Niiskuneiti on haikaillut pääsevänsä matkoille, niinpä Muumit, Niiskuneiti ja Pikku Myy päättävät lähteä seikkailulle merelle. Myrskyn jälkeinen taifuuni lennättää heidän pienen purjeveneensä Rivieralle, missä he päätyvät Le Grandin kuninkaalliseen sviittiin. Muumipappa alkaa käyttää nimeä de Moomin ja pääsee piireihin. Niiskuneiti on imarreltu kosmopoliitin playboyn liehittelystä. Pinnallista elämänmenoa vierastava Muumimamma muuttaa mustasukkaisuuden kourissa kamppailevan Muumin kanssa asumaan perheen vanhan veneen alle. Ensimmäistä kertaa perheen yhtenäisyys on vaakalaudalla. Tove Janssonin piirtämät originaalit suomalaiset sarjakuvat heräävät henkiin valkokankaalla kokoillan animaatioelokuvassa aikuisille ja lapsille. Vuonna 2014 vietetään Tove Janssonin 100-vuotisjuhlaa ja sen kunniaksi pääsevät aidot, alkuperäiset ja särmikkäät Muumit 10.10 vihdoin parrasvaloihin elokuvateattereissa. Muumit Rivieralla -elokuva perustuu sarjakuvaan Familjen lever högt (Muumiperhe Rivieralla), joka pohjautuu Toven ja hänen äitinsä kokemuksiin Rivieran lomalla. Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 10.10.2014
Muumit Rivieralla tuntuu melko pienten lasten elokuvalta. Kunnollista kokonaisrakennetta tässä ei ole: elokuvassa on koko ajan touhua menossa, mutta mitään ei varsinaisesti tunnu tapahtuvan. Äkkiä vain joudutaan Rivieralle. Animaatio on taitavaa ja muistuttaa TV-sarjaa Muumilaakson tarinoita, mutta elokuvasta puuttuu kokonaiskaari. Elokuvan juonen kehittelyyn olisi toivonut panostettavan enemmän. Nyt tarina muistuttaa loputtoman pitkää strippisarjakuvaa, josta nähdään joka päivä kolme uutta ruutua. Yleensä TV-sarjan jaksoissa oli tietty etenemisen tuntu. Valitettavasti elokuva tuntui pitkästyttävältä. Elokuvassa on eri ääninäyttelijät kuin TV-sarjassa (samat sekä suomen- että ruotsinkielisessä versiossa), ja olisi odottanut, että Muumipapan ääni olisi matalampi kuin Muumipeikon. 2/5
Ei uponnut elokuva pienille tai isommille lapsille, saatika sitten aikuisille. Aluksi ihailin elokuvan visuaalista ilmettä, se muistutti japsiversiota, mutta siitä puuttui inhoamiani animelle tyypillisiä piirteitä. Aika pien elokuva kuitenkin paljasti luonteensa, se on vain kokoelma irrallisia juttuja, jotka on nivottu löysästi yhteen Rivieran matkan kontekstiin. Jutut eivät ole hauskoja aikuille tai tarpeeksi jänniä pienille. Muumien anarkistisuus ei jaksa ihastuttaa, kun meillä on elävässä elämässä Li Andersonin tapaisia hörhöjä kiusanamme. Elokuva oli uskomattoman tylsä ja pitkäveteinen, eikä kukaan katsomista aloittanut jaksanut loppuun. Kiekko sujahti koteloon 45 minuutin jälkeen, sillä ulkoilma houkutteli ihan liikaa. Itse katsoin leffan loppuun myöhemmin, eikä se paremmaksi muuttunut. Kohderyhmä käski antaa sen jollekin, joka vois tykätä sittä. Eivät kyllä osanneet nimetä ketään, kuka tuon haluaisi katsoa. 1/5
Kohderyhmä oli katsonut tämän uudelleen naapurissa, ja nyt oli pudonnut oikein kunnolla. Tämä on nyt pyörinyt meillä jo varmaan 5 kertaa. Että kyllä se kohderyhmä sitten innostui. Minä en.
Meitsi diggas tästä, joskus levyn ilmestymisen aikoihin tuli katsottua. Mukava nähdä myymit uhkapelaamisen ja alkoholin yhteydessä. Muutenkin tässä oli sellaista epätoivoisen sensuellia tuulahdusta.