukiito. Kotilataamisessa on kyse saman asian evoluutiosta. Vaikka tietysti nykyään radiokanavat maksavat soittamistaan kappaleista teosto ry:n lakimiehille, mainittakoon, ennen kuin joku ehtii viisastella asiasta.
Tässä näkökannassa on mielestäni se ongelma, että se toimii vain tiettyyn rajaan asti ja tietyillä henkilöillä. Koska warettaminen on kuitenkin laitonta, tarkoittaa se, että kaikki eivät wareta. Yllä oleva teksti mielestäni tarkoittaa siis sitä, että monet warettajat myös maksavat paljon rahaa elokuvista. Ja samalla, kun he warettavat niitä elokuvia, joista eivät maksa, he kuitenkin kehuvat niitä eteenpäin ja saavat muut ostamaan. Mistä päästäänkin itse ongelmaan... Jos warettaminen laillistettaisiin, niin miksi kukaan sitten ostaisi elokuvia? Itse en ainakaan. Toki jotkut ihmiset niitä ostaisivat, mutta jos warettaminen olisi laillista eikä sitä tarvitsisi pelätä, tulisi nettiin Netflixin tyylisiä palveluita, jotka ovat ilmaisia, ja joista ihmiset voivat helposti katsoa ja ladata elokuvia. Kun tiedetään, miten maksullinen Netflixkin on saanut vähennettyä levymyyntiä, niin miten kävisi, jos meillä olisikin ilmainen Netflix? Levyjen hinnat nousisivat kattoon, jos niiden myynti romahtaisi. Tai sitten siirryttäisiin kokonaan digitaaliseen jakeluun. Eli tuo perustelu, että "warettajat eivät haittaa ketään, vaan jopa parantavat myyntiä" toimii vain nyt, kun warettaminen on laitonta. Eli warettaminen ei voi kasvaa, koska tuo mahdollinen hyöty katoaisi sitten. Eli ovatko warettajat sitten sellainen pieni eliittiryhmä, joka ei saa kasvaa, jotta sen toiminta pysyy leffojen tekijöille positiivisena asiana kasvattaen levymyyntiä? Tämmöistä pohdiskelua. En tiedä onko edes vakavaa vai vaan maanantaiaamun sekoilua.
Laki edellyttää, että liikkeellä ollaan ansaintatarkoituksessa ja että teosta on huomattavaa taloudellista haittaa oikeuksien haltijalle... Toki tuokin on tyypillinen lakiteksti, jonka saa väänneltyä suuntaan tahi toiseen, siinä kun on viittauksia toisiin lakeihin joissa taas viittauksia toisiin jne. Joka tuon perusteella on kirjeitä lähetellyt, saa niitä edelleen lähettää, tyhmä on jos niiden perusteella suostuu maksamaan. T: Vesku Muoks: En siis wareta, jos ei ole aivan pakko ja tuotosta ei ole saatavillla laillisista kanavista.
Ei ole vaikea verrata. Jos leivon leipää ja joku vie yhden maksamatta, niin jään ilman sen asiakkaan korvausta työstäni. Jos teen levyn ja joku lataa sen piraattina ilmaiseksi, jään ilman sen asiakkaan korvausta työstäni. On tuossa aika paljon samaa. Vai eikö? Tietenkin jossain tavaran kaupasta pöllimisessä puhutaan toisaalta täysin eri varastamisen lajista. Mutta termi nyt olkoon minun puolestani mikä tahansa, laitonta mikä laitonta. Omat havainnot kotilataajista eivät ole todellakaan noin auvoisia, että pelkkää hyötyähän näistä on. Kaveri, joka tätä eniten harrastaa, ei enää vuosiin ole elokuvissa käynyt (pl. sentään uusi SW, ymmärtääkseni), ei käytännössä enää osta elokuvia, tv-sarjoista puhumattakaan, ja cd:tkin kuunnellaan Spotifysta täysin olemattomilla korvauksilla musiikin tekijöille. Kaveripiirissä saattaa sentään kehua jotain näkemäänsä silloin tällöin, että kai sekin on edes jotain. Selvää on, että varmasti kotilataamisesta on hyötyjäkin. Mutta myös se, että yhtä varmasti ei kuitenkaan joka ainoan kotilataajan tapauksessa. Jos henkilö A lataa ensi-iltaan tulevan elokuvan ilmaiseksi ja kehuu sitä netissä, kun taas henkilö B käy katsomassa sen ja kehuu sitä netissä, niin vaikeaa näitä kyllä samalle viivallekaan on pistää. No joo joo, ehkä se toinen sitten kirjottaa suositummalle foorumille...
Kysytääs näin, montako kertaa olette ostaneet saman leffan Esim. star warsit meikä ostanut jo kerran vhs:nä... Kohta tulee neljäs kierros... Sitten nämä yhtiöt itkee warettamisesta.
Vaikka me "himokeräilijät" olemmekin ehkä hieman marginaalisempi ryhmä, niin tämäkin pointti tulee muistaa. Henkilökohtaisesti olen tuhlannut rahaa leffoihin aivan liikaa vuosien varrella omaan talouteeni suhteutettuna. Ensimmäiset kolme Star Warsia olen tainnut ostaa 3-4 kertaan ja useista elokuvista olen ostanut yhä uudempia ja uudempia erikoisversioita useampaan otteeseen. Voin rehellisesti sanoa, että ostin lähestulkoon täyttä ilmaa lähes jokaisen uuden version samasta tekeleestä kohdalla, sillä vaikka esimerkiksi kuvanlaatu saattoi parantua niin paljon kuin se nyt tavallisen kuolevaisen toistovehkeillä ja ruudun koolla voi parantua, niin ei se leffakokemusta pahemmin muuttanut. En edes tahdo muistella sitä aikaa, kun tuli tilattua liukuhihnalta import-dvd -leffoja Filmifriikistä 26-33 euron kipalehinnalla. Se on toki tyhmä joka maksaa, mutta on mielenkiintoista, ettei tätä toista ääripäätä, jossa kuluttajat ovat markkinointikoneiston jyrän alla liiankin avokätisiä median tuottajille, tuodakaan esiin näissä keskusteluissa. En kuitenkaan pidä asiaa sinänsä ihmeellisenä, sillä jos oikeasti lähtee miettimään, mistä kaikesta itketään liittyen siihen, että tavallinen pulliainen haluaa päästä halvemmalla hyödyntäen olemassa olevia pornsaanreikiä, niin lähestulkoon aina taustalla on se, että köyhää tai keskituloista syytetään siinä missä tuotteen tai palvelun tuottanutta, taloudellisesti rikasta tahoa säälitään ja huolehditaan, joutuuko se taho kerjäämään kadulle. Ihmisillä tuntuu olevan psykologinen tarve huolehtia eniten tuntemattomista "paremmistaan" ja kääntää selkä lähempänä oleville kanssaihmisille. Vaikka digitalisoituminen ja median siirtyminen sähköiseksi oli joka tapauksessa edessä, niin koen warettamisen olleen tarpeellinen paha siihen, että esimerkiksi Netflixin hinta ei moninkertainen nykyiseen verrattuna ja että Spotifyn kautta musiikista kiinnostuneiden nuorien ei tarvitse kaikkia viikkorahoja pistää yhden keskustelussa mainitun artistin yhteen albumiin, kun kuitenkin minkä tahansa genren tutustumisen oppimäärään kuuluu vähintään viisi artistia ja jokaiselta vähintään 2-3 albumia.
Sanotaan, että teet kymmenen leipää ja joku varastaa kaksi. Äärimmillään sinulla on mahdollisuus myydä enää kahdeksan leipää. Täysin peruuttamaton vahinko on siis -2. Valmistat 10 levyä. Sitten kuulet, että sama levy on torrent-jakelussa ja ladattu kaksi kertaa. Mutta toisin kuin leipiä, levyjä on edelleen kymmenen. Mitään absoluuttista vahinkoa ei ole tapahtunut - vielä. Jos saat kaikki kymmenen levyäsi myytyä, mitään vahinkoa ei ole. Jos saat myytyä kahdeksan, sinulla on tappiota kaksi levyä. Tappio ei ole vieläkään peruuttamaton, koska sinulla on edelleen myyntikelpoiset kaksi levyä (toisin kuin edellisessä leivät oli mennyttä kalua). Torrent jakelu on aiheuttanut sinulle vahingon vain, jos - torrent lataavat olisivat olleet valmiit ostamaan levyt, - nämä kaksi levyä jäävät kokonaan myymättä ja tuhotaan. Vahinko on siis jotakin nollan ja -2 väliltä.
Tai sitten levyjä menee kaupaksi vain kahdeksan. Jos nuo kaksi lataajaa olisivat maksaneet käyttöoikeudesta, olisivat kaikki kymmenen menneet kaupaksi. Nyt meni kaksi levyä hukkaan. Aivan turhaa tällainen jauhaminen. Levyjen/leffojen/pelien lataaminen ilmaiseksi ei ole oikein, jos ne eivät ole virallisesti ilmaisjakelussa. Vaikka itse lataaminen ei laitonta olisikaan, on turhaa yrittää keksiä perusteluita väärälle teolle.
Niin JOS nuo kaksi olisivat maksaneet. Oliko heillä rahaa ylipäätään? Jos ware ei olisi mahdollinen, olisvatko he nähneet levyn ostamisen arvoisena vai ei? Mikä on se todellinen aiheutunut vahingon määrä. 0....2. Minä en wareta, ei ole tarvetta. BD ja CD ja stream riittää. Mutta edelleen, jos nyt kaivan vanhan torrenttisoftan tuolta ja imuroin JVG:n levyn, niin mikä vahinko siitä syntyi? En tuosta ole valmis maksamaan mitään. Ja minun yhden kopion waretus ei vaikuta JVG:n myyntiin. Waretus aiheuttaa vahinkoa sillin, kun se korvaa laillista ostamista. Sitäbse ei kuitenkaan läheskään aina tee.
Miksi perustelet asiaa tällaisilla "jos warettaisin jotain mistä en olisi valmis maksamaan mitään" -lausahduksilla. Tuskin edes pidät asioista, joista et ole valmis maksamaan. Ja tuskin lataat jotain, mistä et pidä. Jos taas kiinnostus ennen näkemätöntä leffaa tai kuulematonta levyä kohtaan on riiittävän suuri, on siitä valmis yleensä maksamaankin jotain.