Gravity (2013) (Alfonso Cuarón / Sandra Bullock, George Clooney)

3D:nä omassa kotona katselin tämän kehutun leffan. Heti ensimmäisten minuuttien aikana kävi selväksi, että tätä leffaa katsellessa kuvan koolla on merkitystä. Juoni oli melkoisen kevyt, synopsis ei vie puolta A4:ta. Mukasyvällinen lapsen menetykseen ja elämänhalun palautumiseen liittyvä kuorrutus oli aika ohut. Näyttelijät tekivät ihan kelvollista työtä, jopa se yli-ikäinen söpö naapurintyttö Sandra Bullock. Scifiä tässä oli juurikin tarinan sijoittuminen avaruuteen, muuten kyseessä on puhdas selviytymistarina. Ei tämä täydellinen ollut, mutta tykkäsin kovasti. Ensimmäinen leffa, jossa 3D on tehnyt minuun vaikutuksen. (Eka Hobbitti oli ihan hieno, mutta tässä 3D oli kiinteämpi osa. Ymmärrättehän? Joo, kyllä te ootte fiksuja.) Katsokaa ihmeessä 3D:nä isolta kankaalta, 2D televisiosta mainoskatkoilla pilattuna ei ehkä anna samanlaista fiilistä. 5/5 (Vaikka ei tämä täydellinen ole.)

 

Ihan 2D -versiona katsoin tämän. Eipä ollut liian pitkä elokuva. Tunnetta oltiin saatu rakennettua muutamaan kohtaan, mutta sen läpimeno toki riippuu jossain määrin katsojan omista elämänkokemuksista. Visuaaliset seikat olivat aika lailla parasta mahdollista laatua. Sanoisin että 4/5, eli tykkäsin kyllä.

 

Hypetykseen nähden melkoinen pettymys. Ehkä ennen kaikkea sen takia, että erinäisistä kommenteista johtuen odotin realistista avaruuselokuvaa, mutta loppuen lopuksi kyse olikin ihan tavallisesta toimintasekoilusta, jossa täpärät pelastumiset seuraavat toisiaan. Ja silti on aina välillä aikaa pysähtyä katselemaan maisemia ja sanoa jotain syvällistä. Komeaa katsottavaahan se oli, ei siinä mitään. Jos kykenisi pääsemään yli siitä, että painovoima tottelee leffan juonta, niin ehkä tästä voisi jopa pitää. Muuten jää sinne 3/5 tasolle.

 

Mikäli puhut kohtauksesta mistä uskoisin sinun puhuvan, kyse oli keskipakoisvoimasta - joka siis toimi leffassa täysin päin p:tä kyseisessä tilanteessa.

Toki tuo avaruusasemien keskinäinen välimatkakin oli tuulesta temmattu. Eivät todellakaan ole näköetäisyydellä toisistaan...

 

Tilanteessa ei vaan ollut mitään mikä aiheuttaisi keskipakoisvoimaa.

Спойлер

Järkevin selitys mikä tässäkin keskustelussa on esitetty on, että narujen nykäys aiheutti sivuttaissuuntaisen liikkeen suhteessa asemalta suoraan pois vievään suuntaan, jolloin Clooney olisi jaksanut liikettään tähän suuntaan. Tässä tapauksessakin liikkeen hitauden huomioon ottaen tilanne ei vaikuttanut mitenkään toivottomalta ja ennen kaikkea tilanteessa kuvattiin kuinka Clooney lähti "putoamaan" suoraan köydestä pois päin ja vielä huomattavalla nopeudella.

 

Saatat olla oikeassa. Liian kauan siitä, kun leffan teatterissa katsoin (blu-ray ollut hyllyssä jo kauan odottamassa uusintakatsomista, mutta en ole vielä ehtinyt). Kuvittelin muistavani, että tilanne tapahtui jossain pyörimisliikkeen kourissa, mutta voi olla, että aivoni koettavat sitä rakentaa loogisemmaksi kuin mitä se oli...

 

Jännää miten joidenkin elokuvien kohdalla puututaan fysiikan lakeihin ja toisien kohdalla taas ei.

 

En ole törmännyt Star Warsin kohdalle moiseen.

 

Kohtaus löytyy YouTubesta, sieltä kävin itsekin päivittämässä muistikuvat.

Siihen vaikuttaa jännän paljon se hypetetäänkö elokuvan realistisuutta sekä tietenkin myös elokuvan lähtökohta eli yrittääkö se olla realistinen. Kuten jo sanoin, pitäisin elokuvasta todennäköisesti paljon enemmän jos kykenisin katsomaan sitä toimintaelokuvana. Mutta kun tiedän katsovani elokuvaa, joka on kuulemma "realistisin avaruuselokuva ikinä", niin se ei onnistu.

 

Kuten Swagman sanoi, kyse on ihan eri lajin elokuvista. Gravityä ja The Martiania kumpaakin kehuttiin erityisesti realistisesta fysiikasta ja tieteestä, joten luonnollisesti niiden ongelmakohtiin kiinnitetään huomiota. Lisäksi niiden genre on lähempänä SF:ää, tai ns. "kovaa" science fictionia. Toisessa ääripäässä on sitten tieteisfantasia, eli esim. Star Wars, jossa jo perusjutut rikkovat tunnettuja fysiikan lakeja (valomiekat, Voima, planeetan kokoisen kappaleen räjähdys alle 24 tunnissa jne), joten niissä ei paljon muultakaan fysiikalta tule odotettua.

 

Luen kait liuan vähän ennakkohypemarkkinointimateriaalia, koska en mousiin luokitteluihin törmännyt eivätkä ne siksi häirinneet. Viihde-elokuviahan Gravity ja Star Wars ovat eivätkä dokumentteja. Ja jopa dokumentit on yleensä kerrottu tekijän kueltymysten mukaan, tylsiä kohtia on jätetty pous ja jänniä kohtia sekä käännekohtia on korostettu. Jopa dokumentteja ja lehtijuttuja lukiessa voi joskus miettiä sitäkin, että mitä ovat ne asiat, joita ei näytetä ja jotka jätetään kertomatta. Kuvausryhmän läsnäolo, kuvaajien "leiri"/olosuhteet ja niiden läsnäolon vaikutus dokumentoitavaan kohteeseen ovat ainakin yksi asia.

 

Ei viihde-elokuvan status tarkoita, että elokuvassa voi tapahtua mitä tahansa. Ainakin itse pidän tärkeänä, että elokuva noudattaa sisäisiä sääntöjään. Tähtien sodassa ei häiritse jos joku tekee pari volttia vihollisen yli (vaikka tyhmältä se näyttää edelleen), mutta lisääpä sama kohtaus Talvisotaan. Samasta syystä Tähtien sodassa en jaksa miettiä mitkä voimat vaikuttavat mihinkin kappaleeseen ja toimivatko ne oikein. Mutta kun Gravityn alku on hyvinkin realistinen kuvaus avaruudessa olemisesta, niin minun on vaikea sopeuttaa aivojani siihen, että tämä onkin toimintaa.

 

Viihdettä toki, mutta kuten kirjoissakin on vakavampaa scifiä ja viihteellisempää scifiä, niin samoja genre-eroja on elokuvissakin (vertaa nyt vaikka Gattacaa tai 2001:stä Star Warsiin/Jupiter Ascendiin, niin eron huomaa melkoisen selkeästi). Osassa koetetaan pysytellä realistisemmissa kuvioissa kuin toisissa.

 

Tulipa tämäkin vihdoin katsottua (2D BD) ja olihan tämä parempi kuin odotin. Paljon parempi. Ihan pätevää kevyt-scifiä - periaatteessa avaruusteknologia ja maailma muutenkin edusti tässä tätä päivää mutta vuoristoratamainen toiminta vei tarinan kuitenkin realismin sijasta vahvasti tieteiskuvitelman puolelle. Se ei muuta sitä että tämän parissa kuitenkin viihtyi huomion herkeämättä loppuun asti.

4/5

 

Tuli toiseen kertaan katseltua viikonlopun aikana tämä leffa. Tällä kertaa kotona 3d:nä. Aiempi katselu oli teatterissa 3d:nä. Kyllä Gravity on parasta 3d:tä, mitä vain voi saada. Varsinkin isolla kankaalla ottaa välillä mahan pohjasta.

Itse elokuva oli myös edelleen hyvä. Vaikka siinä on täpärästi pelastumisia sekä "toimintaa", niin teoriassa ne eivät ehkä kuitenkaan ole ne epärealistisimmat jutut. Ne epärealistisimmat jutut liittyvät ihan perusfysiikkaan, esim. kiertoratoihin. Toisaalta oikeasti avaruusromu tekisi noin isoina kappaleina niin suurta tuhoa, että mitään selvitymisen mahdollisuuksia ei olisi. 30 000 km/h nopeudella menevää avaruusromua ei ehdi edes nähdä ja se käytännössä räjäyttää huspois kaiken mihin osuu. Mutta elokuvan takia hieman hitaamman avaruusromun kyllä ymmärtää.

Edelleen elokuvan jälkeen jää se fiilis, että avaruuteen olisi mahtava päästä joskus. Pikkupojasta asti se on ollut unelmana ja ehkäpä jossain vaiheessa avaruusturistina pääsisi ns. oikeaan avaruuteen eli tuonne 100 km rajan yläpuolelle.

 

Eiköhän se Elon Musk sen tilaisuuden tarjoa, mikäli saa unelmansa toteutettua.

 

Tämä menee nyt off-topiciksi, pahoittelut siitä.
Mutta tuo avaruusromun nopeus on se, mikä meikäläistä on ehkäpä eniten ottanut tuossa päähän. Elokuvassa kuitenkin puhutaan nopeudesta 30 000 km/h (eli suhteellinen nopeus astroneutteihin verrattuna), mutta romusta näkee selkeästi, että se menee ehkä joitain satoja kilometrejä sekunnissa. Tuon olisi toki voinut kertoa jotenkin paremminkin, jotta nopeuden olisi saanut pienemmäksi.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä nopeasti etenevä kappale saa aikaan. Ja tuonkin nopeus on vain 1/30 osa elokuvan avaruusromun nopeudesta.

Oikeasti kappaleiden välinen kitka kuumentaisi kappaleet osumassa. Ja esim. astronautin pään läpi mennyt kappale olisi oikeasti saanut aikaan räjähdyksen, koska puku sisältää happea. Noh, menee kyllä vähän nipottamiseksi, koska elokuva on kyllä muuten todella hyvä.