Uusi kevät koittaa, ja siinä sivussa MM-kisat. Noin 2,5 vkoa takuuvarmaa "tiedän kaikki" -keskustelua odottaen Joukkueita voi tirkistellä tuolta kunhan ensin sinne ilmestyvät. K. Jalosen kauden ensimmäinen Suomen MM-joukkue on tässä. Maalivahdit: Atte Engren, Atlant Mytištši, KHL Pekka Rinne, Nashville Predators, NHL Juuse Saros, HPK Hämeenlinna Puolustajat: Juuso Hietanen, Torpedo Nizhni Novgorod, KHL Topi Jaakola, Jokerit, KHL Jyrki Jokipakka, Dallas Stars, NHL Sami Lepistö, Avtomobilist Jekaterinburg, KHL Esa Lindell, Ässät Pori Tuukka Mäntylä, Amur Habarovsk, KHL Atte Ohtamaa, Jokerit, KHL Anssi Salmela, Färjestad BK, SHL Hyökkääjät: Juhamatti Aaltonen, Jokerit, KHL Aleksander Barkov, Florida Panthers, NHL Joonas Donskoi, Kärpät Oulu Teemu Hartikainen, Salavat Julajev Ufa, KHL Juha-Pekka Hytönen, Lausanne HC, NLA Jarkko Immonen, Torpedo Nizhni Novgorod, KHL Jussi Jokinen, Florida Panthers, NHL Joonas Kemppainen, Kärpät Oulu Leo Komarov, Toronto Maple Leafs, NHL Petri Kontiola, Lokomotiv Jaroslavl, KHL Ossi Louhivaara, Lausanne HC, NLA Harri Pesonen, Lausanne HC, NLA Janne Pesonen, Skelleftea AIK, SHL Antti Pihlström, Salavat Julajev Ufa, KHL Tuomo Ruutu, New Jersey Devils, NHL Mahdollisuuksista omalta osaltani voi sanoa, että tänäkin vuonna realismia on sijat 1-4 Mitä kokoonpanoon tulee, niin kaipaamaan ei kovin montaa pelaajaa jää. Suomen alkulohko on naapuria helpompi. Ja Rinteen tulo mahdollistaa taas voittamisen huonollakin pelillä. Kovimmat haastajat/suosikit tulevat tuttuun tapaan Kanadasta kera Crosbyn ja Venäjältä Malkineineen, mihinkään yllätyksiin en tänä vuonna usko. Mitäs mieltä muut ovat Suomen mahdollisuuksista? Otteluohjelma
Sijat 1.-8. mahdollisia. Puolivälieriä ei enää pelata lohkon sisällä vaan toisen lohkon joukkueita vastaan, joten puolivälierästä tulee vaikea. Tarjolla on Kanadaa, Ruotsia, Isäntämaa Tsekkiä eikä Sveitsikään ihan läpihuutojuttu ole. Ja näistä peleistä kisat vasta alkavat, toivottavasti eivät jää lyhyeksi :-D
Noooo, 3-4 peliä, 3 tehtyä maalia ja 1 piste, niin voihan sitä sitten hentoisesti kaivata "jollekkin" osastolle joitain pelaajia
Avausottelu oli aika erikoinen, vaikka en Rinnettä syytäkään tappiosta yksinään niin kaverilla taisi olla vähän jetlagia ja joku toinen olisi voinut aloittaa maalilla hänen sijastaan. Muuten aika sekavaa peliä ja hiomisen tarpeessa. Ihmettelen Ristolaisen poisjättämistä, turha selitellä ettei olisi tilaa useammalle nuorelle, kun nokkiin tuli erittäin nimettömältä ja nuorelta USA:n joukkueelta. Suomen joukkue on siinä mielessä aika perinteinen, että hyökkäys- ja maalivahtiosasto ovat kunnossa, mutta pakisto ei vakuuta. Kiva, että Lindell ja Jokipakka pääsivät mukaan, mutta Mäntylä ja Salmela ovat vähän kysymysmerkkejä. Kanadan joukkue on sen verta kova, että jos eivät voita kultaa niin voisivat lopettaa osallistumisen näihin kisoihin, kun selvästikään siitä hommasta ei tule mitään. Kanada ja Tsekki ovat mielestäni kovimmat mestarisuosikit, Ruotsin hypettämistä en ymmärrä, vaikka on siellä kyllä pari kovaa nimeä mukana. Jenkit antoivat sen kuuluisan myrskyvaroituksen, mutta en usko heidän menevän kovin pitkälle. Venäjänkään joukkue ei ole ehkä niin hyvä kuin voisi olla, voi olla että viime vuotisen mestaruuden takia ei ollut pelaajilla paineita lähteä edustamaan maata. Muutenkin joku puolikuntoinen Malkin on vähän kyseenalainen. No lätkä on lätkää ja jälleen tässäkin turnauksessa yksi voitto/tappio oikeaan aikaan voi muuttaa tilannetta ja joku "varma mestari" voi siten pudota. Täytyy sanoa, että tänä vuonna nämä kisat eivät hirveästi sytytä.
Muuten en oikein osaa valmennuskuvioista sanoa (kun Komarovkin saatiin kehiin), mutta hieman mietityttä, että miksi Donskoita ja Kemppaista ei peluuteta samassa ketjussa? Kaverit pelasivat loistavasti yhteen sm-liigassa ja jos vierellä olisi jokin nopea kaveri vielä (Pihlström?), niin ketju voisi toimia mainiosti. Hyvän kolmosketjun saisi tuosta.
Hyppää aikamatkalle vuoteen 1995 - koe MM-finaali kuten 20 vuotta sitten Olli Keskisen ja Sakari Pietilän maineikkaat studio-osuudet, Ville Peltosen kolme maalia, Jukka Tammen villit mestaruusjuhlat pukukopissa ja Tom Jonesin kisahitti korvamatona. Tämä ja paljon muuta Areenassa torstaina - siinä järjestyksessä ja täsmälleen siinä ajassa kuin ne 20 vuotta sitten tapahtuivat. Hienoa että Yle on alkanut tarjoamaan tällaisia "kokemuksia" kun se nykytekniikalla on niin helppoa ja vaivatonta. Olkoonkin sitten miten naurettavia ja pieniä asioita tahansa. Tänään larpataan ja toivottavasti sekuntiakaan ei olla epäsynkassa! Aikamatkan on oltava täydellinen! Edit: 15.47 alkaa lähetys.
Kun telkkarista tulee samaan aikaan Mestareiden liigan välierät ja lätkän MM kisat, niin pakosti toinen näyttää amatöörien puuhastelulta. Toisissa peleissä maailman parhaan pelaajat taistelevat verenmaku suussa voitosta. Toisissa peleissä valmiiksi ei niin hyvä jengi laittaa maaliin kolmosveskan ihan vaan siksi ettei pelillä ole oikeasti mitään merkitystä. 90-luvulla syntyneet nuoret on euroopassa lomalla ja siinä sivussa käyvät voittamassa muutaman pelin. Olen ollut aiemmin jyrkästi vastaan nykyistä MM systeemiä missä alkusarjalla ei ole mitään muuta merkitystä kuin myydä enemmän mainosaikaa. Sitten luin kommentin että alkusarja on tärkeä pienemmille maille. Se on niiden mahdollisuus kasvaa pikkuhiljaa isommaksi. Jos pikkumaat ei pääsisi arvokisoihin, niin niissä saattaisi loppua lätkän pelaaminen kokonaan. Tosin tuskin se Tanskalaisia paljon liikuttaisi. Enempi kiinnostaa pelaavako fudiksen EM tai MM kisoissa. Siihen on suomella vielä pitkä matka.
Enkä ymmärrä muutenkaan miksi eri lajeja pitää verrata. Lajien kirjo on rikkaus ja paikallisesti suositut lajit voivat olla kannattajilleen ihan yhtä antoisia kuin suurten lajien ystäville. Muuten asiaan, Venäjä ja Suomi voitoilla USA:lla oli varaa yhteen krapulamatsiin. Se on nyt käytetty ja tekee samalla Suomi - Valkovenäjä ottelusta piirun verran mielenkiintoisemman.
Tuli juuri katseltua Teemalta aikalaiskevytdokumentti ("Den glider in - mestarit!") vuoden 1995 mestaruuspelistä ja sen jälkimainingeista. Missasin eilisen "liven" vuodelta 1995, kun en ollut ollut hereillä, että tuollainen lähetetään. 20 vuotta on pitkä, mutta lyhyt aika. Itse muistan elävästi tapahtumat ja dokkari palautti hyvin aikalaistunnelmiin. Olihan se mahtava hetki suomalaisille. Nimenomaan koko maalle, joka eli mukana ja meni kirjaimellisesti aivan sekaisin mestaruudesta. Sen mitä dokkarissa peliä näytettiin, niin maalivahtipeli on kyllä mennyt valovuoden eteenpäin. Myllys oli silloin Suomen ehdoton ykkönen ja huhhuh, kun vertaa Rinteeseen ja muihin nykyhuippuihin. (Muistaako muuten joku vielä Naganon Venäjä-pelin? ) Pakko tosin muutenkin todeta, että Suomen yleinen maalivahtitaso on jotain ihan muuta nykyään kuin 20 vuotta sitten. Monesta mestarista tuli kiintotähti maajoukkueeseen ja iso pelaaja maailmankin mitassa. Olisi mielenkiintoista nähdä muutama peli noista kisoista (olisi nyt edes tullut eilen katseltua se finaali), niin olisi päässyt mehustelemaan miten se Tupu-Hupu-Lupun peli kulkikaan. Se oli jotain maagista silloin. Yhtä isoja hetkiä on tullut elettyä vain Torinon olympialätkässä, jolloin finaalissa tuli se katkera tappio. Silloin oli jotain maagista tekeillä myös ja kultainen sukupolvi parhaassa vedossaan jäällä. Omalla tavallaan voiton soi myös Ruotsin konkareille, mutta Suomi olisi kyllä silloin ansainnut voiton.
Tuota 95 vuoden finaalia on pari kertaa näytetty telkusta ja nimenomaan tuo maalivahtipeli on kyllä se osa-alue, mihin heti katse kiinnittyy. Perhostyylistä ei ollut tuolloin tietoakaan, vaan ennemminkin vain kyykyssä oltiin. Toki välillä jalat heiluivat sivuillakin, mutta vain lähinnä reaktiotorjunnoissa. Välillä myllys potkii kiekkoa eteenpäin. On se jännä, miten tuolloin ei kuitenkaan tuon enempää maalejakaan tehty. Itselle on tuon kisan lisäksi jäänyt hyvin mieleen Naganon kisat. Toki myös Torino, mutta ehkä se ei niin hurmosta ollut. Toisessa mm-kullassa se Venäjän välierämatsi on ehkä yksi kaikkien aikojen parhaimmista peleistä leijonilta. Koko 60 minuuttia pelattiin kurinalaista omaa kiekkoa eikä Venäjällä todellisia paikkoja kauheasti ollut, vaikka miesmateriaali oli aika kova. Ja kaupanpäälle vielä Granlundin veivit. Harmi, että kaverista ei kuitenkaan tullut ihan sellaista suomikiekon pelastajaa kuin povattiin. Mutta onhan meillä vielä Barkov, jolla on vielä hetki aikaa näyttää, onko hänestä erinomaiseksi änäripelaajaksi vai vain todella hyväksi. Nykyiset kisat ovat Suomelta menneet ihan ookoosti. USA-matsi ei niin paha ollut, mitä numerot antoivat näyttää. Veikkaisin tulosta paljon tasaisemmaksi nyt. Toisaalta nuo pienet maat, jotka on nollapeleillä voitettu, eivät anna oikein minkäänlaista kuvaa. Maaleja ehkä olisi pitänyt tehdä enemmän, mutta toisaalta jos ei yhtään kiekkoa päästä, niin ei sekään huonosti ole.
Alkusarja paketissa, 6 voittoa 7stä hyvähyvä. Suomen päätöspeli oli ensimmäinen melko tasokas kiekkopeli, jossa molemmilla joukkueilla oli omat momemtumit, venäläisillä pelin alkupuolella ja suomella lopulla. Ensimmäistä kertaa oli kunnon rytinääkin ja olkapää oli vaihtunut polveksi. Tähän mennessä paljon pitää antaa plussaa puolustuspelistä, av-pelistä ja maalivahtipelistä, rutkasti parannettavaa löytyy hyökkäyspelistä, jossa kaksi kentällistä eivät pelaa tasollaan kuin ajoittain. Donskoi sekä Kemppainen lähtevät näillä esityksillä NHLään, Lindell sinne onkin jo menossa. Paikkojen tuhlailu on ollut arkipäivää ennenkin, joten sitä ei tarvi ihmetellä sen enempää. Puolivälierässä tsekki on täysin kaadettavissa oleva vastustaja, vaikka lievänä rasitteena onkin areenanvaihto sekä kotiyleisö. Torstaina kisastudiot kuntoon
Viihdyttävin peli sitten sen Slovakia -matsin. En ole tänä vuonna niin hirveän kiinnostunut näistä kisoista, mutta alko ottelun alussa jo vituttamaan tuo Venäjän joukkue niin kyllähän sitä sitten innostui Suomea kannustamaan. Ei ole helppo tie Suomelle kyllä kuljettavana, kun seuraavaksi vastaan Tsekki kotiyleisön edessä, sitten Kanada ja finaaleissa sitten joku kolmikosta USA-Ruotsi-Venäjä. Täytyy ottaa takaisin alkuspekulaationi suhteen, että puolustus on toiminut erittäin hyvin ja Rinne on ollut hyvin viimeisenä lukkona. Koko joukkue puolustaa. Hyökkäyksen osalta tuo viimeistely on ollut aikamoista kuraa rankkareita lukuunottamatta. Hyökkäysketjuista Kontiolan ketju on ollut aika pihalla, näennäistä kulmissa pyörimistä ja paikkojen missaamista, Ruutu on varjo siitä entisesti pelaajasta ja Hartikainen nyt on perus työmyyrä. Kemppainen ketjuineen on ollut ihan jees, mutta aika paljon on Barkovin ketjun harteilla. Jatkossa puolustuspelaamisen tulee olla yhtä hyvää tai parempaa ja maalinteossa on onnistuttava vaan paremmin.
Onko jääkiekossa joku sääntö, että yli 40-vuotiaista ei saa taklata vai miksi Jagrin (huikea pelaaja) annettiin heilua ihan vapaasti koko ottelun ajan?
Niimpä... Tosin eipä ole hirveän helppo noin kokenutta ja yli 190cm ja 110kg painavaa jässikkää antaa olla heilumatta.
Tsekille olisi ollu paha paikka jos olisivat kotona hävinneet. Ruotsia vastaan olisi edes yksi pohjoismaan ollut jatkossa Kanada taitaa viedä tänä vuonna. Kuinka monta kymmentä maaalia ne on jo tehny? Jos jenkit ottaisi kisat yhtään tosissaan, niin nähtäisiin vielä suurempia maalilukuja. Tasoerot alkaa olla aika kovat.
Näin juuri. Omaan silmäänikin näytti siltä, että kyse ei ollut haluttomuudesta taklata Jagria vaan siitä, että miehen koko yhdistettynä todella pitkän tähtipelaajauran tuomaan huikeaan tekniikkaan ja kärsivällisyyteen tekee kiekon pois ottamisesta erittäin vaikeaa. Mitä tulee itse otteluun, niin Suomella oli ensimmäisen erän alun jälkeen kaikki avaimet mennä jatkoon, mutta valitettavasti Leijonan selkäranka taisi katketa siinä kohtaa, kun Tsekki tuli tasoihin erittäin kyseenalaisen suomalaisrangaistuksen jälkeen (siinä kohtaa, kun pelattiin neljällä neljää vastaan). Tsekin voittomaalissa huikeat kisat pelannut Rinne sortui hyvin alkeelliseen mokaan jättäessään kulman auki ja Jagrilla oli helppo työ upottaa kiekko sisään. Harmi sinsänsä, kun itsekin ehdin jo innostua siitä, kuinka kypsästi Leijonien nuoriso-osasto pelaa. Näiden MM-kisojen leijonat olivat ehdottomasti yksinoikeutetun Rinteen lisäksi ykkösketju, joka antaa kyllä toivoa tulevaan niille, jotka pelkäävat, mitä Leijonille tapahtuu, kun tutut nimet alkavat yksi toisensa jälkeen siirtymään syrjään. Lampaaksi nostaisin paljon parjatun Aaltosen, joka vaikutti jo lunastaneen paikkansa Leijonissa muutamana viime vuotena, mutta joka näyttää olevan palannut vanhoille huonoille tavoilleen, joissa hän joko vähän väliä antaa vaarallisia poikittaissyöttöjä, joista syntyy kiekonryöstöjä, tai joissa hän tuo kiekon kovalla vauhdilla ja näyttävästi hyökkäyspäähän ja sitten joko menettää sen helposti tai tekee hätäisen laukauksen huonosta kulmasta suoraan maalivahdin suojuksiin. En tiedä, onko tuossa kyse sitten suuren näyttämön tuomasta paineesta vai mistä, sillä kyllähän mieheltä löytyy taitoa viimeistellä.
Alle tai yli 40, Jagrin pelityyli ei muutu. Aina sen annetaan heilua, kuuluu koodiin Mulla ei ole ketään toista pelaajaa, jota oikeasti pelkään. Jagrin kulmadominoinnit ja niistä seuraavat ratkaisut pitää sykkeen koholla jatkuvasti kun hän on jäällä. Tuo sama heiluminen on nähty niin monta kertaa Suomea vastaan. Sitä on vaikeaa ymmärtää, että hän on pystynyt säilyttämään kykynsä dominoida vielä noin vanhanakin. Selänne ei edes dominoinut vanhana äijänä, mutta teki hyvään tahtiin pisteitä kunnes hyytyi yht'äkkiä parin vuoden aikana. Mielenkiintoista seurattavaa kuinka kauan Jagr pystyy pelaamaan hyvällä tasolla ennen kuin hänkin hyytyy.